Kansallis- ja luonnonpuistot ovat kansallisomaisuuttamme.

Olen jo pitkään ihmetellyt sitä, miksi noista erämaihin ja kansallispuistoihin rakennetuista, kattavista palveluista ei peritä mitään maksua? Ei tietenkään polulla kävelystä, ei luontohavainnoinnista, ei maisemien katselusta, eikä valokuvauksesta tms., ei sellaisesta pidäkään periä. Mutta kun mennään erämaakämpille, autiotuville, laavuille jne., jossa polttopuut ovat valmiina, kaasut ja kaikki tykötarpeet keittovälineineen ja vielä jätehuoltokin toimii, paskahuussin huoltoineen ja jätteiden lajitteluineen ja kuljetuksineen! Kaikkea tätä käytetään hyväksi päivä tai parikin. Hölmöläisten hommaa, kun kaikki tämä tarjotaan ilmaiseksi myös ulkomaalaisille, niin EU kuin muidenkin maiden kansalaisille. Olen kuullut väittämän, että ei luonnossa käymisestä voi periä maksua. No eipä tietenkään, se on selvää. Ministeriöissä, luontojärjestöissä, jopa Metsähallituksessakin on kuulemma isompi- ja pienempikenkäisiä idealisteja, joille puurot ja vellit tässä asiassa ovat menneet sekaisin. On kaksi asiaa, luonnossa käynti, patikointi, katselu ja kuvaus, sekä toisena erämaissa ja kansallispuistoissa huollettujen palveluiden käyttö. Kovasti työläästä ja vero euroja kuluttavasta suoranaisten palvelujen tarjoamisesta voi kyllä hyvällä omalla tunnolla periä, se on selvää. Yhtä selvää on sekin, että iloisia ja maksuhalukkaita palveluiden käyttäjiä riittää. Sen todistaa siistiin autiotupaan kuivien pilkottujen polttopuiden ja kaiken muun palvelun keskelle tulleiden retkeilijöiden itsensä suusta kuullut ihmettelevät kysymykset: mihin tästä palvelusta voisi maksaa? Näitä kysymyksiä on paikanpäällä, online tilanteissa, kuultu jo kymmeniä vuosia. Lopuksi laskennallinen esimerkki: Retkeilykortti, kuten kalastuksen hoitomaksu, 20€ / v. Sen ostavat kaikki jotka oikeasti käyttävät näitä palveluita. Aluksi heitä voisi olla 300 000 henkilöä vuodessa. Nyt se olisi juuri se puuttuva 6 miljoonaa euroa, minkä vuoksi MH aloittaa väkensä kanssa Yt- neuvottelut. Luonto säästyisi, työpaikat säilyisivät, työntekijät maksaisivat veronsa, syrjäkylillä jatkuisi elämä. Kannattaisiko tässä asiassa pientä maksua vastustavien idealistienkin harkita vielä kantaansa?

Kari Kyrö

puistomestari evp.