ADRESSI ISRAELIN JA JERUSALEMIN JAKAMISTA VASTAAN!

NIMIEN KERUU JATKUU JA JATKOADRESSIT TOIMITETAAN KANSANEDUSTAJILLE JATKOSSAKIN!

Israelin ja Jerusalemin jakamista vastaan - adressin - 3.000 nimeä - luovuttivat Eduskunnan Israel-ystävyysryhmän puheenjohtaja Peter Östmanille ja kaikille kansanedustajille adressin ensimmäiset allekirjoittajat Juhani ja Terttu Starczewski Jyväskylästä.

Katso tiedotteet: https://www.adressit.com/a/191273

Vastaus kirjalliseen kysymykseen Suomen tukemasta palestiinalaisten opetussuunnitelmasta -> Suomen valtio tukee taloudellisesti natsi-ideologiaa Lähi-idässä!

Koska kaikilla ei ole nettiä ja mahdollisuutta siten allekirjoittaa adressia, niin on tullut toive osallistua adressiin myös "manuaalisesti", joten voitte toimittaa ADRESSI ISRAELIN JA JERUSALEMIN JAKAMISTA VASTAAN! -allekirjoituslistoja osoitteella Juhani Starczewski, Muurarintie 9 B 8, 40520 JYVÄSKYLÄ.  Adressiin otsikko, nimi ja asuinpaikkakunta sekä vapaaehtoinen kommentti.



IMG_69745.JPG


2933794_.jpg27657629_949695605211827_1571463297790450936_n.jpg

YK:n yleiskokous kokoontui torstaina 21.12.2017 - ylimääräiseen istuntoon koskien Jerusalemia.

Israelin pääministeri Benyamin Netanyahu kommentoi: 
"Tämä päivä on tärkeä päivä Israelissa, ja sen ulkopuolella.
Jerusalem on Israelin pääkaupunki, riippumatta siitä tunnustaako YK tämän vai ei. 
Yhdysvalloilta meni yli 70 vuotta tunnustaa asia virallisesti, ja tulee kulumaan vielä monia vuosia ennen kuin myös YK tunnustaa tämän."

Israel Suomessa - Israel in Finland
https://www.facebook.com/IsraelinFinland/ 

f2IgCwgJ_400x4002.jpg

ADRESSI ISRAELIN JA JERUSALEMIN JAKAMISTA VASTAAN

 

Me allekirjoittaneet Suomen kansalaiset vastustamme politiikkaa, jonka tarkoituksena on Israelin ja Jerusalemin jakaminen. Tahdomme, että Suomi irrottautuu jakamishankkeesta, koska se tähtää Israelin tuhoamiseen ja koska Suomen oma turvallisuus joutuu jakamisen seurauksena vakavaan vaaraan Lähi-idässä jo kytevän kolmannen maailmansodan eskaloituessa maailmanlaajuiseksi.

Paljon töitä on tehty näiden kysymysten parissa noin sadan vuoden ajan, ja jos erillinen palestiina-laisvaltio todella olisi ratkaisu rauhan saavuttamiseksi alueella, niin se olisi toteutunut jo kauan aikaa sitten. Vuosina 1948-1967 Gaza, Itä-Jerusalem, Golan ja Länsiranta olivat arabien hallin-nassa ja Palestiinan valtio olisi siten ollut helposti perustettavissa ja rauha saavutettavissa, jos se olisi ollut noiden alueiden hallussapidosta kiinni. YK ehdotti Palestiinan valtiota 29.11.1947 anta-massaan lausunnossa, jonka mukaan arabit olisivat saaneet myös suuria alueita Pohjois-Israelista, Nasaretin ja koko Jerusalemin. Arabimaat torjuivat ehdotuksen, koska niiden tarkoitus ei ole Palestiinan valtion synnyttäminen, vaan Israelin tuhoaminen kokonaan ja lopullisesti.

