Liputuspäivä kuolleiden lasten muistolle

Minulla on ystävä joka on joutunut synnyttämään kuolleen lapsen. Nyt vasta lueskeltuani kirjotuksianne, tajusin miten pönttö olen itse ollut. En ole uskaltanut kysellä häneltä koskaan ylimääräistä ja olen pelännyt joskus kysyä että miten voit. Välttelen lapsista puhumista hänen kanssaan, siksi koska olen ajatellut ettei hänelle tulisi paha mieli. Nyt ymmärsin, että ystävänä minä voisin todella puhua ja muistella hänen kanssaan hänen enkeli vauvaansa. Voin vaikka itkeä hänen kanssaan yhdessä.

Allekirjoitan todellakin tämän adressin, sillä tästä tosiaan vaietaan liikaa, aivan kuten nämä kuolleet lapset eivät olisi koskaan olleet olemassakaan. He ovat ja he ovat osa maailman historiaa, ovat yhtä arvokkaita vieläkin, kuten elävät ihmiset. Heillähän on ollut omat kasvot, oma nimi, oma persoona, ei heitä saa unohtaa!

Itselläni on 3 ihanaa lasta, enkä ikinä voisi kuvitellakkaan menettäväni heitä, mutta tiedän, että niin voi käydä minullekkin.

Syvä osaanotto kaikille lapsensa menettäneille ja voimia!