Aidosti rakentavaa keskustelua todella kaivattaisiin. En ole itse herätysliiketaustainen, joten en voi ottaa kantaa näihin uskonnäkemyksiin, eikä itselläni ole mitään uskonnollista yhteisöä, vaikka kristitty olenkin, joten ei ole harmainta aavistusta, miten Paimen pitää minusta huolen. Joskus olisi kiva käydä ehtoollisella, mutta kun en halua tässä kirkossa olla ja lähteä sen kanssa liian harkitsemattomasti nykyaikaankaan (ja painotan, en ole silti konservatiivikaan), niin kai sitten on vain oltava tässä välitilassa ilman kirkkoa ja katsottava, mitä tästä kehittyy. Itse haluaisin vain sellaisen rauhallisen kirkon, jossa ei olisi näin valtavia ristiriitoja. Hyvästi jääköön kirkkoni toistaiseksi.

#71: huolestunut yksinäinen työtön - KIITOKSET ADRESSISTA 

Ikävä kuulla, ettei sinulla ole uskonnollista yhteisöä, jossa voisit saada toisten tukea. Uskon, että hyvä Paimen hoitaa meitä Sanansa ja sakramenttiensa ohella myös uskovien yhteyden kautta.  Yksinäisen kristityn matka käy helposti liian raskaaksi. Mutta minne sitten mennä, jos virallinen seurakunta ja kirkko eivät kykene tukemaan? Kansankirkossakin on monenlaisia paikallisseurakuntia riippuen siitä, millaisia työntekijöitä siellä on. Yksi vaihtoehto on suunnata kulkunsa sellaisen seurakunnan jumalanpalveluksiin, joissa on tarjolla hengellistä ravintoa. Moni on päätynyt myös herätysliikkeiden ja Luther-säätiön järjestämiin jumalanpalveluksiin, jos kunnollista vaihtoehtoa ei löydy muualta.  Ehkä omalta paikkakunnalta löytyy myös jokin turvallinen uskovien pienpiiri, johon voisit liittyä. 

On ymmärrettävää, että jatkuviin kiistelyihin väsyy. Mutta kun perinteisellä kannalla olevia kristittyjä ajetaan näkemyksineen yhä vain ahtaammalle, ei tuntuisi hyvältä olla aivan hiljaakaan. Aina ei rauhaa voi säilyttää vaikka kuinka haluaisi. Lopunaikojen kristityistä sanotaan Raamatussa jopa, että he joutuvat kaikkien kansojen vihattaviksi Kristuksen nimen tähden (Matt.24:9). Tuon sanan perusteella emme ole menossa rauhan vaan entistä kovemman taistelun aikoja kohden. Taistelunkin keskellä tahtoo Herra kuitenkin antaa omillensa lepohetkiä (Ps.23:5!) ja vahvistaa heitä, mitä ilman ei muuten jaksetakaan.