Vuoden 1947 jakoehdotuksen hyväksymisen sijaan arabimaat hyökkäsivät Israeliin v. 1948. Omat johtajat kehottivat paikallisia arabeja muuttamaan pois sodan alta, jonka jälkeen he voisivat palata. Kun Israel voittikin Itsenäistymissodan (1948-49), palaaminen ei onnistunut. Näin pakolaisongelma syntyi arabimaiden oman toiminnan seurauksena, siksi että ne eivät halua taipua mihinkään ratkaisuun. Jos arabimailla olisi tahtoa, palestiinalaiset olisi ajat sitten asutettu niiden alueille  ̶ vastaavasti kuin arabimaista pois ajetut 850.000 juutalaispakolaista on asutettu Israeliin.

Palestiinalaisten asuttamista varten on jo olemassa palestiinalaisvaltio, Jordania, jonka britit erottivat aikoinaan juutalaisille luvatusta mandaattialueesta. Suurelta osalta siellä asuvia palestiinalaisia vietiin pois maan kansalaisuus vuodesta 1988 lähtien. Ainoa Lähi-idän maa, jossa palestiinalaisille myönnetään kansalaisoikeudet ja jossa heidän asioistaan huolehditaan hyvin, on Israel.
Arab centerin tutkimuksen mukaan yli 70 prosenttia Israelin arabeista ei tahdokaan asua Palestiinan valtiossa, vaan pitää kiinni nykyisistä eduistaan ja oikeuksistaan (Israeli arabs: We do not want to live in a Palestinian State.
Khaled Abu Toameh, www.gatestoneinstitute.org).

Kaikki sotansa Israelia vastaan hävinneissä arabimaissa on ymmärretty, että ne eivät pääse päämääräänsä Israelin tuhoamiseen tavanomaisen sodan avulla. Sen sijaan on alettu lämmittää uudelleen ajatusta Palestiinan valtiosta, vähät välittäen palestiinalaisten edusta, jota väitetään ajettavan. Israelin pilkkominen sitä varten tekisi Israelin alueesta niin pienen, että sen puolustaminen olisi käytännössä mahdotonta. Palestiinalaisvaltion muodostaman välietapin kautta arabimaat pääsisivät sitten toteuttamaan varsinaisen tavoitteensa, Israelin tuhoamisen. Useat arabien edustajat ovat tämän tavoitteensa ja toimintasuunnitelmansa tuoneet suoraan julki. Esimerkiksi PA:n Libanonin lähettiläs Abbas Zaki ilmoitti NBN-TV:ssä 9.4.2008:

We Act According to a Phased Plan. Once We Get Jerusalem, We Will Move On to Drive Israelis Out of All Palestine.” (Toimimme vaihe vaiheelta etenevän suunnitelman mukaisesti. Kun saamme Jerusalemin, jatkamme ajamalla israelilaiset kokonaan pois Palestiinasta.)

Arabialais-amerikkalaisen lehtimiehen Joseph Farahin mukaan arabit eivät siedä juutalaisten pitävän hallussaan edes nykyistä 0,1 prosenttia Lähi-idän alueesta, vaan haluavat sen kaiken. Riippumatta siitä, kuinka paljon alueita Israel heille luovuttaa, mikään ei riitä (”Myths of the Middle East”, WorldNetDaily 11.10.2000).

Länsimaat ovat niin sinisilmäisiä, että kuvittelevat kahden valtion mallin tuovan alueelle rauhan, kun todellisuudessa on tulossa lopullinen sota Israelin hävittämiseksi ‒ mahdollisesti lyhyehkön näennäisrauhan jälkeen. Se sota ei tule jäämään vain Lähi-idän riesaksi, vaan Venäjän, USA:n ja useiden arabivaltojen sotilaallinen läsnäolo viereisessä maassa Syyriassa takaa konfliktin laajentumisen kolmanneksi maailmansodaksi. Siten Suomikin omalta osaltaan ‒ ei suinkaan ole rakentamassa rauhaa ‒ vaan edesauttamassa Lähi-idän ruutitynnyrin räjähtämistä täydeksi maailmanpaloksi kahden valtion mallia tukiessaan.

