Suomessa metsänparannustoiminta alkoi jo niinkin aikaisin kuin vuonna 1908. Järjestelmällinen metsäojitus alkoi ensimmäisen maailmansodan jälkeen. Metsänparannuspiirejä alettiin luomaan Tapioon vuodesta 1930 alkaen ja nämä MP-piirit yhdistettiin vuonna 1987 metsälautakuntiin.

Aluksi oli vain lapio, jolla rivakka mies pystyi päivässä tekemään ehkä noin 20 metriä ojaa. Ensimmäisillä kaivureilla päästiin jo 200 metriin päivässä ja nykyiset kaivurit pystyvät jo kahden kilometrin päivävauhtiin.

Edellinen kirjoittaja totesi että enää ei ojia kaivella. Tuo ei todellakaan pidä paikkaansa. Katsoin juuri Metsäkeskuksen tilastoa kunnostusojituksista. Siitä hyvänä esimerkkinä otanta ajanjaksolle 1990 - 2005. Kunnostusojituksia on tehty vuosittain noin 65 000 - 82 000 hehtaarille. Siis joka vuosi ojitusta on suoritettu vähintään yhtä paljon kuin Suomessa on avattu soita turvetuotannolle koko Suomen turvetuotanto aikakautena.

Mitään laskeutusaltaita ei ole ollut kuin vasta jonkin verran on tehty aivan viime vuosina. Puhumattakaan mistään pintavalutuskentistä.

Suomessa on ojitettu pelkästään turvemaita metsätalouskäyttöön lähes 5 000 000 hehtaaria. Lisäksi tietysti "kovan maan" ojitukset. Edellisen kirjoittajan mielestä tämä 5 miljoonan ala ei ole yhtäkkiä vertailussa mitään?? Erikoinen ajatuksen kulku, jos näin sallitaan sanoa.

#825: Metsä ammattilainen - Soita ojitettu metsätaloutta varten liki 5 milj hehtaaria

Kunnostusojitusten vesistövaikutukset ovat silti oleellisesti pienemmät kuin uudisojituksen (http://www.ymparisto.fi/download.asp?contentid=50077). Kunnostusojituksia tehdään 20-40 vuoden välein ja tuon esittämäsi tilastotiedon perusteella kunnostusojitukset kohdistuu vuosittain maksimissaan 1,64 prosenttiin metsäkäytössä olevasta turvemaasta. Kiintoainepäästöt johtuvat eroosiosta. Noiden turve ja metsätuotantohehtaarien vertailu on aika kummallista kun eroosio irroittaa kiintoainetta oleellisesti enemmän paljaasta turvetuotantoalueesta kuin kasvallisuutta sisätävästä metsäalueesta. Metsäojituksen aiheuttama kuormitus vähenee ajan kuluessa, mutta turvetuotannon nousee (poislukien tietty kuivatuksen aikainen piikki kuormituksessa) johtuen kuivatustarpeen lisääntymisestä turvekenttien pinnan laskiessa. Yksittäiselle vesistöalueelle tulee siis piikki kuormituksessa silloin kun alueella tehdään kunnostusojitusta, mutta turvetuotanto kuormittaa vesistöä keskeytyksettä. Näistä seuraa että paikallisesti turvetuotannolla on suuri rooli kiintoainekuormituksessa.

#825: Metsä ammattilainen - Soita ojitettu metsätaloutta varten liki 5 milj hehtaaria

Tässä aiemmin laittamaani vastaukseen Mähöselle samaa tutkimusta lainaten hieman laajennettu otanta. Hieman arveluttaa, että onkohan nuo turvetuotantoalueiden väliin ja vieressä olevat suot kunnostusojitettu tai vastaavaa juurikin, kun tuotantoon on soita alettu kuivattaa. Ovatko peräti tulevien (kaavailtujen) turvesoiden esivalmisteluja. Hh..mmmm.....

Lähteenä on Pien-Saimaan kunnostuksen esiselvityshanke PISA ja siihen tehty Läntisen Pien-Saimaan ojavesitutkimus vuonna 2009.
Tutkittavana on ollut 33 kappaletta ojia, joiden vastaanottavana vesistönä on ollut Läntinen Pien-Saimaa.
Mielenkiintoinen ja paljon parannuspaikkoja osoittava tutkimus. Mutta sitten niistä tuloksista otantana:

Seuraavat prosenttiluvut voi laskea tutkimuksessa olevasta Taulukko 2. Ojavesien vuosikuormitus läntisellä Pien-Saimaalla.

