#39: Kenttämies - Yksityinen puoli mukaan

Yksityisen puolen hekilöstöä unohtamatta ja sitten vartijat ja sitten ja sitten. Tässäpä se lumipallo efekti on jo täydessä vauhdissa. Ei missään nimessä tälläisiä lakeja ! Muuan kommentissa mainittiin, että se jo pitäisi riittää oikeudelle, että todistaja on poliisi tai joku muu viran haltija. En tiedä muista, miten olette seuranneet esim. suomen poliisin sekoilua, heidän jo muutenkin täysin yliammuttujen valtuuksien kanssa, joka on näyttänyt varsin selkeästi sen, että heihin ei voi luottaa, eikä näissä asioissa todellakaan ole kyse yksittäisestä asiasta ! tälläiset lait esim. suomen viranomaisten käsissä on takuu varma katastrofi mutta saapahan ainakin Euroopan ihmisoikeustuomioistuin taas uuden juttu suman käsiteltäväksi suomen suunnalta, aivan kuin suomesta ei olisi jo juttuja EIT: ssä ruuhkaksi asti muutenkin. Me voimme valita joko pelon taikka fasismin väliltä. Siitä kumpaan pelkoon perustuvat lait lopulta johtaa, ei ole varmaankaan epäselvää suurimalle osalle ihmisistä. Jos, jopa poliisi alkaa yhteiskunnassa piilotella sermin takana, on se rikollis-jengeille, vähintäänkin väärä signaali puhumattakaan muista viranomais tahoista tai kansalaisista puhumattakaan. Suomessa jo nyt on esim. poliisille annettujen yliampuvien valtuuksien takia kansalais-oikeudet huonolla tolalla, eikä sitä pidä mennä pahentamaan entisestään, lisäämällä salailuun perustuvilla laki pykälillä, varsinkin jos niiden taustalla on epämiellyttävyys tai pelko.

#43: EI HYSTERIA JA PELKO LAKEJA. - Re: Yksityinen puoli mukaan

Edellisen kommentin kirjoittaja, kuvittele itsesi seuraavaan tapahtumaan:

Olet työtehtävällä missä lasta on pahoinpidelty rajusti. Toimitat lapsen sairaalaan polisin turvatessa työrauhan kohteessa.
Myöhemmin saat haasteen oikeuteen syyttäjän todistajaksi. Istut oikeussalin oven takana, syytetty istuu muutaman penkin päässä. Hän kävelee luoksesi ja sanoo tietävänsä missä sinä ja lapsesi asuvat." Jos et pidä turpaasi kiinni niin voit olla varma että joku tulee käymään".
Oikeussalissa istutte vierekkäisissä pöydissä. Istunnon aluksi kerrotaan nimesi, syntymäaikasi, kotikuntasi ja työpaikkasi. Kun vastaat syyttäjän kysymyksiin, tuijottaa syytetty sinua herkeämättä.

Uskallatko muistaa kaiken mitä tehvällä näit ja kuulit? Vai mietitkö, että jospa vastaan etten muista, jos näin voisin turvata omani ja lasteni turvallisuuden ? Se mitä olet työtehvän raporttiin kirjoittanut sinun on joka tapauksessa muistettava, täyteen tietämättämyyyteen ei siis ole mahdollisuutta paeta.

Kenen etu tässä toteutuu, jos työtehtävällä ollut virkamies ei uskalla kertoa totuutta , vaan pelkää kostoa? Ei ainakaan sen pahoinpidellyn lapsen etu. Ja mielestäni pelko on välillä ihan tervettä, mielestäni on kohtuutonta sanoa, että se olisi heikkoutta tai syy vaihtaa ammattia näiltä aloilta.

Me joudumme näihin tilanteisiin työtehtäviemme takia, olemme niissä ensihoitajina, palomiehinä ja poliiseina. Eikö se ole erikoista, että oikeudessa todistamme kuitenkin täysin yksityishenkilöinä? Me kohtaamme näitä tilanteita työmme takia usein, olemme tilanteissa, joihin siviilit joutuvat tuskin koskaan.  Mielestäni tässä on selkeä ristiriita mitä pitäisi pohtia. Edellä mainittu tarina on kuviteellinen, mutta realistinen.