Toistuvista terroristi-iskuista kärsivässä Euroopassa ei ole havaittu yhtään juutalaista, joka olisi räjäyttänyt tai ampunut ihmisiä tai ajanut kuorma-autoilla väkijoukkoihin. Sen sijaan kaikki tekijät ovat olleet arabeita / muslimeita, iskujen kohdistuessa juutalaisiin ja eurooppalaisiin. Samoin ovat arabit vastuussa aggressioista Israelin alueella, israelilaisten pyrkiessä toimenpiteillään yleensä vain rajoittamaan tätä aggressiota. Arabien terroriteot ovat tappaneet 1334 israelilaista vuodesta 2000 lähtien, ja he ovat aloittaneet kolme isoa sotaa:

Arabimaiden aloitteellisuus Itsenäistymissodassa on selvä, samoin v. 1973 käydyssä Jom Kippur -sodassa. Kuuden päivän sodan (1967) aloittajasta on väitelty; Israel ampui ensimmäiset laukaukset, mutta se joutui tekemään niin puolustautuakseen jatkuvasti yltynyttä arabiterrorismia vastaan, arabijoukkojen ollessa Israelin rajoilla ja arabijohtajien vannoessa sotaa Israelille. Konfliktiin johti Egyptin suorittama Tiranan salmen sulkeminen Israelin laivoilta, millä Israel ajettiin nurkkaan myös taloudellisesti niin, että sille ei jätetty muuta mahdollisuutta kuin sotia. Nykyään myönnetään, että sotaa voidaan käydä muutenkin kuin aseilla, esimerkiksi kybersodalla verkossa. Arabimaiden aggressio Israelia vastaan ennen Kuuden päivän sotaa oli jo sodankäyntiä.

Media tuottaa vääristyneitä mielikuvia kertomalla mm., kuinka Israelin sotilaat ampuivat joitain palestiinalaisia, mutta sitä ei kerrota, mitä nämä tekivät ennen kuin heitä ammuttiin. Siviiliuhreja tulee terroristien piilotellessa naisten ja lasten selän takana. Israelin armeija omaksui 2000-luvun alussa tavan välttää siviiliuhreja lähettämällä aiottujen kohteiden asukkaille tekstiviestejä, joissa varoitetaan iskuista ennalta, jotta he voivat siirtyä muualle; tämä tieto on peräisin ulkopuoliselta tarkkailijalta. Israelin sotilaat välittävät siis huomattavasti enemmän palestiinalaisista kuin heidän johtajansa ja heitä ihmiskilpinä käyttävä Hamas.

Alueen historiaa tuntevalle on selvää, että Israel ei itse tule aloittamaan sotaa. Arabimaat, hävittyään tähänastiset sotansa sitä vastaan, ovat tulleet varovaisemmiksi, eivätkä siksi ryhdy sotatoimiin ilman selkeää muiden maiden tukea, erityisesti kun Israel on ydinasevaltio. Sen vuoksi, mitä enemmän Israelia tuetaan, sitä vähemmän arabimaille jätetään mahdollisuuksia käydä sen kimppuun kahden valtion mallin ja sen kautta lopullisen sodan avulla. Israelin vahvistaminen olisi siten paras rauhan tae; mitä enemmän sille sallitaan väljyyttä omissa asioissaan, sitä vähemmän rohkaistaan arabimaita ryhtymään sotaan Israelia vastaan, ja rauha säilyy maailmassa. Erityisesti pitäisi luopua vaatimasta Israelin ja Jerusalemin jakamista ja hyväksyä Jerusalem Israelin pääkaupungiksi. Trumpin päätös tunnustaa Jerusalem on siten askel rauhan suuntaan.

