Koirakuiskaaja Cesar Millan pois TV:stä

Hyviä pointteja näkyy löytyvän kummastakin näkökulmasta, sekä puolesta että vastaan, mutta myös täyttä p*skaa. Itse nautin kovasti Koirakuiskaajan katsomisesta, enemmän kuin isännän ja koiran käytöskoulun (anteeksi että vertaan näitä, mutta koskapa ne ovat ainoat puhtaasti koirankoulutusta käsittelevät ohjelmat joita Suomen TV:ssä pyörii, niin vähän pakko ^^ ), koska Victorian temput oppii kaikki jos ajatuksella katsoo n. 5 jaksoa ja sen jälkeen alkaa tuntua että ohjelma toistaa itseään pahasti. Cesarin ohjelmassa sen sijaan riittää katsottavaa ja ajateltavaa, ja lähes joka jaksossa on aina uudenlainen tilanne jota lähestytään uudella tavalla. Sinänsä se tarkoittaa sitä, että Victorian metodit ovat yleispätevämpiä ja ne on helppo oppia ihan vain sivusta seuraamalla, kun taas Cesar syyllistyy "hifistelyyn" jota koiriin kunnolla perehtymättömän on taatusti vaikea ymmärtää ja analysoida, ei voi muuta kuin uskoa että näin se on kun Cesar niin sanoo. Ja useat katsojat näin ymmärtävät Cesarin ihan väärin. Koirakuiskaaja menee kuitenkin syvemmälle käytökseen ja yksilöön, analysoiden koiran ja ihmisen mielentilaa ja elekieltä. Suurin osa katsojista ei vain näe sitä niiden arveluttavien koulutusmetodien läpi. Ja arveluttavia osa niistä onkin, pakko myöntää.

Osa Koirakuiskaajassa näytetyistä metodeista selvästi alistaa koiraa, niin että myöhemmin jaksossa sen nähdään kulkevan häntä koipien välissä, ym. Johtajuutta korostetaan liikaa (ja monet fanit ovat vielä Cesariakin pahempia, jättäen kaiken muun ohjelmassa lähes huomiotta); koiran kunnioitus pitäisi voida ansaita jokapäiväisten rutiinien ja ihan tavallisen toiminnan kautta luonnostaan ilman sitä kyttäämistä että "se nosti tassuaan ilman että sitä pyydettiin, nyt se varmasti yrittää ottaa minun paikkani laumanjohtajana!" ja sitä rataa. Jalalla tökkäisy suhahduksen kera näyttää joskus liioitellun rajulta; ei se taatusti satu, mutta säikäyttää pahasti ihan muissa maailmoissa olleen koiran. Koiraparan omaa tilaa ei kunnioiteta yhtään. Sellainen ei taatusti vie koiraa kohti sitä ihanteellista mielentilaa jossa se on rauhallinen, itsevarma ja isäntänsä eleisiin hyvin reagoiva.

Nuo olivat selkeästi huonoja puolia Cesarin koulutustyylissä, mutta on sillä ukolla fiksujakin ajatuksia; niiden "energia ja elekieli" ja "liikunta-kuri-hellyys" -juttujen takia se on ihan katsomisen arvoinen ohjelma.
Tämä energiapuoli jää näköjään keskusteluissa täysin huomiotta, luultavasti siksi että sitä ei kovin moni ymmärrä. Onhan se vähän henkimaailman juttu. Jos koiran energian muutoksille on yhtä herkkä ja pystyy hallitsemaan omaa mielentilaansa niin kuin Cesar, niin jotkut niistä koulutusmetodeistakin ovat ihan toimivia. Osa on varmasti kokenut tämän ihan ihmistenkin kanssa, että jos esim. jotain yllättävää tapahtuu, ihmisen välittämä energia muuttuu ennen kuin ihminen näkyvästi ehtii reagoida asiaan. Tämä ilmiö koirien kanssa helpottaa oikeata ajoitusta sekä korjaamisessa että palkitsemisessa, sekä auttaa tunnistamaan onko koira aggressiivinen, hermostunut, innostunut, vai mitä. Jotkut aistivat energiat luonnostaan, toisille sitä kykyä ei suoda koskaan, mutta suurin osa voi kehittää sen taidon aika pitkälle ihan vaan opettelemalla. Auttaa muuten monissa muissakin arjen tilanteissa. Sitten ne jotka eivät energioita niin hyvin havaitse, joutuvat tyytymään elekielen kyttäykseen. Sekin toimii kun tuntee koiran elekielen, eikä luule että häntää heiluttava koira on aina ystävällinen ja rapsutuksia vailla. ;)

Mutta siis, ennen kuin harhaudun enempää aiheesta: pointtini oli, että:

Koirakuiskaajassa on toki vikoja, aika paljon oikeastaan, mutta jos sitä katsoo omia aivojaan käyttäen, se on oikeasti ihan opettavainen ohjelma. Ja onhan sille jenkkiläiselle ylidramaattisuudelle välillä ihan kiva nauraakin. :D

Minusta kaikkien koiranomistajien pitäisi koulutuksessa ja ihan kaikessa koiran kanssa olemisessa kiinnittää ensimmäisenä huomiota omaan energiaansa ja sisäistää se, että ongelmatilanteissa vika löytyy aina ihmisestä, ellei kyse ole sairaudesta (ja niistäkin suurin osa on ainakin epäsuorasti ihmisen aiheuttamia). Koira vain tekee niin kuin sen luonto sanoo. Sitten sitä vain ohjaillaan niin, että sen luonto on samaa mieltä ihmisen kanssa. Toiset yksilöt kaipaavat vähän topakampaa palautetta uskoakseen, toisille riittää kun heittää namipalan ja taputtaa, ja joillekin se topakampi palaute aiheuttaa suorastaan traumoja. Pitää vain ottaa selvää minkälainen yksilö se oma koira on ja mennä sen mukaan. :)

Eli en missään nimessä allekirjoita tätä adressia.