Liputuspäivä kuolleiden lasten muistolle

#53: siiri - Kärsimys ON luonnollista elämään kuuluvaa

 Siirille vielä jotain: Kyllä jokaisen tulisi saada olla onnellinen. Ei suru sulje pois onnellisuutta, tai onnellisuus surua. Kaikkia tunteita tarvitaan joka elämän saralla. MOni ei vaan lapsena saanut tuntea kuin iloa, kun kiellettiin itkemästä tai olemasta vihaisia. Aikuisena niitä sitten paikkallaan. Pitkää ikää, miksi pitäisi sitä toivottaa? Miksi emme vain ole tässä hetkessä onnellisia että ihminen on olemassa? Pitkä ikä on melkoinen toivomus. Voisi tarkoittaa vaikka sitä että toinen makaa 20 vuotta laitoksessa. Ehkä enemmänkin toivoisin terveyttä, sisäistä rauhaa ja hyvää oloa elämän jokaiselle päivälle. Mahdollisuutta olla aidosti se kuka on. Itsemurha on ihmisen oma oikeus. Emme voi mitata toisen kärsimystä ja jos joku tahtoo niin tehdä, niin voimmeko estää. Myös eutanasia lapsille on asia josta enemmän taistelisin kuin siitä että pidetään sairaita väkisin hengissä, kun nähdää että kärsivät päivästä toiseen, eivätkä voi hyvin. Lääketieteen kehittyminen on monessa voitto ihmiskunnalle, mutta paljossa, paljossa tappio. Väkisin ylläpidetään ihmisten henkiä, ja luodaan samalla sivuoireita, jotka vain pahentavat elämän laatua. Olen itse sitä tehnyt lapseni kanssa, enkä enää tee. Jos lapseni oireet palautuvat, vaikka mieleni puhdistin ja sain rauhan hänen elämäänsä, vain kuolleen ruumiini yli hän joutuisi samaan sairaala- ja piikinpistorumbaan mihin hänet alistimme vain koska epätoivoisesti tahdoimme pitää toisen luonamme.