PALASTIINAN VALTIO EI MERKITSISI AIEMMAN TILANTEEN PALAUTTAMISTA

Palestiinalaisilla ei koskaan ole ollut omaa valtiota alueella, toisin kuin juutalaisilla. Valloitettuaan muinaisen Juudean roomalaiset nimesivät vuonna 135 alueen uudelleen Palestiinaksi juutalaisten entisen ja historian lehdiltä silloin jo kadonneen arkkivihollisen filistealaisten mukaan, mutta kyse ei ollut Palestiinan valtiosta. Muinaisilla filistealaisilla, jotka olivat indoeurooppalaista merikansaa, ei ole mitään tekemistä nykyisten palestiinalaisten kanssa, ei rodullisesti, ei historiallisesti, eikä millään muullakaan tavalla. Arabit pitivät hallussaan Palestiinan aluetta vajaat 500 vuotta (600-luvulta 1000-luvulle), kun taas israelilaiset / juutalaiset asuivat siellä vähintään 2200 vuotta, joista 1000 vuotta kuninkaiden hallitsemissa valtioissa; he ovat ainoa kansa, jolla on koskaan ollut valtioita selkeästi määritellyin rajoin ko. alueella. Arabimuslimien oman kirjan Koraanin mukaan (suurat 5 ja 10) Jumala on antanut Israelin maan juutalaisille.

PLO:n edesmennyt johtaja Jasser Arafat itse myönsi, että ei ole olemassa ”Palestiinan kansaa”. Palestiinalaisiksi kutsutut ovat arabeja, jotka rodultaan, uskonnoltaan tai kieleltään eivät eroa viereisten maiden arabeista. Palestiinalaisten kansallinen identiteetti syntyi vasta Israelin valtion perustamisen jälkeen poliittisista syistä, kun he lähtivät sieltä 1948, olivat pakolaisleireillä ja sen jälkeen jatkuvien poliittisten kiistojen kohteita.

Vuonna 1948 arabimaiden hyökkäyksen alla pois lähteneitä palestiinalaisia katsotaan olleen noin 700.000. Heistä 75 prosenttia oli uusia, vuoden 1882 jälkeen tulleita. Juutalaisten taloudellinen aktiivisuus loi työpaikkoja, jotka houkuttelivat arabeja muuttamaan alueelle. Vain 25 prosentilla palestiinalaisista oli takanaan pidempi asumishistoria alueella, mutta myös juutalaisia oli asunut siellä jo antiikin ajoilta. Muuttoliike arabimaista Palestiinaan lisääntyi huomattavasti toisen maail-mansodan aikana, minkä vuoksi 700.000:ssa on paljon sellaisia, jotka olivat asuneet alueella vain pari vuotta. Ei ole asianmukaista kutsua näitä lyhytaikaisia kävijöitä pakolaisiksi, joten alkuperäisten kotimaiden olisi pitänyt ottaa heidät takaisin asumaan alueelleen tuoreeltaan vuonna 1949. YK:n pakolaiskomissaarin mukaan pakolaisuuden ei myöskään pidä olla periytyvää.

Puolueettoman tutkimuksen mukaan juutalaissiirtokunnat eivät mandaattiaikana syrjäyttäneet arabien vastaavia, vaan arabit kerääntyivät erityisesti 1931-48 juutalaisten kanssa samoille seuduille arabien elintason noustessa huomattavasti. Mandaattihallinto arvioi, että 1920-48 yhteensä noin 45.000 laillista siirtolaista muutti arabimaista Palestiinaan, lisäksi tuli tuntematon määrä laittomia siirtolaisia. The Population of Palestine Prior to 1948, www.mideastweb.org.

Maailmansodan aikoihin suuri osa Israelin alueelle muuttaneista oli juutalaissiviilejä vastaan taistelemaan tulleita arabisotilaita. Britit sallivat ennen Israelin itsenäistymistä jihadistien vyöryn viereisistä arabimaista. Jopa juuri keskitysleireiltä saapuneet juutalaiset joutuivat heti puolustamaan itseään, mikä oli vaikeaa, kun britit olivat kuolemanrangaistuksen uhalla kieltäneet juutalaisilta aseen kantamisen. Arabien johtohahmo, Hitlerin kanssa veljeillyt Jerusalemin suurmufti Hadz Amin piti jihadisteille palopuheita käskien heitä ”ajamaan juutalaiset mereen”. Jasser Arafat oli Hadz Aminin nuori serkku, joka seurasi Aminia ja omaksui mentoriltaan tämän tavoitteet.

