Päivähoidon ryhmäkoot pienemmiksi

Eikö vieläkään nähdä niitä seurauksia, mitkä seurasivat -90 luvun supistuksista, kun lasten iltapäivähoito lakkautettiin,ja lapset heitettiin tyhjän päälle, (erityislapset vielä siltä säästyivät. Siitähän seurasi tilanne, että kaikki eka-tokaluokkalaiset sitten huimailivat ostareilla ja siellä sun täällä, eikä varmaankaan aina ihan turvallisissa piireissä.
Lapset ovat ne uhrilampaat, jotka uhraamme tässä yhteiskunnassa.
Kauhulla luen päivittäin uusia uutisia lasten pahoivoinnista,ja näen sen pahoivoinnin, mikä nykynuorilla on.
Ja siihen taas liittyy yhä enemmän ja enemmän huumeet, jotka "ehkä" sitten loiventavat sitä pahaa oloa ja ahdistusta.
Tätä tilannetta ei syntynyt silloin, kun päivähoito oli kohdillaan -80-90 luvulla.
Silloin oli aikaa yksilöllisesti jokaiselle lapselle, oli aikaa kuunnella ja leikkiä lasten kanssa, tehdä huomioita ja samalla toteuttaa sitä aika pitkää koulutusta, mitä tämäkin työ vaatii.
Jos nyt ollaan ongelmissa nuorten kanssa, se lähti jo -90 luvun alusta ja vaan pahentunut siitä eteenpäin.
Mitä sitten voisi tehdä...?
Jos lapsen vanhemmat ovat työelämässä, lapsi tarvitsee päivähoitoa. Päivähoidon on oltava asiantuntevaa ja turvallista... myös tukea antavaa perheelle.
Ryhmäkoot olisi oltava mahdollisimman pienet, että jokaiselle lapselle löytyisi se oma aika yksilönä.
Jokaisella työntekijällä on oma koulutukseensa perustuva tehtävä.
Keittiöhenkilöstö, siivoshenkilöstö ja kasvatushenkilöstö.Kaikkia aikuisia tarvitaan lasten kanssa. Jokainen aikuinen on päiväkodissa lapselle tärkeä, Mutta missään nimessä ei saisi henkilöstöä vähentää, miltään osa-alueelta.

Entinen lastenhoitaja päivähoidosta. Ulla Lius
Entinen