Vetoomus sote-henkilöstön pakkorokotukset mahdollistavan Tartuntatautilain 48 §:n kumoamiseksi

MUOKATTU 1.9.2018. Adressi on toimitettu 1.9.2018 sähköisesti Sosiaali- ja terveysministeriöön sekä Terveyden- ja hyvinvoinnin laitokseen. Adressin allekirjoitti 4.5.2018 - 31.8.2018 välisenä aikana 1669 henkilöä. Kiitos saamastamme tuesta. Adressi on mahdollista allekirjoittaa vielä toistaiseksi. 

Alla oleva adressi toimitetaan saatekirjeellä Sosiaali- ja terveysministeriölle, joka vastaa 48 §:n soveltamisen ohjeistuksesta sekä mahdollisesta kumoamissäännökseen liittyvästä valmistelusta.

FÖRSLAG TILL UPPHÄVANDE AV SMITTOSKYDDSLAG 48§, SOM MÖJLIGGÖR TVÅNGSVACCINERING AV SOCIAL- OCH HÄLSOVÅRDSPERSONAL

Uusi Tartuntatautilaki (1227/2016) tuli voimaan 1.3.2017, mutta 48 §:n osalta sovellettiin kuitenkin vuoden siirtymäsäännöstä eli pykälä on ollut työnantajaa velvoittava 1.3.2018 lukien. Lain 48 §:ssä säädetään, että:

"Työskentelyyn sosiaalihuollon ja terveydenhuollon toimintayksiköiden asiakas- ja potilastiloissa, joissa hoidetaan lääketieteellisesti arvioituna tartuntatautien vakaville seuraamuksille alttiita asiakkaita tai potilaita, saa käyttää vain erityisestä syystä henkilöä, jolla on puutteellinen rokotussuoja. Työntekijällä ja työharjoitteluun osallistuvalla opiskelijalla on oltava joko rokotuksen tai sairastetun taudin antama suoja tuhkarokkoa ja vesirokkoa vastaan. Lisäksi edellytetään rokotuksen antama suoja influenssaa vastaan ja imeväisikäisiä hoitavilla hinkuyskää vastaan. Opiskeluterveydenhuollon on huolehdittava, että työharjoitteluun osallistuvilla opiskelijoilla on 2 momentissa tarkoitettu rokotussuoja. Työnantajalla on oikeus käsitellä työntekijän tai työharjoittelussa olevan opiskelijan 1 momentissa tarkoitettuihin tehtäviin soveltuvuutta koskevia tietoja riittävän rokotussuojan osalta työntekijän tai opiskelijan suostumuksella yksityisyyden suojasta työelämässä annetun lain (759/2004), työterveyshuoltolain ja henkilötietolain mukaisesti."

Tartuntatautilain 48 §:n valmistelu on ollut puutteellista ja sen ohjeistuksessa sekä soveltamisessa on menetelty monilta osin virheellisesti, mikä on johtanut työntekijöiden eriarvoiseen kohteluun ja mahdollisesti myös työsopimuslain rikkomuksiin työpaikoilla. Lisäksi 48 § loukkaa työntekijän Perustuslain takaamaa itsemääräämisoikeutta ja henkilökohtaista koskemattomuutta. Pykälä mahdollistaa myös terveydentilaan, mielipiteeseen ja vakaumukseen liittyvän syrjinnän työpaikoilla ja työnhaussa. Lain 48 § on vastoin ihmisen kansallisia, Euroopan unionin ja kansainvälisiä perusoikeuksia. Tästä syystä vaadimme Tartuntatautilain 48 §:n kumoamista.

Tartuntatautilain 48 §:n voidaan katsoa olevan ristiriidassa ainakin seuraavien lakien ja ihmisoikeussopimusten kanssa:

- Perustuslaki 7 §, 10 § ja 18 §

- Euroopan ihmisoikeussopimus (I osa, 14 artikla) ja YK:n ihmisoikeusjulistus (1, 2, 3, 7 ja 23. artikla)

- Laki yksityisyyden suojasta työelämässä (759/2004, 4§)

- Yhdenvertaisuuslaki (1325/2014 8 §)

- Työsopimuslaki (55/2001, 2. luku 1, 2, 3 §, 7. luku 1, 2, 3, 4 § ja 9. luku)

- STM ja THL ovat laiminlyöneet riittävän ohjeistuksen antamisen lakia soveltaville työnantajille sekä lain soveltamisen seurantaan liittyvän arvioinnin.

