Virttaankangas säilytettävä tulevillekin sukupolville

Vedepuhdistuslaitos Turkuun !

Koska Kokemäejoki on kaiken järjen ja sen myrkyllisen historian mukaan pahoin saastunut, on vesi puhdistettava Virttaanharjua tuhoamatta.
Vaasan Hallino-oikeus suuressa viisaudessaan on määrännyt, että hiekkasuodatus on hyvä ja riittävä puhdistusmenetelm ennen Kokemäenjoen veden harjuun laskemista ja se suoritetaan lähellä vedenottopistettä Huittisissa. Tämä on erinomainen ja kannatettava ajatus, mutta siinä on eräs heikkous: Soratyyny ei kykene puhdistamaan joessa olevaa metyylielohopeaa, joska se on hyvin vesiliukoista ja se on liuennut veteen. Yritimme Mellilän harjulla poistaa vedestä metallisuoloja juuri samanlaisen hiekkasuodattimen läpi, jota rakennetaan Huittisiin tosissaan. Muutaman minuutin vedenlaskun jälkeen vesi muuttui suolaiseksi ja suolaisuusaste läheni alkuperäist nopeasti. Suola oli natriunkloridia. Suodatin oli 1200 mm pitkä vesijohtoputki halkaisijaltaan 100 mm ja hiekka oli hienointa saatavilla olevaa Mellilän hiekkaa-samaa mitä Virttaalla.Suolavesi kaadettiin putkeen ja odoteltiin. Suodatin ei kyennyt poistamaan suolaa, sen totesimme sähkönjohtavuusmittauksin ja myöskin maistamalla. (Emme menisi maistamaan samalla suodattimella suodatettua Kokemäenjoen vettä.
Tiesimme jo etukäteen tuloksen, jota Vaasan Hallinto-Oikeus ei tiedä. Ehkä heillä ei ole taitoa, jota tällaiseen kokeeseen tarvitaan. Meitä oli kaksi kemian opettajan pätevyyden omaavaa insinööriä tekemässä koetta ja yksi maisteri kuvaamassa!
Nyt TSV on muuttanut pissiliru menetelmänsä Vrttaalla uuteen, paineella veden pumppaamiseen maan sisään, kun olivat ensin mainostaneet lirumenetelmäänsä. Ehkä kapasiteetti ei riittänyt Loimijoen suuruisen virtauksen liruttamiseen! Pantiin vähän pökköä pesää.
Nyt siellä jo kaiveaan monttuja lähelle Kankaanjärveä. Pitäkää pojat kiirettä, että kerkiätte ennen kuin Euroopan Komissio kieltää tämän hulluuden. Eu on jo kieltänyt kaikkien elohopeaa sisältävien mittareiden ja releiden myynnin , koska ne saastuttavat niin pahasti ympäristöa. Seuraavaksi se putsauttaa Kokemäenjoen metyylielohopeasedimeneistä, mutta mistä rahat. Miten kaivetaan jokeen upotetut miljoonat kilot (1-4 miljoonaa kiloa elohopeaa ja sen yhdisteitä sedimeteistä) ja minne ne sitten läjitetään?
Tätä putsausta on jo vuosikymmenien ajan ntutkittu ja pähkäilty, mutta tulee kuulemma niin kalliksi, ettei sitä voi tehdä. Tutkimuksia käsitellään internetin sivuilla, katsokaa sieltä. Kyllä ymmärtää, miten kalliksi kun Finnish Chemikal on ajanut vuosittain 50 000-100 000 kiloa eluhopeaa 50 vuoden ajan. Jos laskeskellaan, paljonko pohjassa on elohopeaa, sitä mahtuu 10 kilometrin matkalle n. 1 kg neliömetrille, jos oletetaan että ne ovat jääneet paikoilleen 10 kilometrin etäisyydelle kemikaalitehtaasta..
Mutta joki on puhdas kuin mikä TSV:n mukaan. Mitä nyt kala-ateria sisältää miljoonakertaisen määrän metyylielohopeaa verrattuna valmistettavaan elohopeapohjaveteen (uusi juomavesi) verrattuna. Uusissa mittauksissa on todettu (2006) pitoisuuden sedimenteissä olevan 64 mg/kg. Mereen läjitysohjeet antavat raja-arvoksi 1 mg/kg, jonka jälkeen katsotaan jäte myrkylliseksi, eikä saa ruoppausmassoja mereen läjittää. Eli sedimentit ylittävät 64 kertaisesti sallitun pitoisuuden.
Hollannissa sedimentin maksimipitoisuus on 0.3 mg/kg ja metyylielohopeaa saa olla pintavesissä 0,01 mikrogrammaa/litra, Suomessa ei anneta mitään raja-arvoa—suomalaisen sisukset kyllä kestävät(saunanja viinan kera.
Kuten olemme tv:stä nähneet, Amatson joen vedet on saastutettu metyylielohopealla Etelä-Amerikassa. Ystäväni tri Nilton Deza Arroyo kirjoitteli minulle vähän aikaa sitten, että Salemin kaupukiin on juuri avattu puhdistuslaitos juomavedelle, joka käyttää käännettyä osmoosia systeemissään. Laitos puhdistaa täydellisesti metyylielohopean ja muutkin metallisuolat, maksaa 75 miljoonaa dollaria. itä sitten Turun Seudun Vesikin käyttää, kun on ensin pilannut Virttaan harjun vedet ja myös harjun myrkyillää. (Veden voi myös tislata) mutta kalliksi tulee Turun vesilaskussa.