#266: v ronski - Loogisesti sannavain,

Tosiasioiden valossa joudun siten tiukentamaan kantaani. On niin, että esimerkiksi eri perheissä kasvaneiden, toisilleen sukua olevien samaa sukupuolta edustavien sisarusten välisen parisuhteen virallistamista on mielestäni vaikea vastustaa ainakaan järkiperustein. Sen sijaan en katso, että samassa perheyhteisössä kasvaneiden sisarusten insestisuhteen yhteiskunnallisella hyväksymisellä voitaisiin saavuttaa mitään varsinaista hyötyä. Sen sijaan päätös avioesteiden poistamisesta saattaisi vaarantaa perheen sisäiset suhteet tavalla, joka ilmenee lainsäädäntöasiakirjoistakin. Perhe puolestaan on vielä tänäkin päivänä keskeinen yhteiskunnallinen instituutio. On vaikea hahmottaa, minkälaisia kerrannaisvaikutuksia lähisukulaisten avioliitoista voisi tässä suhteessa seurata nimenomaan suomalaisessa yhteiskunnassa. Tasa-arvoisen avioliittolain suhteen minun on puolestaan hankala muotoilla luontevaa henkilöpiirin rajausta, joka sallisi parisuhteen virallistamisen ensin mainitsemilleni henkilöille, mutta sulkisi sen pois jälkimmäisiltä pareilta.

Toisilleen sukua olemattomien kahden miehen tai kahden naisen välinen parisuhde ei sisällä edelläkuvatun kaltaisia ongelmia. Jo nykyisin voimassaoleva parisuhdelaki antaa selvän signaalin siitä, että tällaiset parit nauttivat aivan eritasoista yhteiskunnallista arvostusta ja tunnustusta kuin esimerkiksi lähisukulaisliitot. Samaa sukupuolta olevien parisuhteiden rekisteröimistä koskevat jopa samat identtiset avioesteet kuin miehen ja naisen avioliittoa. Yhteiskunnalliselta statukseltaan seksuaalivähemmistöparit eroavat ratkaisevalla tavalla seksuaalisväritteisistä lähisukulaispareista.

Tähän liittyen kommentoin seuraavaksi seuraavaa sitaattiasi:

”Mielestäni [uudistusvaateisiin] pitäisi suhtautua seuraavasti. Asetetaan punnittavaksi ne perusteet N, jotka generoivat nykylain, ja ne perusteet U, joiden ajatellaan generoivat uuden (paremman?) lain. Tämän jälkeen päätetään demokraattisesti, pysytäänkö nykyisessä (koska peruste N saa kannatusta) vai siirrytäänkö uuteen (koska peruste U saa kannatusta). Oletko eri mieltä?”

Ongelma on perusteessasi N, joka ei saa tukea oikein mistään. On tosiasia, että nykymuotoinen avioliittolaki on taloudellinen ja juridinen sopimus kuuden kuukauden irtisanomisajalla, ja että siihen sisällytetty, avioliiton vain naisen ja miehen välille rajaava reunaehto on lähinnä historian, moraalifilosofian ja poliittisten realiteettien sanelema. Tämän voi havaita parisuhdelain säätämistä edeltäneestä eduskunnan lähetekeskustelusta. Toisin kuin haluaisit uskoa, avioliitto ei ole lisääntymissopimus, joka rajaisi avioliiton vain miehen ja naisen väliseksi. Tämä vastaa ihmettelyysi siitä, miksi avioliittolaki voisi hyvin sallia samat oikeudet muillekin tahoille, kuten nais- ja miespareille, muttei kuitenkaan niin tee.

Kirjoitat, että lakia säädettäessä sen soveltuvuuden rajaus on oltava jotenkin johdonmukaisesti perusteltavissa, ja että avioliitolain tapauksessa tämänkaltainen peruste on se, joka erottelee mies-nais-parit muista ryhmistä. Nimität tätä premissien kysymiseksi. Lisäksi katsot, että ”[argumentaationi] onttous on ilmeistä, kun huomataan, että sukupuolineutraalille avioliitollekin pitäisi jonkun itse tai joiden yhdessä hahmotella jokin peruste aivan vastaavasti”.