- Laki on säädetty työnantajaa velvoittavaksi, mutta mikään taho ei osaa tulkita, mitä laki todellisuudessa tarkoittaa; mitkä ovat laissa määritellyt tartuntatautien vakaville seuraamuksille alttiit riskiryhmät tai ne potilas- tai asiakastilat, joissa lakia tulisi soveltaa. Tästä johtuen työnantajat ovat määritelleet lähes kaikki asiakasryhmät lain piiriin kuuluviksi ja potilas- ja asiakastilojen määrittelyssä on myös kirjavuutta työnantajasta riippuen. Rokotevelvoite on asetettu monen työnantajan toimesta koskemaan yksiulotteisesti lähes kaikkia sosiaali- ja terveydenhoitoalan työntekijäryhmiä ja kaikkia tiloja, vaikka työntekijän työskentely tapahtuisi etäällä potilaasta tai asiakkaasta tai siitä huolimatta, että työntekijä ei työskentele lainkaan asiakastiloissa.

- STM:n ja THL:n laiminlyönti ohjeistuksen antamisessa on johtanut siihen, että työnantajat ovat alkaneet soveltaa lakia vastoin sen alkuperäistä tarkoitusta, jonka mukaan ketään ei saa irtisanoa ja rokotus on työntekijälle vapaaehtoinen. Lain tarkoituksena ei myöskään ollut kaikkien sosiaali- ja terveydenhuollon työntekijöiden rokotesuojaus. Lisäksi työnantajat ovat mahdollisesti syyllistyneet työsopimuslain rikkomuksiin käynnistäessään kuulemistilaisuudet, varoitusmenettelyt ja irtisanomiset rokotuksista tai terveystietojensa luovutuksesta kieltäytyneitä työntekijöitä kohtaan. Monet työnantajat ovat myös laiminlyöneet velvollisuutensa tarjota rokotuksista kieltäytyvälle työntekijälle korvaavaa työtä.

- Työnantajat ovat asettaneet työntekijöille velvoitteen luovuttaa luottamukselliset terveystietonsa työnantajalle työsuhteen päättämisen uhalla. Luovutus on tapahtunut joko työntekijän itsensä toimesta tai ohjaamalla työntekijä työterveyshuoltoon soveltuvuusarviota varten. Esimiehiä on myös määrätty pitämään rekisteriä työntekijöidensä terveystiedoista, mikä oletettavasti on lainvastaista, eikä työntekijöille ole välttämättä kerrottu, mihin rekisteriin tiedot merkitään ja yhdistelläänkö tietoja mahdollisesti joihinkin muihin rekistereihin.  

- Mikään taho ei ole antanut selvitystä, mitkä ovat rokotuksista kieltäytymiseen oikeuttavia perusteita (esim. terveydelliset, uskonnolliset tai vakaumukselliset syyt). Osa työnantajista on edellyttänyt rokottautumista myös rokotteen ainesosille vaikeasti allergisilta, joiden kohdalla rokotteen ottaminen saattaa aiheuttaa henkeä uhkaavan tilanteen.  

Kausi-influenssarokotteesta

Kausi-influenssarokotteen teho on viime vuosina ollut vaatimaton THL:n ilmoitusten mukaan, eikä sen tehosta muutoinkaan ole riittävän luotettavaa tieteellistä näyttöä, jotta sosiaali- ja terveysalan työntekijöiden yksilölliset ja perustuslailliset oikeudet voitaisiin ohittaa. THL:n ilmoittama kausi-influenssarokotteen teho on ristiriidassa monien tieteellisten julkaisujen kanssa. Esimerkiksi arvostetun ja puolueettoman Cochrane-tiedeyhteisön 2/2018 julkaistun katsauksen mukaan 71 tervettä aikuista tulisi rokottaa, jotta 1 mahdollisesti säästyy influenssatartunnalta. (1) Näin ollen hoitohenkilökunnan kausi-influenssarokote ei juurikaan suojaa sen enempää työntekijää kuin potilastakaan, eikä henkilökunnan rokottamisella voida muodostaa laumasuojaa. Rokote ei estä työntekijää sairastumasta tai takaa sitä, etteikö työntekijä voisi sairastua ja tartuttaa potilaita. Rokotteen ottaminen ei myöskään estä työntekijää levittämästä taudinaiheuttajia, vaikka ei itse sairastuisikaan.

Cochrane-katsauksista ei löydy tukea väitteelle, että hoitohenkilökunnan rokottaminen estäisi juurikaan yli 60-vuotiaiden pitkäaikaishoidossa olevien influenssatartuntoja, niiden jälkiseurauksia tai potilaiden kuolemia (2). Luotettavaa tieteellistä näyttöä ei myöskään löydy siitä, missä määrin hoitohenkilökunta on toiminut influenssatartuntojen lähteenä. THL ei ilmoituksensa mukaan seuraa, eikä tutki em. asiaa systemaattisesti.