ISRAELIA EI VOI VOITTAA ‒ KOVAT VOIMAT LIIKKEELLÄ ISRAELIN PUOLESTA

Israelin asema ei selity pelkästään historiallisilla ja reaalipoliittisilla argumenteilla; tulee ottaa huomioon myös hengellinen ulottuvuus. Israelin sotilaalliset resurssit ovat, Itsenäistymissodan loppupuolta lukuun ottamatta, olleet viereisten arabimaiden yhteenlaskettuihin resursseihin verrattuna huomattavasti pienemmät. Eron perusteella arabimaiden olisi pitänyt voittaa Israelia vastaan käymänsä sodat. Näin ei käynyt, koska israelilaisten vahvan puolustustahdon ja –kyvyn lisäksi on tapahtunut paljon ihmeitä, jotka ovat myötävaikuttaneet Israelin varjeltumiseen moninkertaiselta ylivoimaiselta viholliselta.

Esimerkiksi Kuuden päivän sota lopputuloksineen on jo kokonaisuudessaan ihme, mutta sen kuluessa tapahtui runsaasti pienempiä ihmeitä. Tilanteet ovat olleet esimerkiksi sellaisia, että yksi israelilainen sotilas on ottanut vangiksi ison joukon vihollissotilaita, joilta kysyy, miksi annoitte minun, joka olen yksin, ottaa teidät kaikki vangeiksi. Vihollissotilaat vastaavat, että tässähän on suuri joukko israelilaisia sotilaita. Ihmeet muistuttavat Vanhassa Testamentissa kerrottuja vastaavia tapauksia israelilaisten voitokkaista taisteluista monikymmenkertaista ylivoimaa vastaan.

Amerikkalaisessa Westpointin sotilasakatemiassa selitetään Israelin menestystä Kuuden päivän sodassa, että israelilaiset tekivät lähes kaikki asiat oikein, kun taas arabit tekivät lähes kaikki asiat väärin. Heidän sodanjohtonsa teki vakavia erehdyksiä, esimerkiksi lähetti kahden valtion kaikki lentokoneet samalle kentälle, jolloin Israelin ilmavoivat pystyivät pommituksilla tuhoamaan ne samalla kertaa. Tämä saattaa olla osa ihmettä, koska Vanhan Testamentinkin kuvaamissa sodissa Jumala usein sekoittaa Israelin vihollisen arvostelukyvyn aiheuttamalla hämmingin sen keskelle tai panemalla kuninkaan neuvonantajien päähän harhaanjohtavia ideoita.

Yliluonnollisen suojelun kääntöpuolena Israelia vastustavat valtiot ja yksilöt joutuvat kouriintuntuvin tavoin kärsimään tekojensa seurauksista. Esimerkiksi Iso-Britannia menetti maailmanherruutensa vetäytyessään Palestiinan mandaatilta aseensa arabeille lahjoittaen, itse juutalaisia vastaan johtamansa arabilegioonan avulla taistellen ja täyttämättä kunnolla Balfourin julistuksen yhteydessä juutalaisille antamiaan lupauksia. Itä-Euroopan ja erityisesti Baltian maiden kansalaiset vainosivat itse juutalaisia ja ilmiantoivat heitä natseille, joutuen itse vastaavasti kärsimään sorrosta ja puhdistuksista kommunistivallan ikeen alla. Sen sijaan Ruotsi, joka asutti huomattavan määrän juutalaispakolaisia, sai nauttia rauhasta ja suuresta vauraudesta.

