Oamkin tanssinopettajakoulutus säilytettävä

Kerta toisensa jälkeen tämä uhka kohtaa kulttuurialan koulutusohjelmia. Juuri vasta Oulun Yliopiston musiikkikasvatuksen koulutusala oli saman uhan alla. Miten aina vain kulttuuri on se, mistä halutaan karsia ja säästää? Eikö se juuri ole se hienous, se omalaatuinen tavaramerkki, mitä meillä on? Kulttuuri ja taide ovat niitä asioita, joita viemme eteenpäin maailmalle, joilla saamme loistaa ja joista saamme iloa.  Ne ovat suuressa osassa sillä mittarilla, millä mitataan suomalaisten onnellisuutta. Ne ovat asioita, joista olemme ylpeitä. Haluamme ylläpitää suomalaista kulttuuria ja sopeuttaa maahanmuuttajiakin siihen. Samaan aikaan haluamme näköjään säästää siitä ja viedä sitä alemmalle tasolle. Hyvää säästökohdetta on hankala, jos ei mahdoton, löytää - ymmärrän sen. On kuitenkin jo kulttuurialaa halventavaa koittaa tätä samaa vuorotellen jokaiselle taiteenalalle. Meillä on kasapäin innokkaita ja taitavia nuoria tanssijoita, ja se on ehdottomasti sen ansiota, että heille on löytynyt pienestä asti ammattitaitoisia tanssinopettajia. Haluammeko tämän muuttuvan? Monista muista taiteenaloista poiketen tanssi on vieläpä terveysvaikutteiltaan niin maino laji, ettei toista helpolla löydy. Tanssista saa iloa kaiken ikäiset, näköiset ja kokoiset ihmiset. Se on jollekin ankaraa treeniä ja tähtihetkiä lavalla, toiselle terapiaa, kolmannelle sosiaalinen tapahtuma. Useimmille harrastajille näitä kaikkia ja sataa muuta asiaa yhtäaikaa. Ei ole parempaa asiaa kuin tanssi. Hyvän opettajan hellässä huomassa.