Vetoomus erityisopettajien lainmukaisista pätevyyksistä viitaten OAJ:n kanteluun OPH:n toimista
Vetoomus erityisopettajien lainmukaisista pätevyyksistä viitaten OAJ:n kanteluun OPH:n toimista
Suomi on vuonna 1994 sitoutunut Salamancan sopimuksessa edistämään inkluusiota kouluissa. Nykyinen lainsäädäntö ja OAJ:n ajama kannanotto erityisen tuen järjestämisestä hyökkää tätä kansainvälistä sopimusta ja siten lasten oikeuksia vastaan, sitomalla erityisen tuen oppilaiden opetuksen pienryhmiin ja erityisluokanopettajan resurssiin (asetus opetustoimen henkilöstön kelpoisuusvaatimuksista erityisopetusta antavan opettajan kelpoisuudesta 8 § ja Perusopetuslain ja 17 §:ssä määritelty erityinen tuki).
Erityisopettajan kelpoisuuden saanut henkilö on koulutettu antamaan laaja-alaista osa-aikaista erityisopetusta kaikilla tuen tasoilla (yleinen, tehostettu ja erityinen tuki). Oppilas voi saada osa-aikaista erityisopetusta myös erityisen tuen aikana ja opiskellessaan erityisluokassa. Erityisopettaja antaa osa-aikaista erityisopetusta joustavin järjestelyin samanaikaisopetuksena, pienryhmässä tai yksilöopetuksena yhteistyössä luokanopettajien ja koulunkäynninohjaajien kanssa.
OAJ on nostattanut hämmentävää keskustelua siitä, kuka saa ja kuka ei saa antaa erityisopetusta. Toisin kuin vanhentuneeseen perusopetuslakiin on kirjattu, on selvää, että erityisopettajan koulutuksen saanut henkilö on pätevä antamaan tukea kaikilla tuen portailla osa-aikaisesti. Tämä erityisopettajien oikeus ja velvollisuus antaa osa-aikaista erityisopetusta kaikilla tuen tasoilla (yleinen, tehostettu ja erityinen) tulee uudistaa, kirjaamalla asetukseen opetustoimen henkilöstön kelpoisuusvaatimuksista (8 §) myös erityisen tuen antaminen osa-aikaisessa erityisopetuksessa.
Tuen portaat on luotu, jotta voimme tavoittaa ja tukea enemmän jokaista oppilasta. Tällä hetkellä tuen kolmiportaisuutta uhataan käyttää vallan välineenä erottelemaan keinotekoisesti erityisopetuksen ammattilaisia toisistaan määrittelemällä, mitä kukin saa ja ei saa opettaa. Tämä ei palvele oppilaiden etuja ja aiheuttaa myös kestämättömiä tilanteita opetuksen käytännön järjestämiseen. Erityisopetuksen järjestämisessä kiistakapulana ei tule käyttää tehostetun ja erityisen tuen eroa. Rajoittamisen sijaan tulisi avata ja mahdollistaa tuki jokaiselle lapselle tuen tasosta riippumatta.