Yhdysvaltain vastuu Israelin kohtelusta on vielä suurempi kuin muiden valtioiden, koska USA on ollut alusta pitäen sen läheisin ystävä ja liittolainen. John McTernan osoittaa kirjassaan ”God’s Final Warning to America”, että joka kerran, kun USA:ssa tehdään Israelin vastainen päätös tai toimenpide, niin 24 tunnin kuluessa siitä Yhdysvaltoihin iskee hurrikaani, maanjäristys tai muu luonnonmullistus. Päätöksentekijäkin voi kokea huomattavan takaiskun, kuten tapahtui Bill Clin-tonille Lewinsky –skandaalin myötä samana päivänä 21.1.1998, kun hän oli suhtautunut hyvin kylmäkiskoisesti Netanjahuun tämän vieraillessa Valkoisessa talossa. Clinton neuvotteli 16.1.1994 Genevessä Syyrian presidentin kanssa Golanin luovuttamisesta Syyrialle, ja seuraavana päivänä tapahtui Kaliforniassa mystinen 6,9 maanjäristys, joka oli hurrikaani Andrew’n jälkeen toiseksi tuhoisin luonnonkatastrofi USA:ssa. Andrew tuhosi 180.000 kotia Floridassa 23.8.1992, samana päivänä kuin USA isännöi Madrid II rauhankonferenssia. Madrid I-konferenssin aikoihin muodostui puolestaan Pohjois-Atlantilla kaikkia luonnon normaalisääntöjä rikkonut ”the Perfect Storm”. Taloudellinen katastrofi iski länsimaihin 30.11.1998 Dow Jonesin pudotessa 216 pistettä, aiheuttaen satojen miljoonien dollareiden menetykset, kun USA ja 42 muuta valtiota lupasivat antaa samana päivänä Washingtonissa vierailleelle Arafatille 3 miljoonaa dollaria.

G. W. Bushin kotiosavaltio Texas joutui hurrikaanien temmellyskentäksi hänen pyrkiessään viemään läpi ”Roadmap to Peace”-suunnitelmaansa. Bushin lähettäessä 8.6.2001 ulkoministeri Tenetin Jerusalemiin, puhkeaa samana päivänä Texasissa trooppinen myrsky Allison, joka aiheutti 7 miljoonan dollarin tuhot ja sulki George Bushin lentokentän kahdeksi päiväksi. Allison riehui viisi päivää, alkaen laantua samaan aikaan, kun Tenet lähti Jerusalemista. Nowtheendbegins.com/11-shocking-proofs-diaster-strikes-america-when-it-mistreats-israel –sivulla luetellaan 11 samantyyppistä tapausta, joista inhimillisesti pahin on hirvittävää tuhoa aiheuttanut ja tuhansien amerikkalaisten evakuoinnin vaatinut hirmumyrsky Katrina, joka alkoi muodostua samana päivänä 23.8.2005, kun Israel oli päättänyt juutalaisten evakuoinnin Gazasta. George Bush oli painostanut Israelia luovuttamaan Gazan palestiinalaisille osana suunnitelmaansa.

Myös hirmumyrsky Katrinan muodostumistapa ja reitti uhmasi kaikkia normaaleja sääntöjä ja meteorologit kutsuivat sitä historian omituisimmaksi myrskyksi. Sen hirvittävä tuhovoima vastaa sitä hirvittävää tuhoa, jonka Gazan luovuttaminen palestiinalaisille aiheutti, kun Hamasin terroristit alkoivat jatkuvasti ampua sieltä raketteja israelilaisia kohti ‒ ja amerikkalaisten kärsimykset kotiensa menettämisestä sitä surua, josta kotinsa menettäneet juutalaiset kärsivät.

Psalmin122:3:n mukaan Jerusalem on rakennettu kaupungiksi, joka kuuluu tiukasti yhteen.” (alkutekstin mukainen käännös). Ne pakanakansat, jotka yrittävät jakaa Israelin, kohtaavat tuhonsa Josafatin laaksossa (Joel 3:2). Sakarja 12:2-3: ”Katso, minä teen Jerusalemin juovuttavaksi maljaksi kaikille kansoille ylt’ympäri, ja myös Juudan kohdalle se on tuleva Jerusalemia piiritettäessä. Ja sinä päivänä minä teen Jerusalemin väkikiveksi kaikille kansoille: kaikki, jotka sitä nostavat, repivät pahoin itsensä; ja kaikki maan kansakunnat kokoontuvat sitä vastaan.

Sakarja 14:12: ”Herra lyö vitsauksella kaikkia niitä kansoja, jotka sotivat Jerusalemia vastaan. Ihmisiltä mätänee ruumis heidän vielä seisoessaan, silmät mätänevät kuopissaan ja kieli mätänee heidän suuhunsa. Sinä päivänä Herra saattaa heidät täyteen sekasortoon. He käyvät käsiksi toinen toiseensa, nostaen käden toistaan vastaan.” Lihan mätäneminen elävältä voi johtua ydinsäteilystä.

