Vetoomus Keuruun keskustassa sijaitsevan Seiponharjun puolesta

Kommentoitu viesti


Vieras

#56 ASIALLISUUTTA, KIITOS:) toivoo Eeva Jyrinki

08.07.2010 12:49

Olen edelleen vahvasti Seiponharjun/Loilonharjun suojelemisen kannalla. Asiaa seuraamattomille tiedoksi, että tornitalo on kaavassa tällä hetkellä kutistunut pienemmäksi kerrostaloksi, ja Tarhiassa kelluvat rakennukset on unohdettu. Seiponharjulle ei mielestäni kuitenkaan saisi eikä saa rakentaa edelleenkään yhtään mitään.

Silti en pidä keskusteluissa ilmenevästä, seurakunnan ja/tai kaupungin yksittäisten henkilöiden nimen tai aseman mollaamisesta - etenkään kun se tehdään nimimerkin suojissa. Puun takaa on helppo heitellä, mutta loanheitto puolin tai toisin ei johda muuhun kuin loputtomaan lokasotaan.

Ollaan mitä mieltä ollaan, mutta jatkossa mieluiten reilusti omalla nimellämme,

toivoo Eeva Jyrinki

Vastaukset

tonni keijua ja margariini
Vieras

#57 Re: ASIALLISUUTTA, KIITOS:) toivoo Eeva Jyrinki

2010-07-08 21:01:03

#56: - ASIALLISUUTTA, KIITOS:) toivoo Eeva Jyrinki

Sana on vapaa. Vallan käyttäjiä tulee arvostella tarvittaessa kovaan ääneen ja kirjoittaa nimimerkin takaa. Näin teki aikoinaan myös presidenttimme Urho Kekkonen mm. Pekka Peitsenä. Päättävässä asemassa olevia saa kritisoida, jotta mahdolliset erheet paljastuisivat, sekä estysivät toteutumasta.

Kukaan ei ole pakottanut heitä hakeutumaan alalle, jossa tulee varmasti saamaan palautetta, kun tehdään virheitä, jotkut joskus jopa tarkoituksella. Sellaista on demokratia. Yksi ei voi junnata asioita lävitse ilman kuuluvia soraääniä.

Kritisoinnissa tulee muistaa olla kajoamatta henkilön persoonan ominaisuuksiin, uskontoon, kansallisuuteen ja rotuun. Henkilön työtä ja siihen liittyvää saa arvostella nimimerkin takaa vapaasti, koska päättävässä asemassa olevien henkilöiden tulee sietää jo asemansa takia kritiikkiä. Jos ei siedä, niin on parempi vaihtaa ammattia.

Tuolla aikaisemmin puhuttiin jo Pohjois-Koreasta. Pitäisikö Keuruu jakaa osiin?

Miten Eeva Jyrinki kommentoi keskusteluketjun alkupäässä esitettyä ajatusta siitä, että tonttikaupassa seurakunta maksaa rahaa, jotta YIT ostaisi tontin ja rakentaisi sille vasta seurakunnan rahanmaksun  jälkeen talon? Läheneekö esitetty menettelytapa jopa lahjan antamista, jotta päästään haluttuun tavoitteeseen?

Onko menettely Eeva Jyringin mielestä oikein seurakunnan maksaessa noin 300000€ YIT:e, jotta YIT ostaisi puolestaan seurakunnalta tontin 153000€ ja rakentaisi tontille talon?

Toisin sanoen seurakunta maksaa, jotta YIT ostaa. YIT ei rakenna, jos seurakunta ei maksa sille esitettyä summaa.

Mitä se merkitsee?

Miksi Eeva Jyrinki kutsuu kyseistä menettelyä valkoiseksi, harmaaksi vai peräti pikimustaksi alueeksi?