"Lesbovanhempien lapsista 24 % ilmoitti nuorena aikuisena, että hänellä oli ollut homoseksuaalinen suhde ja 64 % ilmoitti harkinneensa sellaista (Stacey & Biblarz, 2001). Nämä osuudet ovat huomattavasti suuremmat kuin väestössä keskimäärin. Homoisien pojista 9 % eli yli nelinkertainen määrä kasvoi homoiksi (Bailey 1995), kun homomiesten osuus väestöstä oli 2,2 %. Lesboäitien tyttäristä 12 % kasvoi lesboiksi, kun lesboja oli väestöstä 1,1 % (Tasker & Golombok 1995).

Onko tässä sitten jotakin ei-toivottavaa? Eikö demografia saisi muuttua sellaiseksi, että 10–15 % väestöstä olisi homoseksuaaleja?

Maissa, joissa homoavioliitot ovat olleet sallittuja, ne eivät ole osoittautuneet kestäviksi. Hollannissa keskimääräinen homoavioliitto kestää noin kaksi ja puoli vuotta. Naisten väliset liitot päättyvät eroon moninkertaisella tiheydellä heteropareihin verrattuna. Miesten liitot pärjäävät yllättäen tilastollisesti hiukan paremmin kuin heteroliitot, mutta niissä pyrkimyksenä ei olekaan pysyä uskollisena aviokumppanille. Samainen hollantilaistutkimus totesi, että homomiehillä on keskimäärin 8 avioliiton ulkopuolista sukupuolikumppania vuodessa. Voisi ajatella, että yksi yhteiskunnallinen syy olisi homoseksuaalien parisuhderallin rauhoittaminen, mutta tällainen vaikutus näyttää jääneen mitättömäksi.

Vaikka homoavioliitto on ollut Hollannissa mahdollinen jo yli vuosikymmenen, vain 3 % aikuisista homoseksuaaleista (yksi valmis pariskunta kymmenestä) meni naimisiin ensimmäisen kolmen vuoden jälkeen (2001–2004). Niin pieni osa homopopulaatiosta on aidosti kiinnostunut yksiavioisesta, elinikäisestä parisuhteesta, että homoavioliiton mahdollistava laki vahvistaa enemmän homoelämäntavan hyväksyttävyyttä eli homoalakulttuuria kuin avioliittoa itseään. Tuohon alakulttuuriin puolestaan liittyy huomattavan korkea sukupuolitautien, mielenterveysongelmien, aineiden väärinkäytön, useiden sukupuolikumppanien ja lyhytkestoisten sukupuolisuhteiden riski – niissäkin maissa, joissa homoseksuaalisuus hyväksytään avoimesti ja sitä ”juhlitaan”, joten kyse ei ole valtaväestön syrjivien asenteiden aiheuttamista ongelmista. Suuntautumisen lisääntyminen tuottaa lisää ihmisiä, joilla näitä ongelmia esiintyy. Tämä ei ole yhteiskunnalle edullista.

Muina kustannuksina voidaan mainita esimerkiksi se, että rekisteröityjen parisuhteiden saapuminen Pohjoismaihin on aiheuttanut voimakkaan piikin avioliiton ulkopuolella syntyneiden lasten määrään (Kurtz 2004). Tämä on luonnollista, sillä homoliittojen hyväksyminen pohjautuu retoriikkaan, joka irrottaa lasten saamisen uskollisen ja pitkäkestoisen parisuhteen eli avioliiton viitekehyksestä. Avioliitto ei siis kuulu parisuhteeseen, lisääntyminen ei kuulu avioliittoon eikä miesten ylipäänsä tarvitse ottaa vastuuta lapsistaan. Hollannissa ilmiö alkoi samassa yhteydessä eikä ole vähentynyt homoavioliiton sallimisen jälkeen.

Yksi tärkeä kustannus todellisille ihmisoikeuksille kuten sanan- ja mielipiteenvapaudelle on jo nähty useista esimerkeistä. Vaikka homoaktivistit saarnaavat suvaitsevaisuutta ja moniarvoisuutta, useimmilla näyttää olevan täysin päinvastaiset poliittiset ja uskonnolliset päämäärät. Euroopan, Kanadan ja Yhdysvaltojen kehitys viittaa siihen, että homoparisuhteiden yhteiskunnallinen ”tasaveroistaminen” synnyttää suvaitsemattomuuden ja mahdollisten viharikosten aallon niitä kohtaan, jotka erehtyvät ilmaisemaan julkisesti kriittisen suhtautumisensa homoseksuaalista käyttäytymistä kohtaan. Ne, jotka eivät yhdy juhlimaan moninaisuutta, ovat ahdasmielisiä, ennakkoluuloisia ja syrjiviä foobikkoja, joita ilmeisesti saa ja tulee vahingoittaa kaikin laillisin ja joskus laittominkin keinoin.

Näiden moninaisten kustannusten ja tähänastisen kokemuksen valossa haluaisin vihdoinkin kuulla, miksi yhteiskunnallinen kannustus tulisi ulottaa vielä nykyistäkin laajemmissa mittasuhteissa homoseksuaalien parisuhteisiin? Toisin sanoen: mikä on syy, missä on hyöty – ja miksi se saavutetaan antamalla näille suhteille avioliiton status?"





http://raapustus.wordpress.com/2014/06/30/palvelukseen-halutaan-syy/

#38234: -

Erittäin hyvä ja täynnä asiaa oleva kirjoitus. Kiitos lähettäjälle, rupean seuraamaan kyseistä blogia.

#38234: -

Järkyttävää.

#38234: -

 

 

Katos vaan,  oli multakin päässyt unohtumaan koko raapaustus!