INARIN SYRJÄKYLIEN VIESTILIIKENNEYHTEYDET & taistelu jatkuu ja sen etenemistä voi seurata osoitteess

”Niin insinööritieteitä” totesi Viestintäministeri Suvi Lindėn, kun häneltä kysyttiin Maaseudun tulevaisuus lehdessä erilaisista laajakaistavaihto-ehdoista. ”Onhan ne joo tekniikkaa, niillä on vaikeat nimet ja niitä on niin montakin”.

Miten viestintäministeriksi voi päästä ihminen joka ei edes tee kotiläksyjään. On ymmärrettävää että tavallisella kaduntallaajalla on vaikeus vertailla erilaisia vaihtoehtoja ja niiden ominaisuuksia, mutta henkilö joka on vastuussa Suomen viestiliikenneyhteyksistä koskien tätä hetkeä ja ennen kaikkea tulevaisuutta. Kehtasipa hän jopa julkisesti todeta että yli yhden megan yhteydet ovat maaseudulla turhia. Mitä pidemmiksi välimatkat venyvät kotitalouden/yrityksen ja palvelukeskusten välillä niin sitä suurempaan merkitykseen nopeat yhteydet nousevat. Etäterveydenhuollon kehittäminen ja etäopiskelun lisääminen vaativat korkeita panoksia tulevaisuuden viestiliikenneyhteyksiltä. Viestintäministeriö voisi ottaa mallia Ruotsin linjasta jossa valtio on osallistunut aktiivisesti yhteyksien suunnitteluun ja ennen kaikkea kustannusten jakamiseen operaattoreiden kanssa. Suomi onkin tippunut muiden pohjoismaiden taakse laajakaistayhteyksien määrässä kotitaloutta kohden. Suomen linjana onkin ollut lypsää kaikki tarjolla oleva EU-rahoitus verkkorakentamiseen ja loppu on jätetty operaattoreiden huoleksi, osassa operaattorit ovatkin kieltäytyneet rakennettujen kaapeleiden palveluntarjoamisesta jolloin rakennettu yhteys on jäänyt käyttämättä. Kyseisissä tapauksissa mielestäni kuntien tai valtion olisi pitänyt tulla vastaan kustannusten jakamisessa jolloin jo rakennetut verkot olisi saatu hyödynnettyä ja kansalaisten käyttöön.

Pari kuukautta sitten esitetyssä 45-minuutia ohjelmassa viestintäministeri ei halunnut ottaa kantaa oman ministeriönsä tekemisiin, mutta esimerkiksi palolaitoksen käyttämän Virve-verkon puutteisiin hän vaati välitöntä korjausta. Virve-järjestelmä kuuluukin sisäasiainministeriön alaisuuteen jolloin Lindenin oli helppo pestä kätensä asiasta.



Hallitus yrittää kaikin voimin siirtää vastuun viestiliikenneyhteyksien puutteista operaattoreiden ja kuntien niskaan. Välikätenä sekavassa sopassa häärivät kansliapäälliköt, seutuverkkojen edustajat ja monet muut asiasta jotain tietävät. Onkin helppo näin ”sivustaseuraajana” arvostella vuoron perään jokaista sopankeittäjää.





TeliaSonera on valinnut taktisesti oikea ajankohdan ajaa alas kiinteä lankapuhelinverkko kun koko kansa on keskittynyt seuraamaan kemijärven massaliikkeen edesottamuksia. Tuntuu käsittämättömältä että ajetaan alas toimiva lankapuhelinverkko sekä langalliset laajakaistayhteydet ja rakennetaan kaksi langatonta tilalle. Langaton @450-verkko ei mahdollista kännykän käyttöä samalla tavalla kuin Elisan investoima Umts900-järjestelmä jolloin TeliaSonera joutuu rakentamaan erilliset lähettimet niin gsm-verkolle kuin yhden megan langattomalle laajakaistallekin. Jos aikatauluna on vuosi tai maksimissaan kaksi niin onko mastojen pystyttämiseen erikoistuneella Digita Oy:llä resursseja pysyä kehityksen mukana jos molemmat operaattorit haluavat investoida yhtä aikaa syrjäseutujen yhteyksiin.

Tähän mennessä Suomessa on mielestäni liian vähän käyty julkista keskustelua viestiliikenneyhteyksien tilasta sekä tulevaisuudesta ja syy siihen on liika tuudittautuminen sen kuulumisesta perusoikeuksiin sekä infrastruktuuriin. On totuttu antamaan palautetta operaattorin asiakaspalveluun joka nykypäivänä vastaa samaa kuin kertoisi parisuhdehuolistaan numerotiedusteluun. Kenellekään ei ole tärkeintä antaako kukaan kirjallista palautetta valitukseen vaan kuinka kauan joutuu roikkumaan linjalla saadakseen sanottua että yhteys pätkii. Asiakaspalaute tuntuu kuitenkin olevan ainoa keino saada edes jonkinlainen kontakti tämänhetkisiin palveluntarjoajiin. Liian monta kertaa saa kuulla että ”valitettavasti en voi ottaa palautetta kyseisestä asiasta mutta voin yhdistää seuraavalle henkilölle”.






Edelleen pelkän lankaliittymä varassa


Jan-Eerik Paadar