Hoitohenkilökunnan pakkorokotuksista tehdyssä tutkimusartikkelissa Influenza vaccination of Healthcare Workers Critical Analysis of the Evidence for Patient Benefit Underpinning Policies of Enforcement (2017) todetaan, että yhden potilaskuoleman ehkäisy edellyttäisi 6000 - 32000 sairaalatyöntekijän rokottamista. Tutkijat toteavat, ettei ole tieteeseen pohjautuvaa näyttöä siitä, että hoitohenkilökunnan rokottaminen influenssarokotteella vähentäisi potilasriskiä. Vaikka hoitohenkilökunnalla onkin eettinen ja ammatillinen velvollisuus olla asettamatta potilaitaan vaaraan, on myös pakkorokotuksista päättävillä tahoilla velvollisuus varmistua siitä, että heidän näyttönsä on luotettavaa ja validia etenkin, kun rokotusten potilasvaikutuksista ei löydy riittävää näyttöä. (3)

Rokotteen haittavaikutukset ja niistä ilmoittaminen

Yksikään rokote ei ole 100 % turvallinen kaikille sen ottaville. Rokotteiden kerrannaisvaikutuksista elimistössä ei ole olemassa tutkimuksia, joten siitäkin syystä on kyseenalaista, että jokavuotista kausi-influenssarokottautumista voidaan sosiaali- ja terveydenhuoltoalan työntekijältä edellyttää. Vastavalmistuneen työntekijän kohdalla kausi-influenssarokotevelvoite voi tarkoittaa jopa 40 - 50 rokoteannosta koko työuran aikana. Työnantajalla ei ole korvausvelvollisuutta rokotehaitan sattuessa, joten työntekijä joutuu ottamaan jokavuotisen henkilökohtaisen riskin oman terveydentilansa ja työkykynsä menettämisen kustannuksella. Rokotehaitoista maksetut korvaukset ovat Suomessa olleet vähäisiä siihen nähden, että henkilö voi menettää työkykynsä lopullisesti.

Uusi Tartuntatautilaki poisti hoitohenkilökunnan ilmoitusvelvollisuuden rokotehaitan sattuessa, mikä tarkoittaa sitä, että osa rokotehaitoista saattaa jäädä raportoimatta, kun ilmoitusvelvollisuus jää potilaan itsensä vastuulle.

Sosiaali- ja terveydenhuollon henkilökunnan rokotevelvoite muissa Pohjoismaissa ja Euroopassa

Muissa Pohjoismaissa tai Euroopassa ei ole vastaavaa sosiaali- ja terveydenhuoltohenkilökunnan rokotevelvoitetta, joten käytäntö tulee saattaa yhdenmukaiseksi muiden Euroopan maiden kanssa.

Yllä mainituin perustein vaadimme Tartuntatautilain 48 §:n kumoamista.

Lähteet:

1) Demicheli V, Jefferson T, Ferroni E, Rivetti A, Di Pietrantonj C. Vaccines for preventing influenza in healthy adults. Cochrane Database of Systematic Reviews 2018, Issue 2. Art. No.: CD001269. DOI: 10.1002/14651858.CD001269.pub6

2) Thomas RE, Jefferson T, Lasserson TJ. Influenza vaccination for healthcare workers who care for people aged 60 or older living in long-term care institutions. Cochrane Database of Systematic Reviews 2016, Issue 6. Art. No.: CD005187. DOI: 10.1002/14651858.CD005187.pub5

3) De Serres G, Skowronski DM, Ward BJ, Gardam M, Lemieux C, Yassi A, et al. (2017) Influenza Vaccination of Healthcare Workers: Critical Analysis of the Evidence for Patient Benefit Underpinning Policies of Enforcement. PLoS ONE 12(1): e0163586. e0163586.doi:10.1371/journal pone.016358

48 § Vaccination av anställda och studerande för att skydda patienter

De som har ett bristfälligt vaccinationsskydd får bara av särskilda skäl arbeta i klient- och patientutrymmen vid verksamhetsenheter inom socialvården och hälso- och sjukvården där man vårdar klienter eller patienter som medicinskt sett är utsatta för allvarliga följder av smittsamma sjukdomar. Anställda och studerande som deltar i praktik ska ha ett skydd mot mässling och vattkoppor antingen via vaccination eller via genomgången sjukdom. Dessutom förutsätts det att anställda är skyddade mot influensa via vaccination och att den som arbetar med spädbarn har vaccinerats mot kikhosta. Studerandehälsovården ska se till att studerande som deltar i praktik har ett sådant vaccinationsskydd som avses i 2 mom. I enlighet med lagen om integritetsskydd i arbetslivet (759/2004), lagen om företagshälsovård och personuppgiftslagen har arbetsgivaren med samtycke av den anställde eller studerande som utför praktik rätt att i fråga om tillräckligt vaccinationsskydd behandla uppgifter om deras lämplighet för uppgifter som avses i 1 mom. (www.finlex.fi)

Anu Peura    Ota yhteyttä adressin tekijään