Maahanmuuton saattamiseksi Suomessa kestäville raiteille, tarvitaan valtakunnan tason päättäjiltä aktiivisuutta. Kun olin joitain aikoja takaperin varavaltuutettuna Asikkalan valtuustossa, siellä James Hirvisaari nosti esiin tämänsuuntaista asiaa, ettei pakolaiskeskusta tulisi perustaa Asikkalaan Lammin tapaan. Silloin taisi palaute tähän näkemykseen olla jotain sensuuntaista, ettei mitään pakolaiskeskusta ole tulossa - jäi vaikutelma, että silloin aiheesta ei oltu kovin innostuneita keskustelemaan.

500:lle tarkoitettu pakolaiskeskus tuntuu varsin mittavalta verrattuna siihen, kuinka paljon Asikkalassa on mielekästä tekemistä aivan muunlaisesta taustasta tuleville. Ei ole selkeää käsitystä, mihin vastaanottokeskukseen tulevat voisivat pidemmän päälle mennä.

Asikkalasta oli aikaisemmin valittu eduskuntaan kansanedustaja, joka oli nimenomaan hallitsematonta maahanmuuttoa vastaan. Vaikka haaste on vakavastiotettava kansainvälisen luokan ongelma, Suomen päättäjien on huolehdittava toimivista kansallisista ratkaisuista.

Kumpikin vaihtoehto - joko keskitytään toimimaan enemmän kansallisvaltiotasolla tai todella avoimesti kansainvälisesti - tuo omat ongelmansa ja etunsa. Onko Suomi niin eurooppalainen, kuin jotkut vaikuttajat ajattelee? Olisiko parempi toimia enemmän kansallisvaltion pohjalta? Onko Suomella ja Asikkalalla varaa näin kansainväliseen toimintatapaan kuin nyt?

Mikä on päättäjien taholta oikea aika keskustella maahanmuutosta ja vastaanottokeskuksista - riittävästi etukäteen, silloin kun vastaanottokeskusta ollaan perustamassa vai jälkikäteen?