Avoin kirje Kirkkohallitukselle

Kiitokset adressin laatijoille. Kirkon on irroittauduttava toimista, jotka mielestäni ovat Suomen lain vastaisia, ihmisoikeuskysymyksiä. Kirkon tilanne on naispappeusväännössä jo niin tahriintunut, ettei muita ihmisiin kohdistuvia vääryyksiä enää saisi olla. Nämä seksuaaliasiat tulevat olemaan kirkon kompastuskivi, ellei se asetu kaikissa siihen liittyvissä kysymyksissä ihmisen puolelle.

#1: Kaija -  

 Kopioin tuhon alle Kotimaa 24-uutissivuilta Jari Jolkkosen vastauksia Johannes Ijäkselle.  Vastauksien perusteella ymmärrän, että piispainkokouksen kanta sallii eri tavoin Raamattua tulkitsevat käsitykset. Kallion seurakunnan kanta poikkeaa tästä ja sallii vain yhden tulkintatavan.

Mitä kirkko opettaa eheytymisestä?

Johannes Ijäs 29.03.2011 09:00

Piispainkokouksen pääsihteeri Jari Jolkkonen analysoi Älä alistu! -kampanjan vaikutuksia kirkkoon ja herätysliikkeisiin. Hän vastaa samalla kysymyksiin, miten kirkko suhtautuu homoseksuaalien muutosterapiaan ja ovatko tietyt herätysliikkeet ajautumassa kirkon marginaaliin.

Liikauttiko käyty kohu kirkollisia mannerlaattoja eli jakautuiko kirkko entisestään vai onko kirkon kannalta hyväkin, että erimielisyydet nousevat pintaan, jotta sen jälkeen pystytään luomaan yhteyttä?

- Kohukeskustelua käydään usein tuohtumuksen valtaamana. Loukkaantumis- ja irtisanoutumiskilpailu ei yleensä vie asiaa eteenpäin. Kampanjan järjestäjien tulisi ottaa saamansa kritiikki vakavasti. Kriitikot taas voisivat haastaa itsensä miettimään, miten siedetään ”Annin” ja hänen hengenheimolaistensa erilaisuutta. Suvaitsevaisuus on lopulta aika arkinen asia: se on toleranssia, erilaisuuden sietokykyä lähietäisyydellä.

Ovatko tietyt herätysliikkeet ajautumassa uudenlaiseen kulmaan tai marginaaliin kirkossa?

- Herätysliikkeet ovat seurausta siitä luterilaisen reformaation periaatteesta, että jokaisen tulee saada lukea ja tulkita Raamattua omasta elämäntilanteestaan käsin. Tässä mielessä nyt on saatu, mitä on tilattu. Herätysliikkeillä on pitkä historia kirkossa ja seurakuntien luottamuselimissä. Ei sitä muutaman nuoren toteuttama kampanja muserra.

Mikä olisi avain yhteyden hakemiseen kärjistyneessä tilanteessa? Voiko yhteyttä ollakaan, jos osapuolet kokevat, ettei seksuaalista identiteettiä tai toisaalta joidenkin mielestä sananvapautta kunnioiteta?

- Tarvitaan tahtoa pitää kiinni keskeisistä asioista ja sietää erilaisuutta kehällisissä. Yhdistäviä asioita on kuitenkin enemmän kuin erottavia. Jonkinlaiselle kirkon ja herätysliikkeiden väliselle eheytyskampanjalle tuntuu olevan tilausta. Kotimaa24-sivustolla voisi olla tässä tärkeä rooli, antoihan se oman panoksensa tämänkin kohun syntymiseen.

Miten kirkko suhtautuu ”eheyttämiseen”? Mikä on sen ”virallinen kanta” siihen?

