Liputuspäivä kuolleiden lasten muistolle

#53: siiri - Kärsimys ON luonnollista elämään kuuluvaa

 Onko kärsimys luonnollista vai mielen luomaa? Se on asia jossa lääketiede on vasta aluillaan, tutkiessaan vanhemman mielen vaikutusta lapseen. Vaihtoehtoiset hoitomuodot, esim Kiinalainen lääketiede, homeopatia sen jo tiedostaa, että kodin ja ympäröivän maailman stressit sairastuttavat lasta. Kyllä minä ymmärrän näitä kaikkia kommentteja, koska vielä 5 vuotta sitten olisin sanonut aivan samaa. Nyt sanon eriä, mutta ei se sulje pois muiden näkemyksiä.

Kukaan ei kiellä vanhemman surua, kuin vanhempi itse. Isäni kuoli juuri ja korttipakkani hänen kanssaan oli puhdas ja vaikka kuolema oli yllätyksellinen, en ole juurikaan surrut isäni kuolemaa, itkenyt kyllä silmäni päästä jos ja missä. Kerran tuli ikävän tunne, muutoin kiitollisuus kun hänellä on nyt hyvä olla. Suru on ihmismielen, uskonnon ja yhteiskunnan luoma tapahtuma ja jokaisen mieli tekee siitä juuri sellaisen millainen maailmankatsomus on tai mitä itkemättömiä suruja on taustalla. Kuoleman hienoin puoli on se, että ihminen vihdoin saa luvan itkeä ja surra. Huolestuttavaa on se miten paljon itkuja jätämme itkemättä ihan niissä pienissäkin elämän tilanteissa tahtoessamme olla niin vahvoja.

Kuolemassa ihminen vapautuu kaikesta maallisesta. Minulla meedioystäviä, jotka pystyvät olemaan yhteydessä isääni, itsekin yhteyden isääni olen saanut nyt monesti hänen kuollessaan. Kuolleet ovat edelleen sidoksissa rakkaimpiinsa ja kulkevat heidän mukanaan niin pitkään, surren heidän kanssaan, kun heistä pidetään kiinni. Ja mikä siinä. Oma neuvoni lastensa menettäneille on aidosti sukeltaa tunteisiinsa ja nostaa pintaan todellinen syy pahaan oloon. Myöskin se, että ei ota ylimielistä asennoitumista muita kohtaan -ethän sinä tiedä mitään kun et ole menettänyt lastasi- ajatuksella. Se karkoittaa tärkeät ihmiset läheltä, jotka aidosti tahtoisivat yhtyä suruun ja ehkä surra toisen kanssa omia surujaan, ihan yhtä tärkeitä sellaisia. Lapsen kuolema pysäyttää kaikki. Antaako lapsensa menettänyt tilaa läheisilleen yhtyä suruun? Antaako heille mahdollisuuden puhua omista peloistaan, jotka herää kun lähellä lapsi kuolee? Yhdessä itketty suru on tervehdyttävintä varmasti ja tämä liputus antaisi ihmisille aidosti syyn puhdistaa pelkojaan, ei vain surra niitä jotka ovat jo autuaimmilla vesillä meitä odottamassa.