Luonnonsuojelubiologin ammatti

Alla olevan kirjeen tarkoituksena on kertoa ekologian ja yleensäkin biologian opiskelijoille luonnonsuojelubiologin työstä ja työllistymisestä. Luonnonsuojelubiologilla tarkoitetaan tässä yhteydessä kaikkia lähinnä maisterin tai alemman koulutuksen suorittaneita ekologeja/biologeja, jotka työskentelevät käytännön töissä luonnonsuojelun parissa ja/tai lajiosaajina.

Kirje on luotu yhteistyössä usean JY:stä valmistuneen (ja parin pian valmistuvan) ekologin kanssa. Toivomme mahdollisimman paljon allekirjoituksia kaikilta työelämässä olevilta "luonnonsuojelubiologeilta", jotta saamme äänemme kuuluville. Nyt on aika vetää yhtä köyttä! Vaikka itse olisitkin jo selvinnyt pätkähelvetin ja armottomien maastomaratoonien tuolle puolelle, pystyt ehkä vielä muistamaan ajan jolloin asiat olivat toisin... Ole rohkea, ja ilmaise, että nämä asiat eivät ole sinulle yhdentekeviä!

Kirje lähetetään JY:n biologian opiskelijoiden ja henkilökunnan sähköpostilistoille. Mikäli olet kiinnostunut muista julkaisukanavista, ota yhteyttä adressin vastuuhenkilöön. Allekirjoitus sulkeutuu 24.12 ja kirje julkaistaan heti lomien jälkeen. VAIN TÄYDET TUNNISTETIEDOT SISÄLTÄVÄT ALLEKIRJOITUKSET HYVÄKSYTÄÄN. Asiattomat allekirjoitukset poistetaan välittömästi.

------------------------------------------------------------------------------
Kirje on lähetetty Jyväskylän yliopiston biologian opiskelijoiden sähköpostilistalle ma 11.1.2010. Lisäksi se välitettiin henkilökunnan sähköpostilistalle samana päivänä. Opiskelijoilta saamamme palaute osoittaa, että kirjeelle oli tilausta ja se täytti näin ollen sille asetetut tavoitteet.
------------------------------------------------------------------------------

Hei sinä ekologian opiskelija,
Oletko miettinyt, millä elät sitten, kun opintotukikuukautesi ovat kuluneet loppuun? Mistä voit saada ekologin töitä? Miten niitä töitä saa? Mitä pitää osata? Millaista se työ sitten oikeasti on? Mitä elämä sitten on, kun on niitä töitä, entä silloin, kun ei ole töitä? Myös me jo työelämässä olevat, pääasiassa FM-koulutuksen saaneet luonnonsuojelubiologit olemme pohtineet näitä samoja asioita, ja nyt haluamme jakaa mietteitämme näistä asioista. Tämä viesti koskee lähinnä maisterinkoulutuksella suojelubiologeiksi, luonnonsuojelun suunnittelijoiksi, suunnittelubiologeiksi ja sen sellaisiksi haluavia, sen sijaan evoluutiotutkijan urasta haaveilevia sanottavamme ei välttämättä kiinnosta.


MILLÄ MAISTERIKSI VALMISTUNUT EKOLOGI VOI ELÄÄ?
a) työttömyysturvalla (kannattaa liittyä työttömyyskassaan ja käydä töissä jo opiskeluaikana)
b) muiden alojen hanttihommilla
c) opintotuella (alan vaihto)
d) jatko-opinnoilla (yleensä niukilla apurahoilla)
e) biologian opettajan töillä
f) muilla käytännön biologin töillä (jäljempänä: luonnonsuojelubiologin töillä)


MISTÄ LUONNONSUOJELUBIOLOGIN TÖITÄ SAA?
Meitä ovat työllistäneet Metsähallituksen luontopalvelut, alueelliset ympäristökeskukset (tulevat ELY-keskukset), Suomen ympäristökeskus, yliopistot, luonnontieteelliset museot, Metsäntutkimuslaitos, konsulttifirmat, maakuntien liitot, kunnat ja yritykset. Tällä hetkellä valtiolla (mm. Metsähallitus, alueelliset ympäristökeskukset) käynnissä olevien uudelleenjärjestelyjen vuoksi biologien työtilanne näyttää entistäkin huonommalta.


