Enkeli-Elisa kouluihin
Ota yhteyttä adressin tekijään
Vanhemmat kouluun välitunneille! Lisää korvia ja silmiä kouluun.
Itsekkin muistan lapsena, kuinka omien sisaruksieni pari kaveria päätti omat päivänsä ylä-aste iässä, muutaman vuoden välillä. Näitä siis sattuu vähän väliä, mutta puhua ei saisi, eikä puhuta.
Itse en ole ollut koulukiusattu oppilaiden johdosta. Meillä oli tiivis luokka, joka oli lähes jo päiväkodista asti pitänyt yhtä. Mutta ulkopuolisten, varsinkin ylä-asteella oli turha kuvitella pääsevänsä mukaan porukkaan. Joten pari hyvin kiusattua tapausta oli meidänkin luokalla, kun erehtyivät pääsemään meidän luokalle muutettuaan paikkakunnalle.
Opettajat sulkivat tältä AINA silmänsä ja muutama opettaja väliin siihen yhtyikin itse muutamilla sanasilla heitoilla...
Ala-asteen opettajilleni olen ikuisesti kiitollinen siittä esimerkillisyydestä puuttua kiusaamiseen. Meidän luokalle syntyi ns. muumatan pojan jengi, joka räki ja potki summan mutikassa kaikkia. Itsekkin muistan, kun yksin kohtasin nämä kerran rappusissa niin suoraanhan sitä alettiin räkiä naamaan, ilkkumaan ja läpsimään. Pelko siittä jäi silloin ja varautunut piti olla koko ajan. Silloin huomasi, kuinka välittävä opettaja meillä oli. Hän puuttui tilanteeseen heti tämän huomattua. Tuo kyseinen "jengi" hajotettiin eri luokille ja välitunteja ruvettiin pitämään eri aikoihin luokissa, että saatiin poikien yhteis kokoontumista loppu. Kiusaaminen loppui ja opimme siittä varmasti koko luokka paljon silloin, sillä tilanne oli rauhallinen luokassamme koko ala-asteen ajan, kunnes sitten siirryimme ylä-asteelle.
Ylä-asteella meininki oli todella kaukana siittä lämpöisestä ja turvallisesta ympäristöstä mihin ala-asteella olimme jo tottuneet. Ei meillä ollut opettajia, jotka oikeasti olisivat oppilaistaan kiinnostuneita. En muista kertakaan, jolloin yksikään opettaja olisi puuttunut koulukiusaamisiin, joita tapahtui koko ajan, joka puolella ja joka luokalla, kohdistuen aina johonkuhun ja aina se oli näkyvää. Ainoa asia miten koulu kitki kiusaamista, oli ns. tukioppilas toiminta. Mutta näissä tukioppilaissakin oli pelkästään niitä kiusaajia, jotka olivat toiminnassa mukana vain vapaa-tuntien ja erinäisten retkien toivossa. Ei kiusattu ihminen sellaista lähetyisi apua tarvittaessa, joten naurettavaahan koko touhu oli. Koskaan meille ei edes koulukiusaamisesta kukaan puhunut, paitsi silloin kun voitiin hakea tuohon tukioppilastoimintaa. Tämä siis tapahtui sen kerran kolmen vuoden aikana. Opettajien vaikutus on yllättävän suuri koulumaailmassa kun puhutaan näistä kiusaamis tapauksista. Pitäisi olla ohjeet kuinka puuttua asioihin. Pitäisi välittää omasta työstään ja olla myös oppilaiden parissa välitunneilla. Meillä oli yksi pihavalvoja aina kerrallaan. Siellä aina joku opettajista seisoi ylä-ovilla juuri hievahtamahtakaan. Koko piha-aluetta ei sieltä näi, eikä sitä mitä kulman takan tapahtuu ja kuinka juuri joku saa nyrkistä. Opettajille tämä piha valvonta oli raskas taakka, johon kukaan ei olisi halunnut osallistua. Jäisihän siinä päivän juorut kuulematta opettajain huoneessa, missä puhuttiin oppilaista ja naureskeltiin heille. Kuuntelin joskus niitä puheita itsekkin salaa oven takana...
