Suomen HALLITUKSEN pyydettävä anteeksi Israelilta!

#2: Juhani Starczewski - Re:  

  Juutalaisten olemassaolo osoittaa, että Raamattu on totta http://www.seurakuntalainen.fi/blogit/  juutalaisten-olemassaolo-osoittaa-etta-raamattu-on-totta-2/   Kirkon ulkomaan apu lietsoo juutalaisvihaa Suomessa http://ilkkahyttinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/171905-kirkon-  ulkomaanapu-lietsoo-juutalaisvihaa-suomessa Kirkko pyysi anteeksi vaikenemistaan juutalaisvainoista http://www.valomerkki.fi/vantaan-lauri/vantaan-lauri-arkisto/2000-11-14-uutiset1   Otan muutamia esimerkkejä kotimaisen lähihistorian juutalaisvastaisuudesta Tammikuun 27. päivää – Auschwitchin vapautumisen päivää – on vuodesta 2001 alkaen vietetty Suomessa virallisesti kansallisena uhrien muistopäivänä. Muistotilaisuuksissa Helsingissä ei juurikaan ole kirkon virallista edustusta nähty. Kun pääministeri Paavo Lipponen puhui muistotilaisuudessa Yliopiston suuressa juhlasalissa, Helsingin piispa ei vaivautunut paikalle. Pääministeri Paavo Lipponen pyysi marraskuussa 2000 Suomen valtion ja kaikkien suomalaisten puolesta anteeksi juutalaisten luovuttamista Gestapolle. Helsingin juutalainen seurakunta paljasti tuolloin muistomerkin Tähtitorninmäellä Helsingissä. Samaan aikaan Suomen evankelisluterilaisen kirkon kirkolliskokous pyysi juutalaisilta anteeksi sitä, että kirkko oli 1930- ja 1940-luvuilla vaiennut Natsi-Saksan rikoksista juutalaisia kohtaan, eikä ollut puuttunut juutalaispakolaisten luovuttamiseen Suomesta Saksaan. Kirkolliskokouksen anteeksipyyntö ei ollut itsestäänselvyys. Siellä käsiteltiin Kristalliyön tapahtumien muistopäivänä Porvoon hiippakunnan edustajien aloitetta, jonka mukaan kirkon tulisi pyytää juutalaiselta yhteisöltä anteeksi sitä, että kirkko ei tuolloin tuominnut voimakkaasti tuhansien juutalaisten pahoinpitelyä ja heidän omaisuutensa silmitöntä tuhoamista. Kotimaa – lehdessä ei marraskuussa 1938 esiintynyt mitään merkittävää protestointia. Tällainen asenne tietysti rohkaisi Hitleriä. Kristalliyön tai oikeammin -viikon vainoissa tuhottiin yli 1 300 synagogaa, monia juutalaisia hautausmaita, lähes 7 000 liikettä ja kotia. Yli 30 000 juutalaista vietiin keskitysleireihin. Arvio kuoliaaksi hakattujen määrästä vaihtelee 36:sta 91:een. Aloitetta käsitellyt Kirkolliskokouksen valiokunta päätti, että anteeksipyyntöön ei ole aihetta. Tällöin tein kokouksessa vastaesityksen, jonka mukaan anteeksi tulee pyytää. Esitystä kannatti ainoana Oulun piispa Olavi Rimpiläinen. Tilanne oli jännittävä. Kannatettu vastaehdotus pakottaisi äänestämään anteeksipyynnöstä. Tämä olisi tietysti ollut skandaali. Puheenjohtajana toiminut arkkipiispa Jukka Paarma reagoi tilanteeseen nuijankopautuksella ja keskeytti kirkolliskokouksen! Päätösehdotuksen kannattajat kävivät sanan säilällä kimppuuni vaatien minua vetämään vastaehdotuksen pois. Tähän en tietenkään suostunut. Asia ratkaistiin siten, että valiokunta piti uuden kokouksen, muotoili anteeksipyynnön, joka hyväksyttiin yksimielisesti kun kokous jatkui myöhemmin. Mielenkiintoista tässä episodissa oli, että kristilliset viikkolehdet vaikenivat asiasta visusti. Tapahtuneesta ei myöskään ole mitään mainintaa viime vuonna ilmestyneessä Kirkolliskokouksen historiassa. (Tämä ”historiateos” on muutenkin yhtä inspiroiva kuin Kim Jong-unin tilaama selonteko pohjois-Korean hallinnosta.) Anteeksipyyntö juutalaisilta oli kuitenkin ainoa asia, mistä STT samana päivänä uutisoi, muttei kertonut miten päätös syntyi, koska Kirkon tiedotuskeskus ei sitä tiedottanut.