Kimmo Sasi:

Meillä Suomessa tällä hetkellä isiä ei kohdella yhdenvertaisesti. Ja se näkyy varsin pitkälti huoltajuus kysymyksissä, joissa meillä on lausuntoja annettaessa sosiaaliviranomaisten toimesta tiettyä asenne vammaa. Aina lähdetään siitä, että lapset myönnetään äidille ja vain poikkeustapauksissa lapset annetaan isille. Kuitenkin täytyy muistaa se, että jos me ajattelemme pientä lasta ja hän tietää, että hänellä on sekä biologinen isä sekä biologinen äiti, ja jos ajatellaan lapsen kehitystä, niin on erittäin tärkeätä, että hän voi pitää kontaktia kumpaankin vanhempaansa kaikissa tilanteissa avioliiton ollessa onnellinen tai myöskin sitten erotilanteissa. Ja tässä suhteessa täytyy myöskin sanoa, että tuomioistuimissa käytäntö välttämättä ei ole riittävän hyvä siinä suhteessa, että annettaisiin kummallekin puolisolle, kummallekin vanhemmalle, riittävän hyvät tapaamisoikeudet. Tässä suhteessa on varsin paljon parantamisen varaa.

Mitä tulee näihin ehdotuksiin, niin ne olivat varsin perusteltuja. Kuitenkin haluaisin sanoa sen, että jos ajatellaan sitä, kuka tekee päätöksen lapsen huoltajuudesta, niin sovittelu elin olisi uuden tyyppinen ratkaisujärjestelmä. Ja kun meillä on kuitenkin selkeät pelisäännöt millä tavalla tuomioistuimissa toimitaan, niin minä taas luottaisin tuomioistuinten toimintaan. Kuitenkin täytyy miettiä sitä, että pitäisikö tuomioistuimissa, kun tuomioistuinten koot kasvavat, olla erityinen perheosasto? Esimerkiksi Yhdysvalloissa on perheoikeus, jossa on erityisen suuri asiantuntemus. Näitten asioitten käsittelemiseen, joka myöskin johtaa siihen, että viranomaisten lausunnot ovat selvästi korkeatasoisempia kuin yleisempien tuomioistuinten lausuntoja annettaessa. Joten tässä suhteessa varmasti tuomioistuinlaitosten sisällä on kehitettävää, että voitaisiin luoda järjestelmä, jossa asiantuntemus tuomioistuimissa näihin asioihin on mahdollisimman hyvä. Ja ei pelkästään toimita sitten yhden tai kahden viranomaislausunnon perusteella, ja sillä perusteella anneta ratkaisu.

Mitä jatkoon tulee, niin olen tästä teidän kirjelmästä yhteydessä eduskunnan oikeusasiamieheen että oikeus kansleriin ja myös oikeusministeriöön keskustelemaan heidän kanssaan, että mitä näissä asioissa voitaisiin tehdä. Ja tulen myöskin keskustelemaan tästä asiasta perustuslakivaliokunnassa. Että kun me annamme lausuntoja tämän tyyppisissä kysymyksissä, että pyrkisimme riittävästi pitämään huolta siitä, että kummankin vanhemman asemaa otetaan riittävästi huomioon kun lapsen etua kaiken kaikkiaan arvioidaan. Tähän täytyy myöskin sano se, että Suomella on omia kansainvälisiä sitoumuksia, ihmisoikeussopimuksia, mutta sitten myös muitakin sopimuksia, joissa korostetaan perheen asemaa, ja kummankin vanhemman asemaa: Ja nämä sopimukset ovat meillä ehkä jäänet liian vähälle huomiolle, kun päätöksiä on tehty. Ja näitten kansainvälisten sopimusten asemaa on varmasti syytä jatkossa pyrkiä korostamaan. Mutta kiitoksia kovasti tästä käynnistä. Ja tämä on erittäin arvokas asiakirja. Ja uskon että sillä tulee olemaan myöskin vaikutusta päätöksen tekoon. Kiitos.