Parisuhderajaus on aiheellinen kysymys: juuri siihenhän Naimalakko-adressikin haluaa kiinnittää huomiota. Avioliittolain ykköspykälässä säädetään aluksi, että nainen ja mies, jotka ovat sopineet menevänsä avioliittoon keskenään, ovat kihlautuneet. Näitä henkilötahoja nimitetään seuraavassa pykälässä ja siitä eteenpäin läpi koko lain puolisoiksi. Ongelma on yksinkertainen: nykyisen avioliittolain mukaan puolisot tarkoittavat naista ja miestä. Kaksi naista ja kaksi miestä eivät voi olla puolisoita lain tarkoittamassa mielessä (huomaathan, että samaa sukupuolta olevat kihlakumppanit eivät ole varsinaisesti avioeste, sillä nais- ja miespareja ei mainita lain avioesteluettelossa). Jotta avioliittolain oikeusvaikutukset voitaisiin ulottaa nais- ja miespareihin, lain olisi yksinkertaisesti määriteltävä, että puolisoja voivat olla joko mies ja nainen, nainen ja nainen, tai mies ja mies. Kun otetaan huomioon, että näitä pareja koskee jo nykyisellään avioliiton kanssa lähes identtinen parisuhdesääntely, on vaikea nähdä, mikä estää puolison määritelmän laajentamisen. Tällainen puolison käsite, joka sisältää viittauksen sekä samaa että eri sukupuolta olevaan parisuhdekumppaniin, on omaksuttu jo lähes kokonaisvaltaisesti muualla lainsäädännössä. Esimerkiksi opintotukilaissa puolisoilla tarkoitetaan aviopuolisoita ja avioliitonomaisissa olosuhteissa eläviä henkilöitä, laissa poronhoitajien sijaisapukokeilusta puolisolla viitataan aviopuolisoon ja henkilöön, jonka kanssa poronhoitaja jatkuvasti elää yhteisessä taloudessa avioliitonomaisissa olosuhteissa ja tuloverolaissa avioliiton puolisoihin rinnastetaan myös parisuhteensa rekisteröineet samaa sukupuolta olevat henkilöt.

Avain avioliittolain pareja koskevaan rajaukseen löytyy esimerkiksi Päivi Räsäsen huolestuneista kommenteista koskien mitä tahansa seksuaalivähemmistöjen asiaa: sukupuolineutraalin avioliittolain säätäminen olisi ristiriidassa avioliittolain mukaisen perinteisen perhekäsityksen kanssa, jonka mukaan perhe on vastakkaista sukupuolta olevien puolisoiden välinen liitto, joka mahdollisesti sisältää myös lapsia (avioliittolakia tarkasteltessa voi kuitenkin huomata, että avioliiton eikä perheen määritelmään ei kuulu lapsia [lisääntymisperuste]).

Kun keskustellaan avioliittolain sallimisesta myös nais- ja miespareille keskustellaan siten samalla myös kulttuurissamme vallitsevasta perhekäsityksestä. Nykyinen yhteiskunnallinen perhesuuntaus lisääntyneine uus-, yksinhuoltaja-  ja sateenkaariperheineen sekä lapsettomine hetero- ja homopareineen ovat muokanneet kansalaisten perheideologiaa. Kun jo noin viidennes suomalaisista perheistä ei enää sovi perinteisen ydinperheen muottiin voidaan perinteinen käsitys avioliitosta perheen (ja perheenperustamisen) ytimenä kyseenalaistaa. Tyhjentävää perheen määritelmää ei ole luettavissa lainsäädännöstä, mutta se vaikuttaa avioliitto- ja perhelainsäädännön taustalla. Lähinnä määritelmästä keskustellaan silloin, kun vanhakantainen perhekäsitys ajautuu törmäyskurssille modernin perhenäkemyksen kanssa. Näin kävi esimerkiksi ns. egyptiläismummon tapauksessa. Myös esimerkiksi ristiriita heikkojen ja vahvojen adoptioiden välillä valotti perhekäsityksen merkitystä lainsäädännön taustavaikuttajana. Perhekäsitettä muotoiltiin uusiksi viimeksi hedelmöityshoitolain säätämisen aikoihin, jolloin perheen käsite ulotettiin koskemaan myös ilman puolisoa elävän naisen ja tämän lapsen muodostamaa yhteiskunnallista yksikköä. Nykysääntelyistä muun muassa juuri avioliittolain uudistusvaateet törmäävät vanhentuneen perhekäsityksen kanssa. Kuten lukuisten muiden maiden avioliittosääntelyistä huomaamme, yhteiskunta ei ole romahtanut, vaikka perhekäsityksen on annettu muuttua: päinvastoin voidaan olettaa, että lain suojan ulottaminen myös kahden naisen tai kahden miehen parisuhteille on ollut omiaan edelleen vahvistamaan perheiden asemaa ja merkitystä yhteiskunnassa.

