Psykologi Aku Kopakkalan saatava säilyttää työpaikkansa

Katsoin (lääketieteen tutkijana) iloisen hämmästyneenä, että joku uskaltaa puhua asioista niiden oikeilla nimillä ja vieläpä erittäin asiallisesti ilman asiavirheitä. Luin ylemmän (lääkärin) kommentin ja en ihmetellyt yhtään kyseisen ammattiryhmän edustajien reaktiota, jota "lievästi sanottuna oudoista kommenteista" -lausahdus kuvastaa osuvasti. Suurimmalla osalla lääkärikunnasta kun ei ole alkeellistakaan mekanismitietoutta edes yksinkertaisimmista solu/geeni -responsseista, vain ulkoa päähän taottua lääkeyhtiöiden syöttämän totuuden liturgiaa. Yilanteessa, jossa solu-/geenitaso on kaukana työn todellisuudesta ei voida olettaa, että tietoisuuden poikkeustiloja koskevat "sairaudet" olisivat suurinta vahvuusaluetta. Lääkäreillä on ikävä kyllä monesti liian suuri ego tämän myöntämiseen, haluamatta yleistää. Kenelleppä olisi helppo paikka myöntää olevansa pihalla kuin lintulauta asioista, joiden ylipappeja he kansan silmissä ovat! Ikävä kyllä olen joutunut opiskelemaan myös lääketieteen opiskelijoiden kurssitarjontaa ja tiedän mistä puhun. Valtaosa lääkäreistä kun ei kykene ymmärtämään, että esim. serotoniinvaje on seuraus jostain eikä fundamentaali itseäinen sairauden aiheuttava syy. Perimmäinen ongelma ei korjaudu, mikäli seurausta manipuloidaan. Se sotkee ainoastaan kehon luonnolliset säätelyjärjestelmät.

Suuri kiitos Kopakkalalle rohkeudesta ja onnea elämääsi! Tämä saattaa olla alku suuremman luokan yhteiskunnalliselle keskustelulle aiheesta. Karu tosiasia on, että länsimaalainen lääketiede on epäonnistunut nimenomaan mielenterveydellisten asioiden suhteen - ja pahasti.