Lisää: http://vanhemmat.com/phpbb/viewtopic.php?t=1657

Ari www.vanhemmat.com

#1: Ari Savolainen - Kimmo Sasi/Kansallisen kokoomuksen eduskuntaryhmä 

Kimmo Sasi. Paljonpa se keskustelu siellä valiokunnissa on auttanut. Oikeudenkäyminen on kieltämistä ja perättömien valheiden haalimista toisen niskaan. Kun kolmas vanhemmuus annetaan jollekin Y-tunnukselle, joka sisältää kunnan sosiaaliviranomaisia satapäin ja terveysalan asiantuntijoita, ollaan suossa ja syvällä.

Oikeuden käytännössä on huomattu, että oikeusoppineet ovat niin tarkkoja, etteivät itse tee virheitä, joten lasten etu hukkuu kyllä sinne alle. Se pärjää joka osaa uskottavimmin muotoilla lauseen "ei ole mitään sellaista tiedossa ja muutenkaan ei ole havaittavissa --- muutosta". Voidaan oikeuden papereihin väärentää muuttopäivät ja asiaa käsitellään hartaasti ja vielä kerran, aina siihen saakka kun hakija ja hakija on itse itseänsä vastaan oikeudessa istuen sekä lakimiehensä että itse itseänsä edustavavana 'yrittäjänä' siinä huoltajan paikalla.... koska yrittämistähän se on kun yrittää hengissä selvitä Kelan ja toimeentuloluukun tukiviidakosta pakotettuna ulosoton kautta maksamaan työssä käyvälle lasten isälle ELATUSTA työmarkkinatuesta 520-460 euroa/kk niin että asunnottomana jää kuuskymppiä Suomen pakkasessa käteen. Mikä ihme yhteys se sillä elatuksella joka menee päivähoitomaksuihin kokonaan on lasten elatukseen: he ovat säilössä siellä, samaan aikaan kun tapaamiset estetään ja vanhemmalle soitetaan poliisi sinne, kun menee kyselemään, saisinko jotain oikeuksia omaan lapseeni?!

Järjestelmä on sairas. Se siitä mihinkään parane, niin kauan kun on hamehelmoja täynnä koko terveydenhoitojärjestelmä jotka kyllä palkkaansa eteen autisteja lapsia hoitaa, jotka traumatisoituvat moisesta oikeusmyllytyksestä. Lasten lupsakka koti-isä, jota julkinen oikeusavustaja palvelee, on vain pelinappula. Ei muuta kuin essu kouraan ja pullaa vääntämään.

Pitäisi olla järki, että pieni vauva ei ilman äitiä voi terveeksi kasvaa.

Minkään valtakunnan tervesvaliokunnan hoidossa!

 

Tämä on ihan pitkälle perusteltu ja todisteiden ohella toteennäytetty mielipiteeni asiasta. En osaa sanoa miksi näitä näyttöjä ei oikeudessa sitten hyväksytä. Se lienee sivistyneen oikeusvaltion ongelma, jos ei silmää käteen osata ottaa ja vielä katsoa ja ymmärtää, mitä se tarkoittaa, se mustalla ja valkoisella kirjoitettu - ja parilla vihreällä ja pinkillä alleviivaustussilla korjattu.

Tein adressin, jossa pyysin päästämään lukitussa päiväkodissa säilötyt lapseni sieltä pois, koska huoltajana en ole heitä sinne ilmoittanut ja olen lisäksi irtisanonut päiväkotipaikan ´huolellisen vanhemman tavoin´. Adressi poistettiin ylläpidon toimesta vedoten yksityisyyteen. Vaikka siinä mitään lasten nimiä edes esille tullut.

Näin tämä valtio suojelelee kansalaisiaan ennalta. On mielivalta, se joka sanelee miten täällä eletään ja ollaan ja veroja maksetaan.

 

Henna