MITEN NIITÄ TÖITÄ SAA?
Hyvillä suhteilla, oikeanlaisella osaamisella ja hyvällä tuurilla. Suurin osa töistä annetaan ”pöydän alta” eli ne eivät välttämättä tule julkiseen hakuun eivätkä ainakaan työvoimatoimiston sivuille. Hakuun tulevista paikoista osa saattaa jo olla luvattu jollekulle, ja ainakin hakijoita on kymmeniä tai satoja. Biologien lisäksi osittain samoista työpaikoista kilpailevat metsänhoitajat, metsätalousinsinöörit, ympäristötieteilijät, luontokartoittajat ja ympäristösuunnittelijat. Heillä on osaamista, jota ei biologin koulutuksella saa. Siksi biologin on hiottava osaamisensa kristallinkirkkaaksi ja pyrittävä oman erikoisasiantuntemuksensa lisäksi kehittämään myös laaja-alaista, soveltavaa osaamistaan pärjätäkseen työmarkkinoilla.

Työtä hakiessa innostuneisuus ja aktiivisuus ovat avainasemassa: kotisohvalta ei kukaan tule töihin hakemaan. Hyvä tyyppi toimii osana työtiimiä, ja persoonalla on tärkeä merkitys työhaastattelussa. Jo opiskeluaikana kannattaa hakea työpaikkoja, joihin arvioi osaamisensa sopivan. Työn hakeminen on oma taiteenlajinsa, johon oppii vain töitä hakemalla: jokainen huolella valmisteltu työhakemus ja -haastattelu tuo arvokasta kokemusta, vaikkei töitä heti liikenisikään. Jos on opiskelun loppuvaiheessa onnistunut hankkimaan oman alan työkokemusta esim. harjoittelijana, on usein huomattavasti helpompaa saada töitä valmistumisen jälkeenkin.


MITÄ PITÄÄ OSATA?
Vastaus tähän EI löydy opinto-oppaastasi; yliopistoissa ei opeteta läheskään kaikkea, mitä töissä tarvitsee osata. Työ tietysti opettaa tekijäänsä, mutta meidän kohdallamme suuri osa opinnoista on ollut turhaa tavaraa, ja töitä hakiessa olisi pitänyt osata paljon sellaista, mitä ei yliopistoissa opeteta.

Pelkkä tiedonhakutaito, tieteellisten teorioiden hallinta ja kirjaviisaus ei useinkaan riitä, vaan asiat pitää osata myös käytännössä. Luonnonsuojelubiologi voi tarvita työssään esimerkiksi seuraavia taitoja: luontotyyppien tuntemus (metsät, suot, rannat, perinnebiotoopit, Natura, vesilaki, luonnonsuojelulaki, metsälaki), jonkin lajiryhmän erikoistuntemus (hyvä putkilokasvien perustuntemus kuuluu jokaisen ekologin yleissivistykseen eikä sitä lasketa tässä erikoistaidoksi), ympäristöhallinnossa toimiminen, kaavoitusasioiden tuntemus, raportointitaidot, perusretkeilytaidot (mm. suunnistustaito, kartanlukutaito), veneily- ja autoilutaidot, metsänhoidollisten menettelytapojen tunteminen, puustonmittaustaidot, argumentointitaidot, töiden suunnittelu- ja organisointitaidot, viestintätaidot (erityisesti tiedeyhteisön ulkopuolella), ensiaputaidot ja vieraat kielet (lähtien latinasta ja venäjästä). Kasvien hyvä lajintuntemus on monelle saapasjalkabiologille välttämätön taito, sillä luontotyyppien ammattimainen määritys vaatii hyvää kasvien tuntemusta. Yliopisto-opetukseen nykyään sisältyvillä kasvien lajintuntemuskursseilla opetettava lajimäärä ei vastaa kaikilta osin luonnonsuojelubiologilta vaadittavaa osaamista, minkä vuoksi monen aloittelevan biologin on hankittava osaamisensa töiden ohessa ilta- ja viikonlopputyöskentelynä. Gradun tekeminen on hyvä tilaisuus päästä perehtymään johonkin lajiryhmään ja hankkia lajiosaamista pintaraapaisua enemmän; muuten siihen ei välttämättä ole koskaan tarpeeksi aikaa. Graduaihetta valitessa kannattaa siis miettiä, haluaako lajiosaajaksi.


