Suomen Koirankasvattajat ry:n vetoomus ja adressi Suomen Kennelliitto ry:n jalostusstrategiaesitystä

Kiitos asiapitoisesta vastauksestasi Juha.

Olen avoimesti jo kertonut olevani vasta aloittelija koirien parissa. Uskoisin siis tätä keskustelua lukevien aikuisten ihmisten osaavan sen perusteella jättää niin halutessaan mielipiteeni huomiotta. Ymmärrän myös oikein hyvin ettei tietotaitoni riitä päättämään tämänkaltaisista linjanvedoista, siksipä en menekään mielipiteineni kennelliiton aivoriiheen, vaan keskustelen niistä täällä.

Kuten tiedät, ihminen ei syntyessään omaa suurta tietovarastoa koirien kasvatuksesta, vaan se on hankittava elämän varrelta. Ja kuten tiedät, ihmisille on luonnollista muodostaa kohtaamistaan asioista mielipide. Vuosien ja kokemuksen kertyessä tämä mielipide sitten joko vaihtuu tai vahvistuu. Ja kuten varmasti tiedät, koiria kasvattaakseen tarvitsee todella omata laajan tietopohjan lisäksi myös vision, eli näkemyksen = mielipiteen, siitä, mihin kasvatustyöllään pyrkii.

Tätä taustaa vasten on kehoituksesi ensin kasvattaa muutama sukupolvi koiria ennen kuin kannattaa omata mielipiteitä, melkoisen omituinen. Mieluummin ehkä kuitenkin hankkisin sitä tietoa ja niitä näkemyksiä ENNEN kuin lähden leikkimään elävillä eläimillä. Aion siis vastedeskin vastoin kehoitustasi keskustella näistä asioista netissä jo ennen omaa ehkä tulevaa kasvatusta. Mielipiteiden esittäminen perusteltuna puolesta sekä vastaan sekä muiden ihmisten perusteltujen mielipiteiden lukeminen kun nimenomaan tuo valtavasti lisää tietoa keskustelun lukijalle, eli minulle.

Ja kuten yllä jo sanoin, jos mielipiteistäni heijastuu kovastikin käytännön kokemuksen puute, voi lukija jättää silloin mielipiteeni huomiotta.

En myöskään tunne tietääkseni yhtäkään pentutehtailijaa henkilökohtaisesti. Olisi erittäin mielenkiintoista tietää mihin tällä kysymykselläsi pyrit, itse kun en onnistu näkemään miten se tieto tähän käsillä olevaan keskustelunaiheeseen liittyy.

Olet myös aivan oikeassa siinä, että oioin mutkia ja kärjistin tahallani puhuessani setterikasvatuksesi lopettamisesta. Kärjistämisestä huolimatta ei asia ole yhtään sen vähemmän totta. Tottakai ymmärrän rodussa olevan paljon vaihtoehtoja, joista mukaan otat vain visiosi mukaiset. Mutta jos sallit saman oikaisun uudelleen, olit itsekin sitä mieltä, ettei visiosi mukaisia, terveitä koiria juurikaan enää ollut saatavilla. Tämä on huolestuttavaa, käänsi sen miten päin tahansa.

Ja PEVISA:sta. Ymmärrän toki dilemman, mikä syntyy kun yritetään pitää rodun geenipooli tarpeeksi laveana, ja samaan aikaan jättää koiria jalostuksesta yhden vian takia. Silti, kun kerran on olemassa keino tutkia koiran terveyttä, otetaan nyt esimerkiksi lonkkakuvien avulla, ja tiedetään geeneistä johtuvien huonojen lonkkien siirtyvän suurella todennäköisyydellä myös tulevalle sukupolvelle osittain, niin mitä hyötyä ylipäätään koko terveystuloksista on, jollei niiden perusteella voida karsia jalostuksesta sairaita koiria pois? Vai pitäisikö terveystulosten hankkimisesta vain luopua, ja pennuttaa niitä koiria, jotka paljaalla silmällä näyttävät terveiltä? Kennelliitolla on asiaan olemassa myös poikkeuslupamenettely, eli ainakin teoriassa jos huonolonkkainen koira olisi muilta ominaisuuksiltaan elintärkeä rodulleen, voi sen käytölle saada poikkeusluvan. Tämän järjestelmän käytännön toimivuudesta ei minulla ole kokemuksia, kuulen niitä mielelläni jos joltain löytyy sanottavaa.

Ja jos on niin kuten sanot, että pevisan takia jatkuvasti menetetään geneettistä variaatiota ja sukujen kirjoa, eikö se nimenomaan tarkoita sitä, ettei riittävän terveitä (pevisa-ehdot täyttäviä) koiria ole saatavilla tarpeeksi. Toki pevisa-säädökset voivat myös vaikuttaa ulkomaisten koirien käyttöön, mutta jollei ilman jatkuvaa ulkomailta uuden veren tuomista ole tervettä jalostusmateriaalia saatavilla tarpeeksi geneettisen monimuotoisuuden ylläpitämiseen, kertoo se vahvasti omaa kieltään tilanteen hälyyttävyydestä.