Käsiaseet kiellettävä siviileiltä (ml. kaikki muut ampuma-aseet, jotka eivät ole metsästysaseita)

Ei hyvältä näytä, kun "keltainen" media on aivopessyt koko muiden aivoilla ajattelevan osan kansasta luulemaan, että aseiden kielto ratkaisisi tällä hetkellä pahana pidetyn ongelman. Päättäjät sitten tietenkin hosuvat sen mukaan, että edes näyttäisi siltä, että jotain tehtäisiin.

Kyllä se kuulkaa niin on, että kynä ei tee kirjoitusvirheitä, ja ase ei ammu ketään.

Tiettyyn asetyyppiin tarkemmin keskittyminen osoittaa, että hakoteillä tässä asiassa jo ollaan, ja se pitäisi myöntääkin. Kaikkien aseiden kieltäminen jo itsessään on epäkelpo ajatus, eikä tule koskaan onnistumaan tai toimimaan. Muistattehan, miten alkoholinkin kieltolain aikaan laki toimi?

Miksi aseet ovat niin rakkaita suurelle osalle suomalaisia? Harva ihminen äkkiä ymmärtää, että yleensä aseilla tehdäänkin periaatteessa hyvää. Tämä on hieman vaikea ajatus, mutta pohjustetaanpa hieman:
Suomen asekulttuuri perustuu metsästämiseen ja maanpuolustukseen, ja näiden kautta asetekniikkaan.
Iät ja ajat on metsän eläinten kantoja hoidettu harventamalla, jolloin eläimet eivät ole kitumalla kuolleet nälkään, liaasta tiheydestä johtuviin tauteihin -kuten jänisrutto- tai tiheydestä johtuviin oman lajin välisiin pariutumis- ym.kamppailuihin. Tällä tavoin on vielä ruokaakin pöytään tuotu, kun on osattu ajatella viisaasti ja eteenpäin ajatellen.
Maanpuolustus on suomalaisille tänä päivänä entistä tärkeämpää. Jos aikoinaan ei olisi ollut suojeluskuntia kunnollisine ampumaratoineen ja opettajineen, kirjoittelisin tässä tällä hetkelläkin toista kieltä tähän ruutuun, ja suomalainen arkipäivä näyttäisi paljon surkeammalta. Tarkkuusammunta kaikkine variaatioineen on keskittymistä, kehonhallintaa ja refleksejä parantava urheilulaji, ja yleensä siihen kuuluu vielä tämä sosiaalinen virkistyminen kavereidenkin kanssa, kuten metsästykseenkin. Ja siitä mitä vähäinenkin liikunta ja samanhenkisten kavereiden tapaaminen tekevät ihmisen psyykkeelle, ei varmaankaan tarvitse olla montaa mieltä.
Asetekniikka on Suomessa maailman huippua. Täällä tehdään ihan oikeasti monia maailman parhaimmista aseista ja asejärjestelmistä. Sen lisäksi, että näillä on erittäin suuri maantaloudellinen ja työllistävä vaikutus, Suomi toimii aseineen yhteisvastuullisesti, ja lähinnä näitä aseitamme nähdäänkin vain urheilukilpailuissa, varusmiespalveluksessa ja rauhanturvaamistehtävissä.
-Eli aseista voi todella löytää jotain hyvääkin, eikä tarvitse edes kovin pitkään kaivella.

Itse aluksi kannatin aselupien myöntämisen ehtojen kiristämistä, mutta hetken ajateltuani totesin, ettei siitä ole tämän hetkisen ongelman kannalta mitään hyötyä. Karsisihan se pois näistä psykopaattihakijoista ne tyhmimmät, mutta nämä vuosia asioita hautoneet pystyvät kyllä läpäisemään testit ja koeajat. Sitäpaitsi tyhmimmätkin saavat aseen ostettua rahalla. Myös metsästyshaulikko toimii hommaan liiankin hyvin, jos vähän piippua vielä sahailee.
Olen tässä myös ihmetellyt, että miten on päässyt unohtumaan se Myyrmannin poika, kun ei hänkään mihinkään pyssyä tarvinnut.

Nolointa tässä tilanteessa on mielestäni se, että ihan rehellisiä tavallisia töissäkäyviä suomalaisia ihmisiä syyllistetään tällä hetkellä kohtuuttomasti, he kun sattuvat ihan rehellisesti harrastamaan metsästystä, ampumista tai aseiden keräilyä, ihan vaan vapaasta mielenkiinnosta. Heitähän on joukossamme todella huomattava määrä, esim. tämän huomiota saaneen käsiasekieltoadressin allekirjoittajiin verrattuna määrä on moninkertainen. Sopisi muutenkin vaalityötään tekevien miekkamiesten hoidella omia hommiaan, eikä mukamas yhteiskuntavastuuta kanniskella, kun ei ikinä tiedä, milloin joku armeijan keskeyttänyt sosiopaatti silpoo miekalla luokkakaverinsa.
-Huvittavaahan tässä on myös periaatteessa se, että yleisesti ottaen kaikki sadattuhannet aseiden kanssa harrastavat ovat armeijamme reserviläisiä, jolloin tämä aseharrastus käytännössä parantaa jokaisen suomalaisen turvallisuutta, kun sitten ehkä joskus pahana päivänä sotilaiksi joutuvat osaavat ampua tarkemmin ja nopeammin.

Luulisin, että nyt syksyllä heijastimen tai polkupyörävalon käytöllä pelastettaisiin enemmän ihmishenkiä.
Itse en ole tohon kouluitsemurhaajan tapaukseen keksinyt muuta ratkaisua, kuin vanhemmille enemmän yhteisiä lomia ja laatuaikaa lasten kanssa nuorella iällä, ja ehkä kouluun jonkinlainen koulupsykologi, jonka kanssa olisi pakko käydä juttelemassa vaikka kerran kuussa luottamuksellisesti mieltä painavista asioista. Kavereiden löytymiseen on vaikea sanoa mitään, mutta ehkä harrastusmahdollisuuksia ja kokoontumispaikkoja voisi olla enemmän. Vaikeinta lienee vähän löysätä tämän suoritus- ja kilpailupainoitteisen yhteiskuntamme ja koulumaailmamme tahtia, helpompi kun on ihmisille syöttää vaikka mitä turbopillereitä.