MITÄ YLIOPISTON KURSSEJA OLEMME PITÄNEET HYÖDYLLISINÄ?
Meille hyödyllisiä kursseja ovat olleet opinnäytetyöt (käytännön työskentelyä ja jonkin lajiryhmän opiskelua sisältäneet kandidaatintutkielmat ja gradut), lajintuntemuskurssit (sienikurssi, kääpäkurssi, lehtisammalkurssi, lajintuntemuksen jatkokurssit, kasvikokoelma, erikoislajintuntemus, uhanalaiset lajit jne.), luontotyyppien määrittämiseen perehdyttävät kurssit (suokurssi, vanha luontoinventoinnin kurssi), tutkimusryhmäharjoittelu, valtionhallinnon harjoittelu (täältä tulevat ne suhteet ja suuri osa siitä tärkeästä osaamisesta!), kenttäkurssit, ympäristönsuojelun lainsäädäntö ja hallinto, paikkatietojärjestelmät, käytännön luonnonsuojelubiologisia kysymyksiä käsittelevät kurssit ja pedagogiset opinnot. Myös tilastotieteen taitamisesta voi olla merkittävää hyötyä muuallakin kuin yliopistomaailmassa, esim. monissa konsulttiyrityksissä aineiston analysointi kevyin tilastomenetelmin on oleellinen osa työtä.

Kursseja kannattaa vaatia yliopistolta, ja jos omasta yliopistosta ei opetusta saa, sitä kannattaa hakea jostain muualta (suomalaiset ja ulkomaalaiset yliopistot sekä erilaiset opistot).


MITÄ LUONNONSUOJELUBIOLOGIN TYÖ ON?
Maastotyö voi olla mm. luontotyyppi-inventointia, uhanalaistarkistuksia, jonkin lajiryhmän inventointia tai hoito- ja ennallistamissuunnittelua. Varsinkin laji-inventointeja seuraa yleensä pitkä mikroskopointijakso. Maastotöiden jälkeen työt jatkuvat raportoinnilla (selvitysten, suunnitelmien ja kaavaehdotusten laatiminen, karttojen teko, uhanalaishavaintojen ilmoittaminen, näytteiden museointi jne.). Toisaalta työ voi olla myös asiantuntijalausuntojen antamista, hallinnollista työtä, museonäytteiden kanssa työskentelyä tai työnjohtoa. Kaikkiin työtehtäviin ei sisälly maastotyötä, tai sen määrä on pieni.


MILLAISTA TYÖ ON?
Biologin työ ei ehkä ole sitä mitä kuvitellaan: Työ on fyysisesti ja henkisesti rankkaa eikä nättien kukkien katselua aurinkoisella niityllä kukkamekossa ylioppilaslakki päässä (oikeasti huomaat pian, että kannattaa pukeutua kuravaatteisiin, lippikseen ja kumisaappaisiin). Pitää pystyä tekemään itsenäisesti työtä ilman ohjausta ja tekemään maastotöitä huonossakin säässä mäkäräisten ja hyttysten ahdistamana. Maastokaudella työpäivät ovat usein pitkiä, jolloin viikolla elämään ei mahdu juurikaan mitään muuta työn lisäksi. Vastapainona talvella työtahti saattaa olla leppoisampi.