- Yhteistä kantaa ei ole otettu. Piispainkokouksen parisuhdeselvityksen valmistelussa perehdyttiin keskusteluun niin sanotusta reparatiivisesta eli ”korjausterapiasta”. Syntyi vaikutelma, että tutkimuksessa asia on kiistanalainen. Myös tutkimuksen ajoittainen politisoituminen vaikeutti johtopäätösten tekemistä. Piispainkokouksen tehtävänä ei ole ruveta erotuomariksi psykiatrien ja psykologien välisissä oppiriidoissa. Ei siihen riitä pätevyyskään. Parempana pidettiin asian kuvaamista kirkossakin vallalla olevan asiakaskeskeisen terapian näkökulmasta. Maallisessakin terapiassa hyväksytään yleisesti, että ei ole terapeutin tehtävänä manipuloida asiakkaan vakaumuksia tai tehdä elämänvalintoja hänen puolestaan. Jos joku itse haluaa muutoksia elämäänsä, sille pitää antaa tilaa.

Piispainkokouksen selvityksessä Parisuhdelain seurauksista kirkossa 2010 todetaan: ”Osa homoseksuaaleista pitää omantuntonsa pohjalta oikeana elää sitoutumiseen perustuvassa ja yhteiskunnan vahvistamassa parisuhteessa. Osa pitää oikeana elää pidättyvyydessä. Jotkut tahtovat pyrkiä vapaaehtoisen terapian ja sitoutuneen vertaistuen avulla sisäiseen muutosprosessiin. Tärkeää on, että ketään ei leimata eikä eristetä, vaan jokaisen oikeutta toimia omantuntonsa pohjalta kunnioitetaan”. Mikä on tämän piispainkokouksen mietinnön sitaatin viesti ja hyväksytäänkö tässä niin kutsuttu eheytymisideologia?

- Ei tuon ymmärtämiseen tarvita tohtorinhattua, pelkkä lukutaito riittää. Moniäänisessä kirkossa on asiasta eri tavoin ajattelevia. Yksilöä pitää kunnioittaa ja toisia ei saa loukata.

Onko kirkon ja yhteiskunnan kannalta huono tai hyvä, että tällaisia kohuja ja keskusteluja syntyy?

- Loukkaantunut ihminen ei tavallisesti kuuntele eikä esitä järkeviä perusteluja. Siksi kohukeskustelut varsinkin netissä muistuttavat aamuöistä huutelua nakkikioskin jonossa. Mitä paremmin pystytään keskittymään perusteluihin, sitä syvällisemmäksi keskustelu etenee.

Adressin allekirjoittajien kannattaa lukea viime sunnuntainen mielipidekirjoitus, joka julkaistiin Aamulehdessä. Ohessa ko. kirjoitus:

David Strelingin mielipide Aamulehdessä 27.3.2011

KAMPANJA. Maanantaina 21. maaliskuuta lanseerattu Älä alistu! -mediakampanja on saanut yllättävän paljon julkisuutta. Älä alistu! -kampanjan tarkoitus on rohkaista seksuaalisuutensa kanssa epävarmoja kristittyjä nuoria luottamaan Raamattuun. Kampanja rakentuu yhden nuoren naisen omakohtaiselle kokemukselle. Tästä noussut kohu jälleen kerran osoittaa selvästi, että tämän päivän Suomessa vihan ja vainon kohteena eivät suinkaan ole homot ja lesbot, vaan Raamattuun sitoutuneet kristityt. Tämän kampanjan olemassaolo toi räikeästi esiin sen valtavan vihan, mikä yhteiskunnassamme ja nykykirkossa on perinteisellä kristinuskon kannalla olevia kohtaan.

Homomyönteisyys on ainoa sallittu linja Suomen kirkossa. Piispat pesivät kätensä kuin Pilatus. Jotkut innostuivat eroamaan kirkosta. Setan vastausautomaatista saatiin sopiva paheksunta. Maassamme on tahoja, jotka haluavat estää moniäänisen seksuaalisuuteen liittyvän arvokeskustelun. On todella outoa, että vain kristityt eivät enää saisi sanoa mielipidettään. Uskonnon ja mielipiteenvapaus kuuluu myös kristitylle. Raamattuun perustuvaa kantaa hommasiassa ei tarvitse hävetä. Minusta on hyvin ristiriitaista, että suvaitsevaisuus ei koske ateisteja tai homoseksuaaleja.