#279: sannavain - Re: Loogisesti sannavain,

Pääsiäisevästyksessäsi riitti sulateltavaa.

Näkemyseromme tarkentuvat. Näen edelleen ajattelutavassasi virheitä, jotka todennäköisesti itsekin haluat korjata, kunhan ne huomaat ja itsellesi tunnustat.

Näet nykyisen avioliittolain epäjohdonmukaisena, koska myöhemmin laaditut lait (rek. parisuhteet, hedelmöityshoidot, adoptiot, avoerot, sukupuolen vaihtaminen, ...) eivät sovi sen kanssa hyvin yhteen. Lähdet siitä, että nämä myöhemmät säännökset edustavat "modernia" perhekäsitystä ja että siten avioliittolain nykymuoto on vanhentunut. Yleisemminkin voidaan järkeillä, että jos avioliitto toisikin huomattaa lisä-arvoa (minkä kyseenalaistat) lisääntyville mies-nais-pareille, niin tämä ei ole sinällään peruste evätä avioliittoa muunlaisilta pareilta, joille avioliitto tuo muunlaista lisä-arvoa. Avioliittolain nykymuodon voidaan katsoa syrjivän suotta - lähinnä epämääräisiin, jopa uskonnollisperäisiin, syrjiviin moraalikantoihin perustuen.

Tämä näkemyksesi on aivan validi. Näkemyksen johdonmukainen loppuun vieminen tarkoittaisi juurikin avioliittolain nykymuodon kyseenalaistamista ja muutosten esittämistä, tavoitteena laki, joka ei syrki suotta. Onko perusteita evätä avioitumisoikeus esim. veljespareilta?

Mutta tähän kysymykseen vastattaessa logiikkasi alkaa ontua. Olet esittänyt joitakin argumentteja avioitusmioikeutta vastaan:

0. On evättävä, koska kukaan ei ole esittänyt ko. oikeuden antamista.

1. On evättävä, koska muuten lakia ei saada läpi.

2. On evättävä, koska veljesavioliitot antaisivat virallisen hyväksynnän insestille, vaikka rikoslaki kieltää veljesten keskisen sukupuoliyhdynnän.

3. On evättävä, koska "Insestisten suhteiden virallinen hyväksyminen avioliittoinstituution kautta toimisi edelleen perheen suojaamisen pyrkimystä vastaan, minkä vuoksi avioliittolaki rajaa avioliiton ulkopuolelle lähisukulaisten väliset parisuhteet."

Oletan, että näistä viimeisin on pääargumenttisi, johonka nojautuen  ajatusrakennelmasi joko kestää tai sortuu. On totta, että äkkiseltään katsottuna argumentti 3 tukee kantaasi, koska se ei sellaisenaan sovellu etäistä sukua olevaan miespariin. Argumentti ei kuitenkaan ole kestävä: Ensinnäkin se viittaa insestiin ja siis sukupuoliyhdyntään, vaikka veljesten parisuhteella/avioliitolla ei oikeasti tarvitse olla mitään tekemistä sukupuoliyhdynnän tai seksuaalisuuden kanssa; tämä antaa ymmärtää, että avioliitolla muka pitäisi olla tekemistä seksuaalisuuden toteuttamisen kanssa, mille ei ole esitetty mitään perustetta. Toiseksi, ei ole mitenkään selvää, että aikuisten veljesten solmia avioliitto vähentäisi suojaa siltä (miltä?) perheeltä, johon veljekset kuuluvat - itseasiassa tämä suojeluperuste vaikuttaa kovin absurdilta, avioliittohan nimenomaan lisää suojelua eikä päinvastoin! Tässä valossa pääargumenttisi on tyhjä; se tosiasiassa typistyy epämääräisiin, jopa uskonnollisperäisiin, syrjiviin moraalikantoihin. On myös hyvä huomata, että tämä lopputulema ei muutu, vaikka yllä laajennamme veljespareista sisaruspareihin. Joka kannattaa näkemystäsi, kannattaa myös sisarusavioliittojen sallimista tai on epäjohdonmukainen.