Mutta ei kai nyt viitsi enempiä kirjoitella. Loppupeleissä vain halusin sanoa, että ehdottomasti tämä tarina jokaiseen kouluun. Ehkä siittä muutamat oppilaat rohkaistuisivat, voisivat tajuta miltä siltä heidänkin luokan kiusatulta tuntuu, lähestyä häntä kaverina ja toivon mukaan se muutamissa herättäisi halua auttaa ja puuttua ajoissa.
Tarvittaisiin paljon keinoja kitkea kiusaamista kouluista. Puuttumista ja välittämistä. Liian moni nuori voi liian pahoin.
Re:
Valitettavasti vain harva oikeasti sen kirjan lukisi.
Muistan juu itsekkin näitä pakko kirja lukuja ja kuinka niitä vihasin.
Ikänä niitä kirjoja ei luettu. Katsottiin takakansi, ehkä ensimmäistä sivua, sitten keskivaiheelta ja vielä se viimeinen sivu, että tiesi mihin tarina päättyi. Ikänä ei opettaja edes tajunnut, että niitä kirjoja ei oikeasti kukaan viitsinyt lukea, poislukien muutamie tapauksia.
Re: Re:
Pelkkä kirja ei riittäisikään. Mutta jos osaavat ihmiset tekisivät kirjasta esim. näytelmän, joka esitettäisiin koululla, ja sen jälkeen luokissa keskusteltaisiin projektin työntekijöiden kanssa aiheesta, niin uskoakseni päästäisiin koskettamaan ainakin suurta osaa nuoria. Tapaus on sen verran pysäyttävä.
Re: Re: Re:
ei siinä mitään tarkoitusta ole saaja traumoja nappuloille. sellaisille jotka eivät osaa käsitellä tunne elämän asioita
Elisan muiston elettävä, kouluihin ehdottomasti!!!
Katsoin Poliisi- tv:n jossa aihetta käsiteltiin, ja poliisiasia Elisan kohtalo onkin. Kuolemantuottamus ja kaikki muu sitä ennen. Onkohan niillä kiusaajilla sitä yhtä ainoaa aivosolua, että ymmärtävät katua tekojaan? Joka tapauksessa, se on myöhäistä nyt, te sairaat k.päät! Ettehän te raukat uskalla täällä edes käydä lukemassa viestejä. Kirjoitan silti miten asiat kohdallanne todella ovat.
Kiusaajat, voitte unohtaa onnellisen elämän ja se on omien tekojenne seurausta, oma syynne! Älkää koskaan yrittäkö syyttää muita. Jos on meitä korkeampi voima, tulette rangaistuksenne saamaan.
Tekojenne taakkaa kannatte joka tapauksessa koko elämänne, ettei voi, ettekä saa unohtaa. teitä tullaan myös minella tapaa muistuttamaan teoistanne läpi koko kurjan elämänne. Jos "unohdatte", se osoittaa idioottimaisuutenne. Ettekä oikeasti voi unohtaa, sairaat tekonne kulkevat mukananne joka hetki, halusitte tai ette.
Joka kerran kun koette, jos te psykopaatit pystytte, surua, on se muistutus Elisasta. Joka kerran kun koette fyysistä kipua, on se muistutus Elisasta. Tekoanne ei voi antaa anteeksi, mutta teidän on pyydettävä anteeksi Elisan läheisilta! Kiusata ja satuttaa "uskallatte" kyllä, sehän on raukkojen työtä, mutta onko uskallusta anteeksipyyntöön ???!!!
Elisa oli täysin syytön. Te teitte pahaa sairaudessanne, ei Elisa, joka oli viaton.