Israeliin hyökkäävät valtiot on ilmoitettu Hesekiel 38. luvussa: Turkki, Venäjä ja Iran sekä pohjoisafrikkalaisia ja arabimaita (Sudan, Libya). ”Goomer” tarkoittaa Flavius Josephuksen mukaan germaaniheimoja, Saksaa ja Ranskaa; ”Goomer ja sen sotalaumat” viittaisivat siis Saksaan ja muihin EU-valtioihin. Saudi-Arabia (Dedan) ja pienet Persianlahden valtiot (Saba) eivät osallistuisi hyökkäykseen, koska ne esitetään ulkopuolisina tarkkailijoina, jotka kyselevät hyökkääjien motiiveja. Ulkopuolelle jäisivät myös Iso-Britannia ja muut brittiläisen kansanyhteisön maat, ”Tarsis ja sen nuoret leijonat”. Iso-Britannian nyt erotessa EU:sta onkin ymmärrettävää, että se ei osallistuisi EU-valtioiden hyökkäykseen Israelia vastaan ‒ onnekseen, koska hyökkääjiä ja heidät lähettäneitä kansakuntia kohtaa tuho. Profetia ei kuitenkaan tarkoita, että niin olisi pakko käydä: Muutkin maat voivat jättäytyä pois ja säästyä tuholta.

Raamatun perusteella Tarsis sijaitsi kaukana lännessä ja sieltä noudettiin foinikialaislaivojen kolme vuotta kestävillä matkoilla mm. tinaa ja rautaa, joista Brittein saaret tunnettiin jo antiikin aikaan. Iso-Britannian vaakunassa on varhaisista ajoista lähtien kuvattu leijona, jonka ”pentuja” ovat tietysti emämaata nuoremmat kansainyhteisön jäsenvaltiot. Monet seikat viittaavat siihen, että foinikialaislaivoilla purjehti israelilaisia ainakin Daavidin ja Salomonin hallituskausilla; Raamatussa kerrotaan foinikialaiskaupunki Tyyron kuninkaan Hiramin olleen heidän liittolaisensa. Salomonin suunnaton rikkaus saattaa olla yhteydessä tähän laajaan ulkomaankauppaan. Erityisesti Danin ja Asserin heimoihin kuuluvat kunnostautuivat merenkävijöinä.

Hesekiel 38-39:ssä ennustetaan niiden sotajoukkojen kohtalo, jotka pyrkivät valloittamaan Juudan ja Jerusalemin: Ne lyödään yliluonnollisesti, tuon sekasorron avulla, kun alkavat taistella toisiaan vastaan. Hyökkääjät joutuvat tappiolle myös äärisäätilojen ja luonnonmullistusten vuoksi. Heidän totaalisen tuhonsa jälkeen israelilaiset käyttävät valtavaa sotasaalista, mm. hyökkääjien aseita seitsemän vuotta polttoaineena, mikä viittaa ydinaseisiin (Hes. 39:9-10).

Hesekielen profetia on nyt alkanut täyttyä, kun kolmen ensin mainitun valtion edustajat tapasivat toisensa Šotshissa 22.11.2017. Tämä on ensimmäinen kerta historiassa, kun nuo valtiot ovat ryhtyneet liittoutumaan keskenään, minkä pitäisi kaikua vakavana varoituksena muillekin kansoille profetioiden luotettavuudesta ja lopputuloksesta, jos Jumalan silmäterään yritetään kajota.

POLIITIKOILTA KYSYTÄÄN SAMAA RYHDIKKYYTTÄ KUIN EDELTÄJILLÄÄN

Obadjan kirjan 12-15:ssä kehotetaan olemaan ilkkumatta juutalaisia heidän hädänpäivänään. Juutalaisten porteista ei pidä tunkeutua sisälle, eikä viedä heidän omaisuuttaan. Jakeet loppuvat sanoihin: ”Älä luovuta Juudasta paenneita takaa-ajajien käsiin ahdingon päivänä! Lähellä on Herran päivä, lähellä kaikkia kansoja. Niin kuin olet veljellesi tehnyt, niin myös sinulle tehdään. Sinulle maksetaan tekojesi mukaan.”

