Itsensä työllistävien työttömyysturvaa ei saa heikentää!

Heitin vuosien korkeakoulutukseni (ja sitä edeltäneen kolmen vuoden kouluun pyrkimiseni) hukkaan, koska en yksinkertaisesti uskaltanut ryhtyä omatoimisesti harjoittamaan ammattiani oman ja perheen työttömyysturvien menettämisen pelossa. Voin vannoa, että en ole ainut. Minunkaltaisteni hukattujen resurssien kantajien armeija on surullisen suuri. Niin suuri, että moni pelästyisi hahmottaessaan sen todellisen koon. Kantotaakka ei ole vain yksilöillä, vaan koko yhteiskunnalla. Ei ole mahdollisuutta yrittää omatoimisesti, omin avuin ja omia rahoja käyttäen, sillä jos alussa epäonnistuu, siitä rangaistaan mittavasti yhteiskunnan taholta. Se on todella sääli. Itsekin käytin valtavasti resursseja oppimiseen ja olin palkittu opiskelija, jolla olisi ollut valtavasti henkilökohtaista potentiaalia. Korkeakouluttauduin uudelleen toiselle alalle.

Odotan edelleen sitä päivää, jolloin uskallan päivätyöni ohella sivutoimisesti hyödyntää koko osaamisskaalaani ja antaa sen samalla hyödyttää myös Suomea. Sivutoimisuuskin voidaan leimata päätoimisuudeksi. Miten käy, jos päivätyöpaikassa järjestetään yt:t ja sivutoiminen yrittäjä saa lähtöpassit ennen kuin yrittäjyyskuukaudet täyttyvät? Heikosti siinä käy. Miten käy, jos virkailija tulkitsee todellisen sivutoimisuuden esteeksi työttömyyskorvaukselle? Odotan sitä päivää, jolloin Suomi lakkaa haaskaamasta resurssipotentiaalejaan. Sitä päivää ennen poltamme silmät sokeina suuria setelitukkoja ihmetellen, minne rahat katoavat ja miksi rahaa ei tipukaan Suomelle taivaasta. Sitä päivää ennen potkimme sairaalakuntoon ensiaskeleitaan miettivät uudet Sibeliukset ja Tove Janssonit sanoen heille: "Älä vain yritäkään kokeilla tai olet tuomittu". Sitä päivää ennen itsenäisellä Suomella ei ole tarjota kaikille yhdenmukaista ja oikeudenmukaista turvaa. Sitä päivää ennen meillä on mielestämme varaa potkia sekä pahiten potkittuja että tulevaisuuden suuria toivoja. Onko tällöin ulkomaille poistumisessakaan mitään menetettävää?