Kansallis- ja luonnonpuistot ovat kansallisomaisuuttamme.

Olen Telttavaeltajan kanssa samoilla jokseenkin linjoilla, lukuun ottamatta hänen filosofisia lähtökohtiaan, joita pidän irrationaalisina ja suorataan virheellisinä. Samansuuntaiseen lopputulokseen tässä kuitenkin päädytään. Esimerkiksi käyttäjä maksaa -periaate olisi paikallaan niissä tilanteissa, joissa kysymys on kustannuksia aiheuttavasta, joka miehen oikeudet ylittävästä palvelusta. Vaikkapa muiden rakennuksissa yöpymisestä ja tulien tekemisestä muiden mailla.

Ensin: Adressin teksti on mielestäni harhaanjohtava. Siinä rinnastatetaan luontopalveluiden budjetin leikkaaminen kansallisomaisuuden vaarantumiseen. Mielestäni kysymys ei välttämättä ole siitä. Toki leikkaukset voivat johtaa siihen, mutta ne voivat jopa parantaa kansallisomaisuuden tilaa jos arvoksi ajatellaan luonnon monimuotoisuus ja koskemattomuus...

Toiseksi: Eikö luontopalveluiden keskeinen tehtävä olisi säilyttää luonto, no, luonnollisena? Pitkospuut, autiotuvat, moottorikelkkahuolto ja monet mutu asiat muuttuvat alueen olemusta olennaisesti. Illuusio koskemattomasta luonnosta särkyy kun törmää viitoitetuille poluille, pitkoksille ja huolletuille tulipaikoille. Toki näitä on hyvä olla, jotta mahdollisimman monet pääsisivät nauttimaan luonnosta ja ymmärtäisivät siten arvostaa sitä. Mielestäni karsimisen varaa kuitenkin olisi. Kaikki eivät voi saada kaikkea ja kaikkialla ei tarvita kaikkea.

En ainakaan toistaiseksi allekirjoita. Minun on vaikea hyväksyä adressin ideaa ja rinnastusta. Periaatteessa vastustan leikkauksia, koska käyttötarkoitus on mielestäni hyvä, mutta tapa jolla asia tuodaan esille tässä adressissa ontuu jotenkin... Lisäksi noille verovaroille olisi paljon muutakin käyttöä.