Nuorten kampanjan aiheuttama reaktio on osoittanut todeksi kampanjan lähtöteesin: Suomessa on karmea julkinen paine ajatella seksuaalieettisistä kysymyksistä yhdellä ainoalla, homo-aktivisten määrittelemällä tavalla. Ironisinta on, että tahot, jotka aina pitävät suurinta ääntä siitä, kuinka pitäisi hyväksyä erilaisuutta osoittavat kaikkein vähinten suvaitsevansa sitä. Länsimainen yhteiskunta yrittää rakentaa suvaitsevaa arvojärjestelmäänsä, mutta käytännössä se yhä useammin diskriminoi niitä, jotka uskaltavat kyseenalaistaa sen liberaaleja arvoja. Tasa-arvolla on alettu argumentoida yhä enemmän moraalisesti kyseenalaisia mielipiteitä ja outoja asenteita. Ne, jotka julistavat tätä suvaitsevaisuutta ovat usein itse äärisuvaitsemattomia. Jossain on mätää.

On aiheellista kysyä, kuinka paljon myös kansamme lasten ja nuorten epätoivoon ovat vaikuttaneet moraalisen ryhtinsä kadottaneet aikuiset sekä heidän esikuvaksi kelpaamaton elämäntapansa. Missä on homojen oikeuksien puolustajien suvaitsevaisuus kristillisiä perhearvoja puolustavia kristittyjä kohtaan?

Kampanja osoitti selvästi, että suomalaiset kristityt nuoret tarvitsevat juuri Älä alistu! -kampanjan sanomaa. Näyttää siltä, että suomalaisessa kristillisyydessä eletään parhaillaan voimakasta murrosaikaa. Kristittyjen raamattu-uskollisuutta koetellaan. Suuri rajalinja ei kulje niinkään kirkkokuntien välillä, vaan elävän ja kuolleen kristillisyyden välillä.

DAVID STERLING

Pirkkala

Haluaisin kysyä adressin allekirjoittajilta perustelut seuraaviin kohtiin:
(Ei esim. Iltalehden otsikosta, tai "mulle tuli paha mieli" tyyppisiä, jolloin eivät perustu faktoihin ja ovat aika ohut pohja näin vahvoille väitteille.)

- (järjestöjen) suhde homoseksuaaleihin on avoimen torjuva.

- Järjestöjen kampanja on --- aiheuttanut epäluottamusta myös kirkon nuorisotyön suuntaan.

- järjestöjen osalta, joiden käsitykset mm. naispappien, homoseksuaalien, eronneiden ja yksineläjien kohtaamisesta poikkeavat merkittävästi evankelisluterilaisen kirkon virallisesta linjasta.

Kiitos.

Kysyjä on yksinelävä, eronneiden vanhempien lapsi, homoja ja herätysliikeihmisiä tunteva kirkon jäsen

Ps. ja eikös se kolehdin antaminen "virallisenakin" kolehtipyhänä ole vielä nykyäänkin ihan vapaaehtoista...?

Piispainkokouksen työryhmän virallinen mietintö vuodelta 2009:

"Paavalin kielteinen kanta homoseksuaaliseen käyttäytymiseen on kiistaton" (Sarja B 2009:1, 57). Sanotaan myös, että "vaikka apostolin mielestä kaikki Mooseksen lait eivät koske kristittyjä … niiden seksuaalietiikka miehenmakaamiskieltoineen on edelleen voimassa" (Sarja B 2009:1, 59). Paavali osoittaa kiellon koskevan myös naisten keskinäisiä sukupuolisuhteita (Room. 1:26).
"….homoseksuaalista käyttäytymistä pidettiin (Uudessa testamentissa) täysin mahdottomana kristityille. Jos joku on harjoittanut sitä ennen, kristityksi tultuaan hän on sen lopettanut, sillä samaa sukupuolta olevien kanssa makaavien katsottiin jäävän Jumalan valtakunnan ulkopuolelle. 3. Mooseksen kirjassa mainittu kuolemantuomio on siis muuttunut iankaikkiseksi kadotukseksi" (Sarja B 2009:1, 62).