Laaja-alaisia erityisopettajia tarvitaan antamaan osa-aikaista erityisopetusta myös erityisen tuen oppilaille, sillä kaikki erityisen tuen oppilaat eivät opiskele täysiaikaisesti pienryhmässä vaan heidät on integroitu yleisopetuksen luokkaan eivätkä kaikki erityisen tuen oppilaat tarvitse erityistä tukea jokaisessa oppiaineessa. Erityisen tuen piiriin voi kuulua esimerkiksi oppilas, jolla on vain yhdessä aineessa tarve yksilöllistettyyn oppimäärään, erityistä tukea vaativa oppimisvaikeus, sosioemotionaalisia tai keskittymisen haasteita tai joka opiskelee yleisen opetussuunnitelman mukaan, mutta on erityisessä tuessa esimerkiksi fyysisen rajoitteen, vamman tai sairauden vuoksi. Tällöin hän voi opiskella yleisopetuksen luokassa laaja-alaisen erityisopettajan tuella tai osan tunneista pienryhmässä esimerkiksi yleisen ja tehostetun tuen luokkatovereiden kanssa. Kouluissa, joissa rinnakkaisia luokkia on samalla luokka-asteella useita, yleisopetuksessa pääosin opiskelevan erityisen tuen oppilaan ei ole aina mahdollista päästä erityisluokan opettajan oppitunnille kyseisen aineen tunnille tai pienluokka on täynnä (10 oppilasta). Tehostetun ja erityisen tuen muodot vaihtelevat ja se, miten kunkin oppilaan tuki muotoutuu, on yksilöllistä. Liikkuminen tehostetun ja erityisen tuen muotojen välillä on myös joustavaa, sillä oppilaiden tuen tarve voi vaihdella eri elämäntilanteiden ja kehityksen seurauksena. OAJ:n tekemässä kantelussa, tästä monissa kouluissa hyvin toimivasta laaja-alaisen erityisopettajan tuesta, tehdään käytännössä mahdotonta. Kunnille jää seuraavat vaihtoehdot: 1) erityisen tuen oppilaat, jotka ovat onnistuneesti integroitu yleisopetukseen, tulisi joko siirtää pienryhmäopetukseen, 2) palkata luokanopettajien tilalle erityisluokanopettajia, jos luokassa on tai siihen siirtyy yksikin erityisen tuen oppilas, 3) palkata yhtä oppilasta varten luokkaan erityisluokanopettaja luokanopettajan rinnalle vaikka erityisen tuen oppilaita luokassa olisi vain yksi, 4) purkaa erityisen tuen päätös vaikka sille olisi perusteet.
Vaikka integraatioluokat ovat riittävästi resurssoituina useimmiten toimivia, ovat pienryhmät perusteltuja oppilaskohtaisesti arvioituina erityisessä tuessa ja vaativassa erityisessä tuessa. Vaatimus erityisen tuen oppilaan opiskelusta ainoastaan erityisluokanopettajan tuessa saattaa käytännössä johtaa siihen, että kaikki erityisen tuen oppilaat eristetään pienryhmiin. Tämän voidaan nähdä rikkovan paitsi Salamancan sopimusta, myös jättävän huomiotta pienryhmien aiheuttamat haasteet, joiden kautta mm. positiivinen mallioppiminen ja sosiaalisten suhteiden luominen saattavat häiriintyä. Monesti erityisluokat eivät toimi, koska luokassa on paljon lapsia, joilla on neuropsykiatrisia oireita sekä tunne-elämän ja käyttäytymisen haasteita. Ongelmana ei ole inkluusio vaan se, että kouluissa on nykyään yhä enemmän vaativan tason erityisen tuen oppilaita, jotka oireilevat voimakkaasti sosioemotionaalisesti (mm. väkivaltainen käyttäytyminen, ahdistuneisuusoireet vaikeisiin traumoihin liittyen sekä suuret keskittymisen ja sopeutumisen vaikeudet). Kunnilta tulisi löytyä rahaa ja resursseja huomattavasti nykyistä enemmän ohjata näitä lapsia ja nuoria sekä tarvittaessa heidän perheitään matalammalla kynnyksellä asianmukaisten tahojen hoidettavaksi (sairaalakoulut, lastenpsykiatrian pitkät terapiajaksot ja lastensuojelu).
Pienryhmissä tulisi opiskella sellaisten oppilaiden, joille ei ole riittänyt yleisopetuksessa annettu erityinen tuki. Opetuskentän toiminnan selkeyttämiseksi ja tuen takaamiseksi riittävissä määrin ehdotamme, että tuki määritellään uudelleen neliportaiseksi: 1) yleinen tuki, 2) tehostettu tuki (erityisopettajan tuki joustavin järjestelyin), 3) erityinen tuki (opiskelu integroituneena yleisopetuksen luokkaan joustavin järjestelyin erityisopettajan tuella tai kokoaikainen pienryhmäopetus erityisluokanopettajan tuella), 4) vaativa erityinen tuki (kokoaikainen pienryhmäopetus).
