Varhaiskasvatuksen tulevaisuus: EI kasvaville ryhmille!

Koulutuksen ja kasvatuksen suhteen tuntuu siltä, että osalla on lähtökohtana se, että kunhan oppilas/lapsimäärän kanssa 'pärjää'. Jos kerta pärjää seitsemän lapsen kanssa, miksi ei sitten muka kahdeksan? Mutta kehitystä (henkilökohtaista tai kansantaloudellista) ei edesauta se, että kunhan joku nyt vaan pärjää siellä puikoissa sen minimiajan.

Ne ongelmat/asiakkaat/oppilaat siirtyvät sitten eteenpäin seuraavan vastuulle, jolla ei myöskään ole aikaa tai resursseja sen paremmin kuin edelläkään, sillä kaikkia ryhmäkokoja kasvatetaan, ja 'turhia' menoja karsitaan. Monessakaan koulussa ei ole enää täysipäiväisiä kuraattoreita, koulupsykologeja, tai edes kouluterveydenhoitajaa.

Laadukkaassa kasvatustyössä on kyse niin paljon muutakin, kuin ryhmän vahtimisesta. Yksilöllinen huomio ja tuki ovat erittäin tärkeitä lapselle. Mitä suurempi ryhmä, sitä huonommin yhden aikuisen voimavarat riittävät tasapuolisesti koko ryhmälle. Suuressa ryhmässä lapsi 'hukkuu' ryhmään. Se, mitä hän itse on, ei pääse esiin ilman suurta showta ja metakkaa. Sosiaalisten taitojen kehitys hidastuu ja vääristyy - sekä niillä jotka huutamalla hakevat ja saavat huomiota, että niillä, jotka hiljaa hyväksyvät että huomiota eivät saa.

Lapset, kasvatus, ja koulutus ovat vääriä säästö- ja tehostuskohteita. Ryhmäkokojen kasvattaminen ei uudista eikä nykyaikaista, vaan laitostuttaa ja tasapäistää oppilaita, sekä heikentää kasvatustyön laatua.