Vaadittaessa Israelilta sen alueiden luovuttamista, ei jostain syystä ymmärretä, että siellä asuu tavallisia kunnon ihmisiä, jotka kärsivät joutuessaan pois kodeistaan. Israelin maa on niin pieni, että häädetyillä ei välttämättä ole paikkaa mihin mennä. Esimerkiksi Hebronista v. 1929 pois ajettuja perheitä hajosi tästä syystä. Gazastakin häädetyt ja muut israelilaiset jätettiin alueluovutuksen vaatineiden toimesta ”takaa-ajajien käsiin ahdingon päivänä”, kun sen kautta mahdollistettiin jatkuvat raketti-iskut israelilaisten koteihin. Jos varattaisiin suuria alueita palestiinalaisia varten, aiheutettaisiin vastaavasti laaja pakolaisongelma juutalaisväestön keskuuteen, mikä ei voi missään tapauksessa olla järkevää. Nykyään Israelissa asuu Uudenmaan läänin kokoisella alueella lähes 9 miljoonaa ihmistä.

Suomen valtionjohdon kristillinen vakaumus suojeli sodan aikana sekä maamme juutalaisia että suomalaisia kärsimyksiltä, joita olisi tullut kansan osaksi, jos Raamatun ohjeet juutalaisten kohtelusta olisivat jääneet noudattamatta. Noin 200 juutalaista palveli viime sodissa, heistä useat upseereina. SS-johtaja Heinrich Himmler saapui heinäkuun 1942 lopussa Suomeen, pyytäen luovuttamaan 2300 suomenjuutalaista natsien käsiin. Mannerheim ilmoitti välittömästi Suomen hallituksen jäsenille, että hänen armeijastaan ei luovutettaisi ainoatakaan juutalaista Saksaan, ei näiden omaisia tai sukulaisiakaan. Mannerheimin kysyessä arkkipiispa Erkki Kailalta tämän mielipidettä juutalaisten luovutukseen Kaila luki Mannerheimille edellä mainitun Obadjan kirjan kohdan ja lisäsi: ”Ei saa koskea Jumalan silmäterään!” Näin Mannerheim sai arkkipiispalta rohkaisun pysyä kannassaan.

Valtionjohdolta tarvittaisiin jälleen samanlaista ryhdikkyyttä kuin Mannerheim osoitti. Vetoammekin päättäjiin, että nämä harkitsisivat mahdollisia muita ratkaisuja Lähi-idän jännitteiden lieventämiseksi, erityisesti sitä, että tuettaisiin tuota Lähi-idän ainoaa demokratiaa, jossa palestiinalaisten elintaso ja eliniänodote ovat tutkitusti paljon korkeampia kuin arabimaissa. Israelin jakaminen ja saattaminen tuhon partaalle jakamista seuraavan sodan kautta ei auta lainkaan siellä asuvia palestii-nalaisiakaan, saati että se aiheuttaisi uuden maailmanpalon.


DSC011103.JPG
IMG_69744.JPG

DSC011143.JPG

image22.jpeg

Israelin ja Jerusalemin jakamista vastaan - adressin - 3.000 nimeä eri tahoilta - 
luovuttivat Eduskunnan Israel-ystävyysryhmän puheenjohtaja Peter Östmanille ja kaikille kansanedustajille adressin ensimmäiset allekirjoittajat Juhani ja Terttu Starczewski Jyväskylästä.
Klikkaa, lue ja kommentoi:

 


images_(11)5.jpg


Isänmaan asialla - ryhmä    Ota yhteyttä adressin tekijään

Allekirjoita tämä adressi


TAI

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista sivustollamme. Adressin tekijä näkee kaikki antamasi tiedot.

Saat sähköpostiviestissä linkin vahvistaaksesi allekirjoituksesi. Varmistaaksesi, että saat lähettämämme viestit, lisää info@adressit.com yhteystietoihisi tai turvallisten lähettäjien listalle.
Facebook
Tulisiko eläkeikää nostaa?