Suosittelen kaikille lämpimästi tämän adressin allekirjoittamista!

Kiitos, että saamme Suomessa omalla kielellämme vapaasti tutkia Raamatun Sanaa. Keskusteltavasta aiheesta voimme löytää Raamatusta useita kohtia. Ohessa viitteeksi pari kohtaa niitä varten, jotka eivät vielä itse ole asiaan paneutuneet, mutta haluavat omin silmin ryhtyä tutkimaan asiaa.
3 Moos 18:22, 1 Kor 6:9, Room 1:26-27, 1 Joh 1:9
Me olemme kaikki syntisiä ja monella tavalla vajavaisia. Meillä on myös ns. helmasyntejä, joista emme pääse tämän elämän aikana eroon, vaikka niitä vastaan taistelemme. Emme voi myöskään tuomita toisiamme, ettei meitä tuomittaisi. (Jonkin teon nimeäminen vääräksi ei tarkoita ko. henkilön tuomitsemista.) Onneksi Vapahtajan sovitustyöhön turvautumalla saamme syntimme anteeksi eikä meidän tarvitse vaipua toivottomuuteen ongelmiemme kanssa.

Kari Mäkinen sanoi selvästi homouden oleva ominaisuus, mikä luo yksilön identiteettiä. Olen myös sitä mieltä, että sille ei tarvitse ainakaan pakosta yrittää tehdä mitään.

Sukupuolinen suuntaus muokkaa yksilön käyttäytymistä. Kaiken sukupuolisen käyttäytymisen tavoille uskontomme asettaa reunaehdot, minkä pohjana nähdäkseni on rakkaus.

Rietastelu ei mielestäni kuulu näihin raameihin.

Kuinkas adressin laatijat lokeroivat itsensä "aktiivijäseniksi" ja lokeroivat viestin saajat "tavallisiksi jäseniksi"?

Vaikka olen kohtuullisen samaa mieltä adressin päämäärästä, sisältää se minusta yllämainitun vaarallisen kategorisoinnin, jota en ikinä allekirjoittaisi. Ikään kuin kirkossa olisi "tavallisia jäseniä", entisiä ja nykyisiä, jotka olisivat erityisesti "aktiivijäseniä" haavoittuvampia näille kampanjoille.

Kyllä minä ainakin, allekirjoittajana katson olevani niitä jäseniä, jotka ovat loukkaantuneet moneen kertaan näiden tiettyjen tahojen toiminnasta ja siitä, miten heidän tekemisiään uutisoidaan, kuin he edustaisivat kirkon kantaa. Aktiivijäsen, jäsen.

Kaisu: selitän vähän mitä tarkoitan "tavallisilla" seurakuntalaisilla ym. Olen samaa mieltä siitä, että kolehtikohteita pitäisi harkita.

Siis noihin lokeroihin:
"Aktiiviseurakuntalaiset" joita allekirjoittajat kertovat olevansa, kuulen heidän olevan niitä "kristinuskoon sitoutuneita järkeviä kirkon hyväksi työtä tekeviä inhimillisiä ihmisiä", jotka näkevät "riidanhaastajien" viestin läpi ja häpeävät sitä.

"Perusseurakuntalaiset", entiset ja nykyiset, ovat niitä, jotka eivät ihan ymmärrä sitä että kirkko on muuta kuin "riidanhaastajat". He ovat viestinnän kohteita, joille "aktiiviseurakuntalaisten" on tulkittava "riidanhaastajien" toimintaa ja olemassaoloa.

Ja sitten on "järjestöt jotka jakavat mielipiteet ja aiheuttavat erimielisyyksiä ja pahaa mieltä." Nämä ovat siis "epätavallisia seurakuntalaisia", jotain mikä ei mahdu "tavallisten" ja "aktiivisten" kategorioihin.