OAJ:n vaatimalla rajauksella ja nykyisellä lainsäädännöllä vaarannetaan pätevien erityisopettajien riittävyys kouluissa. Vaarana on, että virkoja ei saada täytettyä, koska nykyisen lainsäädännön mukaan laaja-alaiset erityisopettajat ovat epäpäteviä antamaan osa-aikaista erityisopetusta erityisen tuen oppilaille ja sen seurauksena erityisluokanopettajista ja muuntokoulutuspaikoista (POM-opinnot) on huutava pula. POM-opintojen tarjonta ja vanhanaikainen toteutustapa estää monissa tapauksissa laaja-alaisia erityisopettajia pätevöitymästä erityisluokanopettajiksi, niin halutessaan. Laaja-alaisten erityisopettajien ajauduttua epäpätevinä määräaikaisiin erityisluokanopettajien työsuhteisiin, seurauksena on opettajien suuri vaihtuvuus, alanvaihdon houkuttelevuus, täysin epäpätevien henkilöiden toimiminen erityisluokanopettajina sekä laaja-alaisten erityisopettajien työttömyyden suuri lisääntyminen. Tämä ei ole lasten edun mukaista ja vaarantaa myös erityisopetuksen systemaattisen kehittämisen ja tuen laadun takaamisen monissa kouluissa.
Koulun tehtävänä on tukea lasta ja auttaa tätä kasvamaan ehjäksi aikuiseksi osana yhteiskuntaa. Eristämällä kaikki erityisen tuen oppilaat pienryhmiin tai rajoittamalla tuen saantia sulkemalla laaja-alaisten opettajien tuki erityisen tuen antamisen ulkopuolelle, estetään erityisen tuen lapsen mahdollisuus ja oikeus omaan lähikoululuokkaan ja näin myös yksilön kasvaminen osaksi yhteiskuntaa, jossa ei ole pienryhmiä. Estämisen ja rajaamisen sijaan uudistuksessa tulisi mahdollistaa ja avata tuen saantia luokkiin, laajentamalla laaja-alaisten opettajien lakiin kirjattua oikeutta antaa kaikkia tuen muotoja (asetus opetustoimen henkilöstön kelpoisuusvaatimuksista 8 § ).
Laaja-alaiset erityisopettajat ja erityisluokanopettajat tekevät samaa tärkeää työtä tehostetun ja erityisen tuen oppilaiden hyväksi. Molemmat ovat ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneita ja yliopistojen erityisopettajakoulutuksesta valmistuneita erityisopetuksen ammattilaisia. Koulut ja kunnat tarvitsevat kipeästi kaiken jo olemassa olevan erityisopettajaresurssin, jotta tuki pystytään mahdollistamaan kaikille sitä tarvitseville oppilaille.
Me erityisopettajat vetoamme, että lainsäädäntö päivitetään turvaamaan laaja-alaisten erityisopettajien työ kirjaamalla asetukseen opetustoimen henkilöstön kelpoisuusvaatimuksista (8 §) myös erityinen tuki tuen antamisen muodoksi osa-aikaisessa erityisopetuksessa. Tämä takaa erityisopettajille työrauhan tukea tehostetun ja erityisen tuen oppilaita parhaalla mahdollisella tavalla sekä kehittää opetusta ja yhteistyötä myös opettajien jaksamista tukevaan suuntaan.
15.7.2021
Laatijat:
Erityisopettajat
Laura Kavanterä
Sanna-Kaisa Venäläinen
Piia Tynkkynen
Piia Tynkkynen Ota yhteyttä adressin tekijään