Olen itkenyt ja tulen itkemään Elisan vuoksi, sydämeen saattuu niin se, ettei mitään muuta keinoa päästä tuskasta enää ollut. Kukaan ei voi kuvitellakaan Elisan tuskaa ja hätää. Kiusaamisen suhteen on oltava nollatoleranssi, opettajat haloo!!!
Toivon niin, että Elisalla on nyt hyvä olla, hän ei muista maailman murheita ja kokee sen lämmön ja rakkauden, jota niin monet häntä kohtaan tunnemme. Voimia Elisan läheisille.
Re: Elisan muiston elettävä, kouluihin ehdottomasti!!!
#66: Elisa, et unohdu koskaan. - Elisan muiston elettävä, kouluihin ehdottomasti!!!
Jos kirjaa hankitaan kouluihin, vaadin että tarinan todenmukaisuus selvitetään ensin!
Re: Ehdottomasti kouluihin kertomaan tosielämän tarinasta
#8: - Ehdottomasti kouluihin kertomaan tosielämän tarinasta
Aikuisethan tässä ovat vastuussa. Työpaikkakiusaaminen pitää myös saada kuriin. Luonnehäiriöiset työntekijät pitäisi savustaa ulos työpaikoilta, että normaalit työntekijät voisivat ja jaksaisivat tehdä työnsä ilman pelkoa ja raskaita taakkoja. Eikä tarvitsisi joutua masennuksen takia työkyvyttömyyseläkkeelle!
Re:
Juuri sain kuulla lapseni jälleen harkinneen itsemurhaa. Miksi lastani kiusataan, ja miten saan sen loppumaan? Puhuminen ei auta, mitään ei tapahdu. Opettajat vain "juttelivat", mutta eivät ota asioita todella vakavissaan. Miten jaksan lapseni tähden, ja millä saan suojeltua toista lastani ettei hän joudu samaan? Miten sinä jaksoit?
En halua joutua kokemaan Elisan vanhempien kohtaloa. Voimia Elisan vanhemmille minultakin.
EI TOD: KOULUIHIN!
Valitettavasti yli 3000 adressin allekirjoittajaa, jos MINUN lapseni kouluun tullaan kertomaan romantisoidusta ja valheeksi todetusta teinitytön itsemurhasta, niin lapseni saa olla kotona sen päivän.
Olette te ihmeellisiä! Kertakaikkiaan.
Re: EI TOD: KOULUIHIN!
#71: hyi olkoot! - EI TOD: KOULUIHIN!
Nro 71: Mitä kuvittelet saavuttavasi tällä ihmisten haukkumiselle? Jos katsot päivämääriä, huomaat suurimman osan allekirjoituksista ja kommenteista tulleen ENNENKUIN asia ilmeni huijaukseksi.
Miten...
| This discussion has been closed. |
Toivo elämästä!
Tartu käteeni ja vie minut valoon. Vie minut pois pimeydestä.Vie minut pois tästä synkyydestä, tästä kurjuudesta. Vie minut pois askel askeleelta. Tartu käteeni ja vie minut valoon!
Älä anna minun ottaa askelta pimeyteen. Älä anna minun vajota synkkyyteen. Älä anna minun vajota kurjuuteen.
Ethän anna, auta minua, minä pyydän sinua!
Riittää kun sinä soitat,kuuntelet ja välität. Riittäisi kun sinä olisit vain läsnä.
Tässä, tässä minun maailmassani.
Ethän anna minun vajota, minä pyydän sinua. Saata minut takaisin valoon. Tähän ihanaan elämän valoon! Näytä minulle elämän aurinko. Näytä minulle elämän ilo.
Minä pyydän näytä minulle elämän ilo.
Niin minä kiitän sinua jaksamalla eteenpäin päivä päivältä. Viikko viikolta. Vuosi vuodelta. Näin minä kiitän sinua. Kaikesta siitä mitä sinä olit valmis tekemään vuokseni! KIITOS!