Entäs, jos kampanjasta puhuisi toisin päin (hieman kärjistäen): Tavallinen Anni elää murrosikäänsä ja kertoi itsestään toimittajalle, tavalla jolla monet murkkuikäiset kertovat ja monet myöhemmin häpeävät nuoruutensa ehdottomuutta. Toimittaja, tavallinen (mahdollisesti kouluttamaton) nuori teki kohujutun, joka lipsahti eetteriin ennen kuin pomoporras huomasi.

Selkeästi mainitut järjestöt hakevat nyt linjaustaan homo-, naispappeus-, ym.kysymyksissä, mikä on oikein, mutta kategoriat ovat minulle turhan jyrkkiä.

Kiitos sinulle Anni avautumisestasi! Toivoisi kuulevan enemmän tällaisia todellisen elämän kipukohtien kanssa kamppailevien kertomuksia. Kiitos rohkaisevasta tarinasta!

Raamatun Sana on kuin kaksiteräinen miekka, se satuttaa niitä, jotka nousevat sitä vastaan ja parantaa niitä, jotka antavat sen parantaa.

Jos sukupuoli-identiteetiltään itsensä rikkinäiseksi kokeva ihminen haluaa eheytyä, ja vielä Jumalan avulla, miksi sitä ei hänelle sallittaisi?

Miksi oman kokemuksen jakaminen tulkitaan toisten pakottamiseksi?

Hävettää näiden allekirjoittaneiden puolesta.

Kansanlähetyksen näkökulmasta.... oltuani siinä liian monta vuotta, myös työntekijänä. Tunnen sen porukan. Surullista kyllä raha on ainoa asia mikä heidät pitää haukkumansa kirkon yhteydessä. Rahan menettämisen pelossa myydään periaatteet joten ei kirkon heistä tarvi olla huolissaan. KL ei hyväksy homoutta, mutta ei myöskään avioeroa käytännössä mistään syystä tai yksinelävän seksuaalisuuden toteutumisesta. He ovat valmiita kyllä mestaroimaan ihmisen elämällä hit and run tyyliin- isketään ja paetan paikalta. Ainoa huoli mikä heillä nyt on niin: Cold cash!

#15: U. Sarnivara - Järjestöistä 

 Oho... Tuota nyt tuskin kukaan kansanlähetysläinen allekirjoittaa. Mitkä periaatteet myydään? Mielestäni mitään periaatteita ei ole kaupattu, vaan yhteistyö kirkon kanssa on tähänkin asti ollut hedelmällistä ja suotavaa evankeliumin leviämiselle. Ja sellaisena se jatkuu, jos suvaitsevaisuutta heitä kohtaan edelleen löytyy.

Mutta jos olet todella tuolta mieltä niin pitäähän sekin suvaita... Saan silti luokkaantua ja harmitella mielipidettäsi.

T: Kansanlähetysläinen

Kyllähän kiukkua ja suuttumusta saa tuntea, mutta nyt se kohdistetaan väärään osoitteeseen. Järjestöt ova tehneet sitä mitä ennenkin - pyrkineet elämään Raamatun - Jumalan Sanan ohjeiden mukaisesti. Jos tämä aiheuttaa suuttumusta kiukun purkamisen kohdehan pitäisi olla Raamattu eli Jumalan Sana eli Jumala itse.
Kirkkojärjestyksen mukaan kirkkomme ylin ohje edelleen on Jumalan Sana, eikä piispan sana ei edes arkkipiispan. Mielestäni ne jotka eivät voi tätä hyväksyä, heidän tulisi joko perustaa oma kerhonsa ja laatia sille sellaiset säännöt, että pystyvät niiden kanssa elämään tai muuttaa kirkkojärjestystä.

