Avoin kirje Kirkkohallitukselle

#48: Faktat kunniaan - Lutherin Martille ja Lähetyksen ystävälle

"Lähetyksen ystävän näkemystäkin on oikaistava sen verran, että ei tässä nyt olla viemässä leipää Afrikan AIDS-orpojen suusta. Ymmärtääkseni tässä ei olla esimerkiksi esittämässä, etteikö adressin toiveen mukaan tietyiltä järjestöiltä evättävää tukea voitaisi kanavoida edelleen ihan samansuuruisena sinne lähetyskentille esimerkiksi Suomen Lähetysseuran kautta."

Tämä väite on täyttä puppua. Käytännössä rahan vetäminen pois KL:n AIDS-orpotyöltä vie juuri niiltä tietyiltä orvoilta koulun käynnin mahdollisuuden ja elannon. Näillä orvoilla on nimi ja osoite. He ovat oikeita ihmisiä eikä mitään lukuja budjetissa. Ei Suomen Lähetysseura valitettavasti pysty yhtäkkiä menemään hätiin ja pystyttämään sinne vastaavaa toimintaa. Tällainen harha voi syntyä vain länsimaisen pullamössöihmisen päässä. Lähetystyöhön lähteminen vaatii kielen opettelua ja kulttuuriin sopeutumista. Lähettejä ei voi hallitsemattomasti lähettää, vaan työn edellytykset täytyy turvata. Lopulta kyse on myös ihmissuhteista. Pitkään samalla alueella lähetystyössä olleet ovat sisällä kulttuurissa ja ystävystyneet ihmisten kanssa. Siksi auttaminen on luontevaa ja apu voidaan oikealla tavalla kohdistaa. Tässä on suurin syy sille, miksi lähetystyön määrärahoilla ei pitäisi tehdä kirkkopolitiikkaa. Lähetystyö on pitkäjänteistä työtä.

Lähetysmäärärahoilla kiristämiset ja niiden poistamiset antavat myös Suomen kirkosta kansainvälisesti nolon kuvan. Lähes poikkeuksetta lähetystyössä on kyse kansainvälisestä yhteistyöstä toisten järjestöjen kanssa. Viesti kiristämisestä ja uhkailusta kiirii kaikkialle maailmaan.