Synnytyssairaalat säilytettävä

Peruspalveluministeri Susanna Huovinen allekirjoitti elokuussa 2013 päivystysasetuksen, joka on tulossa voimaan synnytysten osalta vuoden 2017 alusta.

Asetus vaatii synnytyssairaaloilta lisää resursseja. Käytännössä se uhkaa pienimpien synnytysosastojen toimintaa. Asetuksen myötä lakkautusuhan alla on jopa 11 sairaalan synnytysyksiköt.

Asetusta on perusteltu paremmalla potilasturvallisuudella. Lääketieteellisiä perusteita tälle ei kuitenkaan ole voitu osoittaa. Päinvastoin.

 

Ministeri Huovisen tekemä päätös päivystysasetuksen muutoksesta ei perustu oikeaan tietoon.

Suomessa synnytysten ja vastasyntyneiden hoito on laadullisesti maailman huippua. Kansainvälisten mittareiden, kuten perinataalikuolleisuuden, perusteella äitiyshuolto ja synnytystoiminta ovat Suomessa erittäin korkeatasoista. Päivystysasetuksen muutosta ei voida perustella paremmalla potilasturvallisuudella.

 

Uuden päivystysasetuksen myötä potilasturvallisuuden on päin vastoin arvioitu tietyiltä osin heikkenevän. Asetus keskittää synnytyksiä suurempiin yksiköihin. Keskittäminen johtaa laajoilla alueilla Suomea siihen, että matka hoitavaan synnytyssairaalaan pitenee huomattavasti. Tämä puolestaan lisää matkasynnytyksiä, joita voidaan pitää todellisena turvallisuusriskinä sekä äideille että syntyville lapsille.

 

Synnytysten keskittämiselle ei ole myöskään taloudellisia perusteita.

Pienissä yksiköissä asetus pakottaa lisäämään synnytys- ja anestesialääkäreitä, mikäli asetuksen kriteerit pyritään täyttämään.

Vaihtoehtona on synnytyspalveluiden ostaminen suuresta, usein pitkän matkan päässä sijaitsevasta yksiköstä. Tämä puolestaan lisää huomattavasti liitännäiskuluja, muun muassa matkakustannuksia.

Synnytysten vieminen kauas kotoa vaikuttaa myös koko perheen hyvinvointiin ja alueen yleiseen vetovoimaan ja viihtyvyyteen. Nuoret perheet karttavat paikkakuntia, jotka eivät tarjoa synnytyspalveluja asukkailleen.

 

Synnytys on luonnollinen tapahtuma. Siihen liittyviä keskeisiä arvoja ovat syntyvän lapsen, äidin ja perheen oikeus terveyteen, hyvinvointiin ja yhdenvertaiseen synnytyksen hoitoon.

Yhdenvertaisessa hoidossa tulee ottaa huomioon myös alueelliset erityispiirteet, kuten maantieteelliset tekijät, varsinkin kun palveluiden laadun turvaamiseksi ei ole perusteltua toimia toisin.