#3: Henna H - Aamulehden mielipidekirjoitus

Kiitos, David Sterling, kun sait sanoiksi kristittyjen mielipiteen Aamulehteen, meistä tavallisista kansalaisista ei ole kirjoittajiksi, mutta tämä on suurimman osan mielipide. Emme siis ole rasisteja, mutta vainottuja kristittyjä.

Siunausta ja voimia kaikille herätysliikeiden johtajille, myös niille jotka kannattavat homoutta Siunausta

#1: Kaija -  

 Monta erilaista adressia on tullut allekirjoitettua - mutta nyt tuli omalle kohdalle ensimmäinen sellainen, jota ei itselläni ole selkästi mahdollisuutta allekirjoittaa. Tämän valhedokumentin allekirjoittamisella tuomitsisin itseni, 53-vuotiaan työssä käyvän ja palkkaa ansaitsevan lukutaitoisen suomen kansalaisen - tyhmäksi. Lapsuudesta ja nuoruudesta asti olen saanut kasvaa ja oppia ymmärtämään asiat siinä muodossa - ja oikein - joka tämän päivän "moniarvoisuutta" julistavassa Suomessa aletaan tuomitsemaan selkeästi rikolliseksi.

En ole ns. "homofobiasta" kärsivät, minua on turha kuvitella vietäväksi johonkin nykyaikaiseen hermoparantolaan - kuten entisessä sosialistisessa onnelassa "parannettavaksi". Homo tai mitä tahansa, istukoon vieressä, olkaamme yhtä työssä ja askareessa. - Mutta jos aletaan sanomaan, että se kaikki on väärää ja tällaiseen opetukseen kautta kasvaneet ja tämän näkemyksen mukaisesti ajattelevat ovat kuin yhtäkkiä, "simbsalabim", yhteiskunnan roskaksi todennettavaa joukkoa - ei voida puhua yhteiskunnasta joka olisi "moniarvoinen". - Aikoinaan hoilattiin "Yksi kansi - Yksi valtio - Yksi johtaja" ja oltiin niin_yhtä_niin_yhtä, että ... sellaiseksi on nykyinen Suomi hyvää vauhtia muotoutumassa, jopa ilman Gobbelsin kulttuuri- ja propagandaministeritoimia.

 

"Me allekirjoittaneet Suomen evankelisluterilaisen kirkon luottamushenkilöt ja aktiivijäsenet haluamme saattaa tiedoksi Kirkkohallitukselle huolemme kirkon ja eräiden kirkon taloudellisesti tukemien järjestöjen suhteesta."

Miten on mahdollista, että addressin allekirjoittaneet Suomen ev.lut.kirkon luottamushenkilöt ja aktiivijäsenet eivät enää tiedä, mitä on raamatullisen Pyhän Jumalan aikaansaama todellinen muutos?

"Muun muassa edellä mainittujen toimijoiden järjestämä Älä alistu -kampanja on selkeä osoitus siitä, että toimijat haluavat haastaa Suomen evankelisluterilaisen kirkon opetuksen. Näyttää siltä, että järjestöt ovat halunneet tuoda esiin hyvin yksioikoisen käsityksensä siitä, millainen elämä on Jumalan tahdon mukaista."

Onko Jumalan Pyhän Hengen koko elämää muuttava voima yksioikoinen käsitys vai eikö sitä enää edes tunneta?

#21: Tuomas Meski - Miten on mahdollista?

Kirkon luotamushenkilöt jotka eivät tunne kirkon tunnustuskirjoja ja Raamattua??? Eikö heidän pitäisi erota luotamustoimistaan.

Kirkko saattaa ajautua ekumeeniseen ristiriitaan, jos tämä vaatimus menee läpi. Kirkon johto kyllä tämän tietää, kun toimivat yhteistyössä muiden kirkkokuntien kanssa. Tietävät hyvin myös sen, että ajavat pois ne jäsenet, jotka ovat tärkeimpiä tekijöitä tälle kirkolle. Toivoon ettei tämä kirkko ole se "tyhmä neitsyt", jonka öljy loppui ylkän tullessaan.