Ihminen voi sairastua masennukseen vaikkei häntä raiskattaisikaan. Olet sikäli onnellisessa asemassa että olet saanut vaivaasi hoitoa. Väitettäsi että raiskaus aiheuttaa aina "suuren kriisin, joista selviytyäkseen ihminen joutuu käymään elämänsä suurimman taistelun" ei sen sijaan mielestäni kukaan voi allekirjoittaa. Naisasialiike on glorifioinut raiskauksen jonkinlaiseksi supervastoinkäymiseksi jota miehet eivät yksinkertaisesti voi käsittää - heitä ei kiinnosta se että myös miehiä voidaan raiskata. On helppo listata asioita jotka ovat systemaattisesti järkyttävämpiä ja traumaattisempia kun raiskatuksi tuleminen (kuten yllä, siten ettei siihen liity fyysistä tai verbaalista väkivaltaa):

1) Oman lapsen kuolema
2) Sodassa etulinjaan joutuminen (esim. 2 vuotta, loppuu kuolemaan)
3) Keuhkosyöpä
4) Keskitysleiriin joutuminen (vaikka samat 2 vuotta + kuolema)
5) Puolison kuolema
6) Auto-onnettomuus (johtaa neliraajahalvaukseen)
7) AIDS
8) Kuoleminen nälkään

Listaa voisi jatkaa aika pitkään! Itse voisin vielä laajentaa aikaisempaa lausuntoani ja sanoa että tulisin mieluummin raiskatuksi (kuten yllä, ilman fyysistä tai verbaalista väkivaltaa) 8 kertaa kun kokisin yhtäkään näistä.

Monille jo työpaikan menettäminen voi johtaa kuvailemasi kaltaiseen masennukseen ja sen lisäksi mm. yhteiskunnasta syrjäytymiseen ja alkoholitoisumiseen.

Raiskauksen merkitystä uhrille ei pidä väheksyä, mutta ei myöskään liioitella.

#32: Joni Talvinen - Elämänsä suurin taistelu

On täysin totta että myös miehet, niin pikkupojista aikuisiin asti voivat kokea seksuaalista väkivaltaa siinä missä naisetkin, ja asia on yhtä vakava myös miehen kohdalla. Kuitenkin, valitettavasti tekstistäsi huomaa nimimerkkiäkin katsomatta sinun olevan mies joka ei kenties, toivottavasti koskaan ole joutunut kokemaan seksuaalista väkivaltaa. Varmasti suuri syy siihen, miksi raiskauskeskusteluissa monesti oletettu uhri on nainen, tai miksi helposti ensiksi luullaan urhin olevan nainen, on naisten asema maailmassa. Joissain maissa naisen paikka on kotona hoitamassa lapsia ja kotitöitä, naisilla ei ole oikeutta tehdä töitä, naiselle valitaan puoliso jo nuorena ja hän on kirjaimellisesti miehensä hallinnan alaisena. Suomea alempitasoisissa kehityismaissa on täysin normaalia että alle täysi-ikäisetkin tytöt joutuvat myymään seksiä tai tekemään raskasta fyysistä työtä, ja tyttöjen mahdollisuudet käydä koulua ovat heikot samanikäisiin poikiin verrattuna. Näissä maissa myös naisiin kohdistuva seksuaalinen, tai muunlainen väkivalta on puheiden mukaan yleisempää kuin miehiin kohdistuva, ja rangaistukset ovat minimaalisia, jos rangaistusta edes tulee. Suomessa naiset saavat käydä töissä siinä missä miehetkin, ja naisilla on muutenkin samanlaiset oikeudet. Epätasa-arvo ei maassamme näy muutakuin joidenkin ammattien palkoissa, joskin joskus miesten puheet ja vitsit saattavat olla naisia alentavia. On selvää, että naisten asema maailmassa on huonompi, mielestäni asiasta on turha edes kiistellä. Luulen tämän aseman aiheuttavan sen, miksi raiskaajiksi yhdistetään useammin miehet kuin naiset, joita taas pidetään urheina. Miehiä pidetään ylempiarvoisina ja joissain maissa se on selkeästi näkyvää ja naiset kokevat väkivaltaa paljon, jolloin helposti Suomessakin ajatellaan että niin se menee meilläkin, ja muualla.

On ikävää että tekstissäsi kyseenalaistat raiskauksesta aiheutuvan tuskan, ja ilmaiset että se ei olisi ''supervastoinkäyminen''. Väkivaltaa on henkistä ja fyysistä, ja myös raiskaus ilman lyömistä tms on seksuaalista väkivaltaa, ja tekona erittäin pahasti uhrin ihmisoikeuksia rikkova. Oli kyse sitten nuoresta tai vanhemmasta, miehestä tai naisesta raiskaus aiheuttaa pelkoa, kipua ja ahdistusta jo itse tekohetkellä että sen jälkeen. Raiskaus voi sattua fyysisesti, mutta varmasti joka tapauksessa se satuttaa henkisesti. Kuten joku kirjoittaja sanoi, raiskauksen jälkeen uhri näkee seksuaaliset asiat jopa ällöttävänä - seksi on osa normaalia rakkautta ja parisuhdetta, mutta uhrin mielikuvat pakotetusta, seksuaalisesta väkivallasta luovat varmasti ahdistusta läheisissä tilanteissa, ja vuosien ajan voi olla vaikea yrittääkkään luoda parisuhdetta. Mielestäni lapsen kohdalla tilanne on vielä jonkun verran pahempi, lapsi ei ole ehtinyt kehittyä henkisesti eikä fyysisesti aikuiseksi asti, eikä hänellä ole kokemusta seksuaalisuudesta tai ihmissuhteista, jolloin ensimmäinen seksuaalisuuteen liittyvä kokemus on se, että hänet raiskataan. Ensimmäinen kokemus siis herättää pelkoa, ahdistusta, henkistä ja kenties fyysistäkin kipua, ja hän ei saa kokea sitä itselleen mieluisen ja tärkeän henkilön kanssa. Lähes kaikki raiskauksen uhrit kärsivät painajaisista, masennuksesta ja ahdistuksesta, ja itse kokisin mainitsemisistasi asioista minkä vaan lukuunottamatta asioita joissa joku muu kärsii. Pidän raiskausta vakavana, kamalana ja ihmisen oikeuksia rikkovana tekona, ja ennemmin kuolisin kuin tulisin raiskatuksi. On kieltämättä ikävää ettei miehiin kohdistuvaa väkivaltaa huomioida samaa vertaa, mutta valitettavasti joillekkin raiskaus voi todellakin olla ''elämänsä suurin taistelu'' ja ''supervastoinkäyminen''. Toivottavasti itse et koskaan joudu sitä kokemaan.