#48: Telttavaeltaja - Re: Re: Palataanpa asiaan

Miksi sinne luontoon pitää päästä, pitääkö kaikkien päästä, esim. vammaisien? Mihin vedetään raja, pitääkö reittien olla turvallisia lapsiperheille, kenet suljetaan retkeilijöiden joukosta pois? Näihin pitää saada vastaus, ennen kuin lähdetään luontopalveluiden palveluita leikkaamaan.

Kysymys on kuitenkin yhteisesti omistamiemme alueiden käytöstä, ei eliitin käyttöön tarkoitetusta palvelusta. Itse soisin, että esimerkiksi vammaiset ja lapsiperheet voivat turvallisesti retkeillä!

#49: Nokinäätä - Re: Re: Re: Palataanpa asiaan

Reittien ja palvelujen rakentelu kaikentyyppisille vammaisille ym lapsirajoitteisille olisi kustannusten suo, johon ei tule loppua koskaan. On vain hyväksyttävä se tosiasia, ettei jokainen millään voi päästä joka paikkaan. Joitakin luontopolkuja esim pyörätuoleja käyttäville on rakennettu, mikä on tietysti ihan hyvä asia.

Oman perheemme retkeilyä ei palveluitten ja rakennettujen reittien puute ole koskaan haitannut, kun lapsemme olivat pieniä. Silloin mentiin sen mukaan kuinka olosuhteet sallivat. Vauvaiästä lähtien lapset kulkivat mukana kanootissa ja selkärepussa. Ei tullut mieleenkään vaatia erityiskohtelua tai jotain rakennelmia. Turvallisuutemme en näe palvelujen puuttessa kärsineen ollenkaan. Lasten kasvaessa retkeilymahdollisuudetkin sitten pikku hiljaa kasvoivat.

Vammaisena oloakin on tullut kokeilluksi. Pari vuotta tuli oltua käytännössä kävelykyvytön polvileikkauksia odotellessa. Retkeily ei jäänyt silloinkaan. Kanootilla pääsi luontoon kätevästi edelleenkin ja silloin avautui aivan uusia mahdollisuuksia, jotka ovat jääneet siitä lähtien rikastuttamaan kokemusmaailmaani kävelykyvyn palauduttuakin.

Eliittiä tai jotain ekstreme-vaeltajia en katso edustavani millään tavalla. Päinvastoin, mukavuudenhaluisempaa ja laiskempaa retkeilijää tuskin löytyy kuin meikäläinen. Metsähallituksen luontopalveluita en silti ole tarvinnut koskaan. Lähinnä niistä on ollut vain haittaa.