Talouselämä-lehden artikkeli. Päättäjät EU:ssakin viimein tajuavat turpeen erinomaisuuden Suomessa. Päätösten taustalla on Euroopan eri maiden energian omavaraisuuden nostaminen uudelle korkealle tasolle. Tässä tulee turve oleellisena osana mukaan Suomen kohdalla. Todella hieno päänavaus EU:lta.
Turve on saamassa kunnianpalautuksen
25.1.2014 16:47
EU:n uudessa energia- ja ilmastopolitiikassa päästövähennykset eivät tapahtuisi enää teollisuuden kustannuksella. Turve saanee uuden mahdollisuuden.
EU:n komissio asetti keskiviikkona uudet tavoitteet vuoteen 2030. Ilmastopolitiikka saa rinnalleen teollisuuspolitiikan, huolen energiaomavaraisuudesta ja unionin kilpailukykyisyydestä suhteessa Aasian maihin ja edullisen liuskekaasun USA:han.
Uusiutuva energia ja sen lisääminen pysyvät EU:n energia- ja ilmastopolitiikan ytimessä, vaikka sitovia maakohtaisia tavoitteita ei komission esityksen perusteella aseteta enää vuoden 2020 jälkeen. EU:n laajuisesti uusiutuvan energian osuus on määrä nostaa 27 prosenttiin loppukäytöstä.
Jäsenmaat jakavat keskenään uuden tavoitteen velvoitteet – tavalla tai toisella. Suomi näyttäisi pääsevän jo vuodelle 2020 asetettuun 38 prosentin tavoitteeseensa, osin talouden hidastumisen ansiosta.
Energiakomissaari Günther Oettingerin mukaan kunnianhimoiset tavoitteet ilmastonmuutoksen torjumiseksi asetetaan, mutta niihin on päästävä minimikustannuksin:
”Tavoitteenani on varmistaa, että energian hinnat pysyvät kohtuullisina sekä kotitalouksille että yrityksille.”
Myös turve on Talouselämän keräämien arvioiden perusteella saamassa kunnianpalautuksen. Se tapahtuisi kiertokautta, kun unioni tarkastelee energiapolitiikkaansa yhä enemmän omavaraisuuden ja kohtuuhintaisen energian näkökulmasta.
Eurooppalaisessa energiakeskustelussa turve on marginaalinen energialähde, jolla on kansallista merkitystä lähinnä Suomessa ja Irlannissa. Turve on jäänyt määritelmällisesti ei-uusiutuvana energialähteenä muun energian jalkoihin ja veronkorotusten kohteeksi Suomessa.
Bioenergia ry:n toimitusjohtaja Jyrki Peisa arvioi energiaomavaraisuuden merkityksen ja painoarvon kasvavan EU:n vuoteen 2030 ulottuvassa energia- ja ilmastopolitiikassa.
”Suomessa puu ja turve ovat kotimaisen energian tärkeimmät lähteet. Turpeen osalta olisi reilua huomioida koko elinkaaren aikaiset päästöt. Elinkaaritarkastelussa turpeen ilmastopäästöt jäävät merkittävästi kivihiilen vastaavasta”, Peisa perustelee.
Vuoden 2020 jälkeisissä energia- ja ilmastopolitiikan suuntaviivoissa EU-komissio korottaa päästövähennystavoitteen 40 prosenttiin verrattuna vuoden 1990 hiilidioksidipäästöihin. Tavoite on sitova.
Päästökauppaan komissio perustaisi markkinoita vakauttavan reservin, jonne päästöoikeuksia voisi siirtää varastoon ja palauttaa takaisin markkinoille kysynnän lisääntyessä. Markkinavakausvaranto käynnistyisi vuonna 2021.
Liikenteen biopolttoaineille EU ei ole asettamassa uusia kannusteita. Elinkeinoministeri Jan Vapaavuori (kok) näkisi EU-kannusteet merkittävinä tulevaisuuden biopolttoaineita valmistavalle Suomelle.
Bioenergiaa ajava yhdistys odottaa, että turpeen merkitys EU:n energiapolitiikassa tulee aiempaa painavammin esille juuri energiaomavaraisuuden kautta. Turpeen puolestapuhujat eivät odottaneetkaan, että turve mainittaisiin suoraan asiakirjassa, mutta kiertokautta se tulee ”positiivisessa sävyssä esille”.
Turveyhtiö Vapolle tulevat EU-linjaukset ovat elintärkeitä. Vapo on ajanut turpeelle puun kaltaista elinkaarilaskentaa.
”Jos ja kun tällainen linjaus tulee, olisi Suomen peruttava turpeelle vuoden 2015 alusta sovittu yhden euron megawattituntikorotus lämmöntuotannossa”, Vapon viestintä- ja yhteiskuntasuhteista vastaava Ahti Martikainen vaatii.
Puusta tuli viime vuonna kaukolämmön tärkein energialähde. Puuta poltetaan yhdessä turpeen kanssa, mutta turpeen saatavuuden sekä hinta- ja verosyiden vuoksi turpeen käyttö väheni lämmön ja sähkön tuotannossa 19 prosenttia. Kivihiili on korvannut turpeen käyttöä koska huonot sääolot ovat haitanneet turpeen tuotantoa. Uusien turvetuotantolupien saannissa on myös ollut viivettä.
Työ- ja elinkeinoministeriön energiaosaston ylijohtaja Esa Härmälä arvioi, että Suomi joka tapauksessa asettaa itselleen entistä kunnianhimoisempia tavoitteita, vaikkei EU:lla olisi jäsenmaakohtaisia sitovia uusiutuvan energian maalia.
”Sitovissa tavoitteissa kaikille jäsenmaille olisi se haitta, että maat, joilla ei ole siihen luontaisia edellytyksiä, joutuvat ”väkisin” kehittämään uusiutuvaa energiaa. Tämä on kallista, sekoittaa sähkömarkkinoita lisääntyvinä tukina ja johtaa kannaltamme vaaralliseen keskusteluun esimerkiksi biomassan kestävyydestä energiantuotannossa”, Härmälä perustelee.
Myös turpeen käyttö on hänen mukaansa kansallinen huoltovarmuuskysymys.
Kimmo Lundén