OJA 9, Mustaoja tutkimuksen kokonaismäärästä typpeä 6,43 % ja fosforia 6,50 %

OJA 22, Halilanoja tutkimuksen kokonaismäärästä typpeä 16,31 % ja fosforia 14,79 %

Selvyyden vuoksi kerrottakoon (asian voi toki tarkistaa kartoista), että Mustaoja johtaa järveen Kiihansuon turvetuotantoalueen kuivatusvedet. Halilanoja johtaa järveen Suursuon turvetuotantoalueen kuivatusvedet. Suursuo on toiminut tuotantoalueena yli kolmekymmentä vuotta ja Kiihansuo yli kymmenen vuotta.
Yhteenlaskien nuo ojat ovat työntäneet ravinnetta kokonaismäärästä järveen typpeä 22,74 % ja fosforia 21,29 % ! Nyt alueella valtavasti ihmetellään, että mikä on aiheuttanut viime vuosikymmenien romahdusmaisen veden laadun heikkenemisen ja runsaan rehevöitymisen.

Tutkimuksen Top kuusikko ohessa:
OJA 22, Halilanoja typpi 16,31 % fosfori 14,79 % Suursuo (Vapo) Huom. Piispalanselkää käytännössä ainut suoraan kuormittava oja.
OJA 12, Savijoki typpi 14,64 % fosfori 14,51 % Siikasuo + peltoja ja niittyjä
OJA 16, Karvajalanjoki typpi 14,58 % fosfori 16,63 % Haikonsupansuo + Aivasjärvi (suo) + vähän niittyjä ja peltoja
OJA 13, Lilmanjoki typpi 9,06 % fosfori 8,45 % Siikasuo + pienempiä soita matkalta
OJA 8, Nuorajärvenoja typpi 6,61 % fosfori 4,28 % Nuorasuo + Ruokosuo + Hiukkasuo
OJA 9, Mustaoja typpi 6,43 % fosfori 6,50 % Kiihansuo (Vapo, tuotanto alue "vain" 76 hehtaaria)

Yhteensä koko mitatun alueen vuosikuormituksesta näistä kuudesta tulee typpeä 67,63 ja fosforia 65,16 % !!!!!
Tuosta määrästä vastaavasti VAPOn osuus on 33,64 % typestä ja 32,67 % fosforista !!!

Yhteenvetona voitaneen todeta, että yhteisenä nimittäjänä kaikkien ojien latvavesillä on suo. Joko turvetuotanto suo tai metsäojitettu suo, toki vähättelemättä matkalle mahtuu muutama pelto ja niitty aluekin. Kukin voi vaikka Kansalaisen karttapaikasta tarkastella alueita. Milloin noiden soiden metsänhoidollinen ojitus on tehty, kenen toimesta ja kenen kustannuksella tai jopa määräyksellä, saa tarvittaessa selvitellä joku toinen.
Oleellista kuitenkin on, että jo pelkästään tämä tutkimus osoittaa VAPOn olevan yli viidesosalla vastuussa tapahtumista, ehkäpä siis minimissään sen verran myös maksajana näissä kunnostusoperaatioissa.

Tämän saa puolestani lisätä ympäristölautakunnan lausuntopyyntö nivaskoihin hyödynnettäväksi. Lisäksi ilmoittaisin täten ympäristöjohtajalle että ainakin minä havaitsen tämän perusteella kokonaiskuormituksesta pistekuormitus lähteitä. Jopa aika kovilla prosenteilla.

Kaikelle tälle on "sivutuotteena" sitten valtavat kiintoainepäästöt, pääsääntöisesti varmasti juuri näistä ojista, mutta se onkin aivan oma lukunsa. Perustelen kyllä tarvittaessa senkin. (Näillä sivuillahan ne on jo monta kertaa osoitettukin.)

Olkaa hyvä ja kiitos.

PS. Tähän kun saadaan vielä vastaukseksi VAPOlta vakuuttelu 1 % ravinnepäästöistä ja 4 % kiintoaineista (ovat siis heidän valtakunnallisia strategia lukujaan, eli puuta heinää), niin onneksi olkoon ja uskotaan sitä sitten kuitenkin!

PSS.  Ympäristölautakunta ja -johtaja viitteet tekstissä siksi, että olen tämän kirjoituksen laittanut esille myös Etelä-Saimaa verkkolehden keskustelut sivuille ja kohdentanut siten faktaa virkamiehille paikallistasolla.