Moni ei kannata oikeutta sisarusavioliittoihin. Miksi? Koska he haluavat kohdentaa avioliiton niin, että sana avioliitto nimeää hyvän=käyttökelpoisen/hyödyllisen käsitteen; ei niinkään siksi, että monista avioliiton parille antamista oikeuksista koituisi muille suoranaista haittaa. Liian laaja tai mielivaltaisesti tai satunnaisesti muodostettu käsite ei yleensä ole hyvä. Sopivan suppea, perusteisiin tukeutuva käsite on usein hyvä. Jos käsite on liian laaja, tulee tarve muodostaa alikäsitteitä. Nykymuotoon rajattu avioliiton käsite mahdollistaa hienomman keskustelun mm. lisääntymisyksiköiden erityisestä tukemisesta lainsäädännöllisesti.

Kantasi mahdollisimman laajan avioitumisoikeuden puolesta on validi, mutta ei ainoa vaihtoehto. Kuten sanottu, nykymuoto generoituu biologisesta perusteesta, mikä näkyy soveltuvien parien rajauksessa; moniavioisuuskiellonkin generoimiseksi riittää täydentää biologista perustetta sopivasti. Totta on, että teoriassa rajausten tulisi olla vieläkin voimakkaampia (hedelmällisyystarkistus), mutta käytännössä kokonaisuus on siksi sulava ja linjakas, että sitä voidaan pitää eettisesti ja älyllisesti kestävänä; kieltämättä tilkittävää kuitenkin jää, kuten esim. kysymys vanhusavioparin adoptio-oikeudesta.

Isyysolettama on paljon kertova esimerkki avioliiton perusteista. Käyt odotettuun hyökkäykseen isyysolettaman arvoa vastaan. Isyysolettama antaa naiselle käytännössä mahdollisuuden "huijata" aviomiehensä toisen miehen siittämän lapsen kasvattajaisäksi (huom. ero naispareihin). Näet asian "moraalisen arvelluttavan" puolen, mutta et näe mekanismin hyötyjä perheiden ja yhteisöjen vakaudelle. Yleisesti ydinperheeseen kuuluu sekä parin yhteisiä biologisia lapsia että ulkopuolisen miehen siittämiä lapsia. Perheen koossa pysyminen, s.o. aviomiehen sitoutuminen koko perheeseen, on tärkeää kaikkien lasten kannalta, ja aivan erityisesti se tukee aviomiehen ja hänen biologisten lastensa yhteyttä (teema josta lähin biologisessa perusteessa liikkeelle). Elatusten, huoltajuuden ja perinnön järjestäminen *aina* verenperinnön mukaisesti johtaisi kestämättömään sotkuun. Avioliiton biologinen peruste on todellinen.

On totta, että viimevuosikymmenten teknologinen kehitys (lainsäädännön ohella) on tuonut muutoksia. Ehkäisy antaa naisille mahdollisuuden kvasi-toteuttaa parinvalinnan kaksoisstrategiaansa niin, että suurempi osa ydinperheen lapsista ovat aviomiehen siittämiä; vakauttava vaikutus on kuitenkin kyseenalainen, koska syrjähyppyjen määrä lisääntyy ja miesten mustasukkaisuus ei huomioi ehkäisyn luultavaa onnistumista. Toiseksi isyystestit mahdollistavat isyyden todentamisen 2 vuoden kannerajapyykkiin mennessä, mikä vähentää naisen "huijaamismahdollisuuksia"; tämäkään ei välttämättä lisää vakautta. 


Viime kädessä on makuasia, määritelläänkö "avioliitto" suppeasti (vaihtoehto A) vaiko laajasti (vaihtoehto B). Tähdellisintä on sen huomaaminen, että muita perusteltuja vaihtoehtoja ei ole (esitetty); esim. avioitumisoikeuden antaminen etäistä sukua oleville miespareille mutta ei veljespareille olisi käydyn keskustelun valossa yksiselitteisesti epäjohdonmukaista.