#27: Palvelija - Re: Re: Re: Re: Re: Re: on muutakin kuin kansallispuistot

Telttavaeltajan vaellushistoria Saariselällä alkaa 60-luvun lopulta. Niistä ajoista on mielestäni menty pitkälti huonompaan suuntaan.

Tupia ja muita rakennelmia on rakennettu pirusti lisää ja näin pilattu erämaatunnelmaa. Harva rinkkavaeltaja silloin moottorisahaa mukanaan kantoi, että tuhlaileva polttopuun käyttö on ennen ollut nykyiseen verrattuna minimaalista.

Minä päästäisin erämaahan jokaisen, joka sitä arvostaa ja kunnioittaa. 'Palvelijasta' en olisi kovinkaan varma. Viime vuoden helmikuussa en Saariselällä nähnyt ketään ennen kuin vasta Luulammella. Enpä tosin pahemmin kaivannutkaan.

Tässä foorumissa on kysymys tuesta Metsähallituksen luontopalveluille. Sille organisaatiolle ei minulta sympatiaa heru. Syitä olen yrittänyt edellä luetella.

#28: Telttavaeltaja - Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: on muutakin kuin kansallispuistot

Näin ympäristöinsinöörin opintosuunnitelman mukaan opiskelleena ja luonnontieteitä lukeneena, kertokaapa, miten ihminen poikkeaa biologisesti muista luomakunnan kulkijoista, joita nisäkkäiksi kutsutaan? Mitä muurahaiset tekevät kirvoille, tai miten loinen toimii isäntäeläimen kanssa. Mitä tarkoittaa symbioosi. Mihin näistä MH:n luontopalvelut sijoittuvat?

#28: Telttavaeltaja - Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: on muutakin kuin kansallispuistot 

 Hyvä, että sanot suoraan asiasi.  Kun muistelen aikoja 70-luvulla ja jokivarsia ja lammen rantoja, niin nuotion pohjia ja roitotulien jäänteitä näkyi paljon enemmän kuin nyt. Ihmisiä puistossa on toki enemmän kuin telttavaeltajan kulta-aikoina ja hyvä hyvää niin. Se joka luonnossa omin voimin liikkuu, niin luontoa rakastaa. Kukin tavallaan. Kuka meistä on on sanomaan, mikä on oikea tapa. Aikoinaan yövyttiin tulilla, tehtiin ruuat tulilla jne. Tästä voi arvioida, että keskimääräinen kulkija poltti puuta viikon reissulla vähintään 2- 3kuutiota, joskus enemmänkin. Nykykulkijalla polttopuun kulutus jää murto-osaan tuosta. Hyviä vaelluksia sinulle. Mie jatkan kanssa vaelluksia, vaikka en sinun hyväksyntääsi saanutkaan. Hyvällä omalla tunnolla, luontoa kunnioittaen.