Monia tuntuu vaivaavan se, että Hurtig keskittyy lestadiolaisiin uhreihin ja tekijöihin, ja varsinkin se, että Hurtigin keskeistä sanomaa ei tunnu olevan vertailu muu yhteiskunta vs. lestadiolaisuus. Miksihän näin on?

Joku jo mainitsikin, että Hurtigille on ohjautunut tämä hänen kotiherätysliikkeensä ongelmatiikka siksi, että uhrit ja heidän läheisensä ovat kokeneet hänet luontevaksi tahoksi, kun ovat asiaansa lähteneet apua ja selkeyttä etsimään. Kuulin myös radiosta, kun Kirkon perheasiainkeskuksen johtaja (?) Martti Esko sanoi, että heiltä alettiin hyväksikäyttöasioiden lisääntyessä ohjata vanhoillislestadiolaisia juuri Hurtigin puoleen - hänellä nähtiin olevan kompetenssia ja riittävää tuntemusta juuri tämän joukon kohtaamiseen. Ylipäänsä ihmiset pyrkivät kääntymään niiden puoleen, joihin luottavat ja joilta katsovat saavansa parhaan avun.

Huoli siitä, että Hurtig olisi irrottanut lestadiolaisten parissa tapahtuneet seksuaalirikokset yhteiskunnan, kristikunnan ja koko ihmiskunnan todellisuudesta, on mielestäni aiheeton. Esimerkiksi Voimala-keskustelussa huhtikuussa hän nimenomaan viittasi katolisen kirkon piirissä esiintyneeseen pedofiliaan. Lastensuojelun tutkijaa on ylipäänsä hassua epäillä siitä, että hän ei olisi hyvinkin tietoinen asian ulottuvuuksista, laajuudesta (jos se on hyvin tärkeä asia tässä) ja vaikutuksista.

Mietinkin kovasti, miksi joillekin tuo laajempien yhteyksien korostaminen ja asian suhteellistaminen (prosentti-/promillearvioihin saakka) on niin kovin tärkeää. Oudolta se tuntuu varsinkin yhteisössä, joka muistini mukaan vuosikymmenien ajan on korostanut sitä, että siitä itsestään maailman pahuuden keskellä löytyy turvapaikka. Tilanne, jossa millään tavalla asetetaan vanhoillislestadiolainen yhteisö tasaveroiseen asemaan ympäröivän maailman kanssa, ei ole juuri eteen tullut. Tämä yhtäkkinen asettuminen etiikan ja moraalin kysymyksissä samalle viivalle ns. epäuskoisen maailman kanssa on varmasti koetellut monien ajattelua.

#209: Miettinen - Hurtigin lestadiolaispainotus ei merkitse muun todellisuuden unohtamista

Yhdyn monessa kirjoittajan mielipiteisiin. Sekin on yhteiskunnallisesti havaittu että viestintuojia on syyllistetty ja muutoinkin kaltoin kohdeltu. Lääketieteellinen Aikakauskirja Duodecim 1992;108(3):280 Esko Varilo ja Leena Linna on kirjoittaneet tätä asiaa käsittelevän artikkelin;

Insesti ja yhteisö. Suosittelen sen lukemista jokaiselle asiasta kiinnostuneelle. Minulle sa avasi silmiä. Ja siinä ei puhuta sanallakaan lestadiolaisista.

Laita googleen hauksi; "insesti ja yhteisö"  ja ensimmäinen tulos ohjaa lehden artikkeliin.

Olen allekirjoittanut adressin nimelläni,  ja tälläkin kerralla kuitenkin nimimerkillä

 

#209: Miettinen - Hurtigin lestadiolaispainotus ei merkitse muun todellisuuden unohtamista

Minua taas ihmetyttää Miettinen, että miksi tätä pedofilia-asiaa ei voida tarkastella laajempana ilmiönä kuin pelkästään lestadiolaistaustaisten tekeminä.  Tutkimukset eivät tue sitä, että ilmiö olisi lestadioalaisten keskuudessa sen yleisempää kuin muidenkaan keskuudessa.  Kun taas lestadiolaisia koko Suomen väestöstä on n 2 %, täytyy tämän ilmiön olla todella laajaa koko suomalaisessa yhteiskunnassa.  Tästä syystä ilmiötä tulee tutkia ja tarkastella yhteiskunnallisena ilmiönä ja siinä kontekstissa tutkia myös eri väestöryhmien sisällä tätä ilmiötä.  On selvää, että lestadiolaiset eivät ole osanneet hoitaa näitä tapauksia yhtään paremmin kuin yhteiskunnassa yleensäkään eikä ehkäistä näitä sen paremmin kuin kukaan muukaan ryhmä.  Se ei kuitenkaan oikeuta leimaamaan koko herätysliikettä tällä pedofilia-leimalla eikä niitä, jotka eivät ole osanneet toimia oikein tai jotka ovat torjuneet tai suhtautuneet jopa aggressiivisestikin koko ilmiön mahdollisuuteen, pedofilian salailijoiksi tai puolustajiksi.  Tämä sen vuoksi, että tähän ikävään ilmiöön on liittynyt ja liittyy tällainen reaktio viranomaistahoja myöten.  Me olemme vasta alussa tämän asian käsittelyssä suomalaisessa yhteiskunnassa.  JH on ilmeisesti kuitenkin ollut tottumaton tunnistamaan ja huomaamaan, että se reaktio, joka on kohdistunut hänen toimintaan ja ehkä häneen persoonanakin, on juuri sitä reaktiota, joka tämän tyyppiseen asiaan aina liittyy.