Irtisanoutuminen Hurtigin kaltoinkohtelusta

#217: -

Kunpa uhrikin jaksaisi noin viisaasti ottaa vanhentuneen rikoksen kohdallensa. Luulisi tekijänkin auliisti tekevän voitavansa uhrin hyväksi koska hänellähän ei ole mitään pelkoa enää tuomiosta, vähin tässä on tunnustus, se auttaa uhria asian käsittelyssä ja oman syyllisyyden tunteiden kanssa, uhrinkin muistikuvat on monesti aikojen kuluessa hämärät ja saattaa jopa muistaa väärin oman asemansa ja jopa syyllistää itseään. Lapsi ei ole koskaan syyllinen, ei vaikka toisi itsensä aikuisen tykö houkutellakseen syntiin, aikuisella ei ole koskaan puolusteltavaa. Moniko kuitenkaa oikeasti tunnustaa tällaista jos ei jää kiinni tarpeeksi aikaisin. Tuomio kyllä tulee aina jossakin muodossa. Mitä ajattelisit jos oma lapsesi olisi ollut kohteena ja rikos vanhentunut, näkisit oman lapsesi tuskan ja ahdistuksen, jopa elinikäisen terapian muodossa. Kirjoittasitko noin viisaasti. Olen sitä mieltä että lastenhyväksikäyttö rikoksena ei kuuluisi vanheta koskaan kuten ei murhakaan. Murhattu ei ole elinikäisen traumansa kanssa täällä keskellämme, hyväksikäytetty sensijaan on, ja usein joutuu kohtaamaan tekijänkin arkielämässä. Tässä hiukan adressin inhimillistä puolta uhrin kannalta, vaatii taitoa ja empatiaa osata mennä eri osapuolien asemaan, se antaa kuitenkin oikeaa viisautta asian hoitoon. Ainoa motto on se että vääryytttä ei saa puolustaa mutta väärin tekijän tulee saada oikeutta lain mukaan.