Helsingin joukkoliikenteen heikentäminen

#148: Pysäkillä seisoja - Re: Re: Re: Vihreän pyöräilijän taakka

Pyöräilijät saattavat kieltämättä olla hieman yliherkkiä sellaisten mielipiteiden suhteen, joissa kritisoidaan resurssien sijoittamista pyöräilyyn. Kriitikot saattavat leimautua ”pahoiksi autoilijoiksi”, vaikka kyseessä olisi vain pysäkistään huolestunut seniori. Itse asiassa pyöräilijöiden joukossa on paljon liikenteen ”sekakäyttäjiä”. Siis henkilöitä, jotka kulkevat myös jalan ja autolla.

On hyvä, jos ”[k]ukaan ei ole väittänyt, että puut kaadettaisiin tai että pysäkit poistettaisiin pyöräkaistojen tieltä.” Tuolla viestiketjun alkupäässä oli seuraavia kommentteja:

”Puukujaa ei saa kaataa vain pyöräilijöiden vuoksi!” ”Onko pyöräilijöitä niin paljon, että julkista liikennettä voidaan näin heikentää? Suomen vaihtuvat vuodenajat vaikuttavat myös pyöräilyn määrään ja erityisesti talvisin julkista liikennettä tarvitaan, vain harva pyöräilee pakkaskeleissä/lumisateella.” ”Miksi Mechelininkadun puut kaadetaan ja pysäkkejä poistetaan? Miksei pyörätietä tehdä autokaistan reunaan, jossa olisi sen luonnollinen ja turvallinen paikka.”

”Pyörätie tehdään jalkakäytävän reunaan. Mutta koska autot eivät enää sen jälkeen mahdu ajotielle, pitää puut kaataa ja pysäkit siirtää pois tieltä.”

”Juuri avattiin Baana, joka toimii hyvin poikittaisliikenteessä. Täysin järjenvastaista toimintaa hankaloittaa julkista liikennettä ja aivan käsittämätöntä kaataa puut kadulta, joka tarvitsee elävyyttä. Tuo puukujahan on kuin Esplanadilla.”

”Miksi lehmuskujan kaataminen olisi suunnitelmassa ellei se mitenkään liittyisi pyöräteiden rakentamiseen?”

Itse tulkitsin mm. nämä kommentit niin, että kirjoittajien käsityksen mukaan puut kaadettaisiin tai että pysäkit poistettaisiin pyöräkaistojen rakentamisen vuoksi. Toisaalta tunnettu tosiasia on, että ihmiset lukevat asioita hyvin eri tavoin. Myönnän siis erehtyneeni tässä.

Ei pyöräilijän elämä Helsingissä mitenkään erityisen rasittavaa ole. Itse en ole koskaan kokenut, että autoilijat suhtautuisivat pyöräilijään mitenkään aggressiivisesti. Helsingissä voi aivan mainosti esim. ajaa ajoradalla, mikäli tarjolla ei ole pyörätietä. Se, mikä joskus tekee pyöräilijöiden (ja myös jalankulkijoiden) elämästä hieman rasittavaa, on jalankulun ja pyöräilyn sijoittaminen samoille väylille. Melkein kaikki Helsingin kantakaupungin pyörätiet on muodostettu leikkaamalla osa jalkakäytävästä pyöräilijöiden käyttöön. Pyöräilijöiden ja jalankulkijoiden suuren nopeuseron vuoksi tämä ei ole toimiva ratkaisu. Jalankulkijat pelkäävät pyöräilijöitä, ja pyöräilijöitä harmittavat heidän kaistallaan ”hortoilevat” jalankulkijat. Mechelininkadun pyöräkaistat edustuvat uutta ajattelua, jossa pyöräilijät aivan oikein rinnastetaan autoihin. Pyöräilijät eivät kuulu jalkakäytäville, vaan ajoradalle. Siksi uskallan epäillä, että pyöräkaistoista on hyötyä myös Mechelininkadun jalankulkijoille. Kaupunkilaisena toivoisin myös, että jalkakäytävillä tapahtuvaa pysäköintiä voitaisiin Helsingissäkin rajoittaa. On mielestäni melko käsittämätöntä, miten esim. Tukholmassa kyetään hoitamaan kaikki jakelu- ja huoltoliikenne ilman, että pysäköinti tapahtuu jalkakäytävillä ja pyöräteillä. Selvyyden vuoksi painotettakoon vielä kerran, että autoilijat eivät mielestäni ole mörköjä tai kokoomuslaisia. Soisin vain, että Helsingissäkin vähitellen siirryttäisiin länsieurooppalaisen käytäntöön, jossa jalkakäytävillä ja pyöräteillä tapahtuvaa pysäköintiä ei sallita. Tällä olisi mielestäni jopa suurempi vaikutus jalankulun viihtyvyyteen kuin usein mainituilla lehmuksilla.