Työ on usein toistavaa eli tylsää puurtamista. Lisäksi olisi hyvä olla valmis lähtemään lyhyelläkin varoitusajalla muulle paikkakunnalle töihin. Pyydetty inventoinnin ajankohta ja aikataulu voivat olla todella härskejä. Töissä (lähinnä konsulttifirmoissa) voit joutua tilanteeseen, jossa asiantuntijamielipiteesi on ristiriidassa työnantajasi intressien kanssa. Tekemiäsi raportteja voi joku muokata jälkikäteen. Kaiken lisäksi olet itse oikeudellisesti vastuussa tekemistäsi inventoinneista ja raporteista. Tällaisissa tilanteissa kannattaa turvautua vertaistukeen: kollegoilla voi olla kokemusta siitä, miten vaikeista tilanteista selviää.

Parhaimmillaan ekologin työ on kuitenkin antoisaa ja mukavaa. Hienot lajilöydöt, paikat ja luonnonsuojelulliset onnistumiset auttavat jaksamaan ja haluamaan lisää. Vaikka maastotyö on rankkaa, fyysinen työ raikkaassa ulkoilmassa tuo myös mielihyvää ja jaksamista pitkiin sisäpäiviin. Usein luonnonsuojelubiologilla on painavan vastuun vastapainona myös vapaus työtehtävien järjestämisestä omiin aikatauluihin parhaiten sopivalla tavalla. Mielenkiintoisten aihepiirien parissa työskentely sekä työn mielekkyys pitävät motivaatiota yllä kiireisimpinäkin aikoina. Aluksi työ on haastavaa, sillä opeteltavia asioita tuntuu olevan lukemattomia. Sitten kun työhön on päässyt kiinni, uudet haasteet eivät tunnu enää yhtä raskailta vaan tuovat lisää mielekkyyttä työhön ja myös kartuttavat osaamista.


PÄTKÄTÖISTÄ JA URAKEHITYKSESTÄ
Pätkätyöt ovat nykypäivänä luonnonsuojelubiologinkin todellisuutta. Tästä seuraa helposti se, että on aina joko ylityöllistetty (töitä pitää tehdä täysillä ja antaa kaikkensa, ja samalla etsiä töitä aktiivisesti seuraavaksi pätkäksi) tai työtön. Tietysti on aina jokunen onnekas pidemmällä pätkällä töitä tekevä (tai jopa vakituisessa työsuhteessa oleva), mutta suurimmalle osalle pätkäpalapelista ei ole pakoreittiä.

Toisaalta pätkätöitä tehdessään pääsee hyvin vaihteleviin työtehtäviin ja saa monipuolista työkokemusta. Laaja-alainen osaaminen voi olla myöhemmässä vaiheessa voimavara, jonka avulla voi edetä ylemmän tason tehtäviin. Maastotyöjakso voi olla monen biologin uralla välivaihe, jonka jälkeen on mahdollista pyrkiä esim. esimiestehtäviin. Mikäli biologi asettaa työuransa tavoitteet maasto- ja muiden asiantuntijatehtävien jälkeen esimiestehtäviin, on hänen jo varhain pyrittävä olemaan mahdollisimman monessa mukana ja hankittava kokemusta myös hallinnollisista töistä. Pärjätäkseen työelämässä on siis löydettävä tasapaino erikoisasiantuntemuksen ja laajan skaalan osaamisen välillä.


Onneksi olkoon, olet vihdoin päässyt tämän pitkän kirjeen loppuun. Toivottavasti olemme onnistuneet herättelemään ajatuksia. Tarkoituksenamme ei ole tarjota valmiita toimintamalleja eikä lannistaa ketään, vaan jakaa kokemuksiamme, jotta kaikkien ei tarvitsisi meidän allekirjoittaneiden tavoin oppia kantapään kautta. Miettikää tulevaisuuttanne ja tehkää harkittuja valintoja!