Yksikin lapsimurha on liikaa

IN MEMORIAM

Enkeli-Elisalle ja toisille...

Sinä pois mennyt tyttö – te kaikki kiusatut tytöt, te jotka Kiusaamisen Käsi rikkoi ja löi,
teidän elämänhalunne nakersi ja söi...
Te ette jaksaneet katsoa tulevaan.Teidät tallattiin murskaksi maahan, kuin kukka parhaassa kauneudessaan...

Ette saaneet kohdata päivää morsiamen,
ette saaneet kuulla sanaa ”äiti”, tuntea vauva pehmoinen. ..

Teidät surmattiin, ei annettu kasvulle tilaa ja oikeutusta -
vain painajainen, musta!
Ei yhdenvertaista asemaa, koulurauhaa...

Oli kiusaajilla Valta, kovia aseita.
Likaisia sanoja ja kuvia, murhaavia tekstareita...
Te menehdyitte olemassaolon taistelussa,
kouluväkivallan viidakossa. Oikeusvaltiossa?
Teistä tuli uhreja, muistomerkkejä pahuuden vallasta.

Liian kallista on hinta - alkavan ihmiselämän tahallinen tuho!
Sitä kuoleman kylvöä ja satoa ylläpitää kouluväkivallan uho!
Se elää ja kukoistaa – brutaali rikollinen – aate!
Ihmisoikeuksien murhamies, tukenaan usein virkavallan vaate!

Missä uhrien oikeudet ja suoja? Kivitetään kohta suruviestin tuoja?
Pois silmistä tuo kiusallinen tuote! Ei oikeusvaltiossa sovi tabuja esille nostaa!
Ei noin saa kirjoittaa! Hiljaa! -kirjoittaja,
ei haudattuja virheitä saa haudoista nostattaa...

(Se on niin hävettävää? Oikeusvaltiossa? Lapsia ja nuoria – kouluissa – sanoilla murskataan ja murhataan, tunnevammaisiksi manipuloidaan... Siitä ei saa kirjoittaa! Kun virkavalta ei sitä kuriin saa...)

Teitä oli satoja, jotka kuolitte? Turhaanko? Ei!
Vaikka Kiusaamisen Käsi teidät hautaan vei...
Te tosielämän sankarit, te oikeusvaltion (?) julmuuden uhrit!
Ei tuskanne ollut mitätön.
Te kerrotte faktoja. Kannatte traagisen taistelun ääntä!

Te puhutte eläville – kuolleiden maailmasta.
Te elävät puhutte ”elävältä kuolleille” - kivisydämille,
ihmisarvon vihaajille!
Vaikka he korvansa kovettavat, sydämensä kivettävät, eivät he voi ääntänne vaientaa!
Te puhutte, teistä puhutaan, yhä voimallisemmin, uudestaan!
Eivät sammu kynttilät muistollenne, ne jäävät palamaan!Me huolehdimme siitä! Me nousemme, emme vaikene.

Me taistelemme elämän ja ihmisarvon puolesta,
otamme haasteen lasten ja nuorten, kiusattujen rintamasta!
Me huudamme länteen ja itään! Me muistamme liian kalliit uhrit, tuhotut elämät.
Keskellämme edelleen elävät, kiusatut, särjetyt, itkevät...

Levätkää rauhassa! Murenee vielä pahuuden ja kiusaamisen valta!
Moni nousee, saa vapauden sorron alta!

(Uhrien vaiennettu pianissimo kuuluu yli pahuuden ja kiusaamisen infernaalisen; kakofonisen fortissimon..)

Copyright © Maijaliisa Hiekkanen 2012

____________________________________

http://www.hopedoor-fin.vuodatus.net/page/AjanKuvat