En ole koskaan ollut katastrofiyhdistyksen vuosikokouksessa, koska olen luullut, ettei minua siellä tarvita, kun kaikki yhdistyksessä toimii hyvin. Tämä keskustelu on aukaissut silmäni totuudelle. Sille mitä on jo kait vuosia tapahtunut selkäni takana. Lahjoitan vuosittain noin sata euroa vähistä rahoistani katastrofiyhdistykselle ja olen luullut rahojeni menevät kissoille, mutta jonkun rahamiehen taskuunhan ne ovatkin tainneet mennä? Nyt kyllä kirjoitusten rohkaisemana otan itseäni niskasta kiinni ja maaliskuussa marssin vuosikokoukseen tätä yhdistystoimintaa ihmettelemään. Toivottavasti en ole ainoa ihmettelijä siellä.

#236: köyhä lahjoittaja - Porukalla vuosikokoukseen 2011 

Olet nyt kyllä saanut aivan väärän käsityksen asioista. Jos kissojen rahaa olisi hukattu, ei sitä olisi nyt pankissa. Maksamme kissojen kuluja jatkuvasti. Se ei ole pieni summa. Tämänkokoisen yhdistyksen talouden pyörittäminen ei myöskään ole yksinkertainen asia. Olisitko valmis otamaan sen palkatta tai tietäisitkö jonkun, joka sen tekisi. Me emme ole tienneet hallituksessa. Hyvällä taloudenhoidolla hän on palkkansa ansainnut.  Itse olen perustanut yhdistyksen, tehnyt palkatta työtä 37 v ja maksanut kaikki kokoustarjoilut omasta rahapussistani ja ollut keräämässä pakkasessa vuodesta toiseen. Olinhan 15 v ensikotikin. Nyt on työmäärä lisääntynyt niin paljon, että en ole enää ehtinyt ottaa hoitokissoja. Teen muutenkin töitä aamusta iltaan ja vastaan puheluihin välillä yölläkin. Kiitosta en ole työstäni odottanut enkä rahankuluani valittanut. Lahjoitus pitää tehdä iloisella mielellä. Nuo rahasta jatkuvasti kirjoittelevat eivät ole osallistuneet mihinkään rahanhankintaan. Kateus se vie kalatkin vedestä! Yhdistyksessä on asiat ihan järjestyksessä, mutta jatkosta en tiedä, kun tänne on pyrkimässä rahanahneita ihmisiä, joita ei yhdistys silloin kiinnostanut, kun ei rahaa ollut. Sehän on hyvä, jos tullaan vuosikokoukseen. Toivottavasti sinne tulee niitäkin, jotka tietävät ja ymmärtävät asioita ja näkevät, kuinka hyvin niitä on hoidettu. Harvalla eläinsuojelutyötä tekevällä yhdistyksellä asiat ovat näin hyvällä tolalla. Siihen on vaikuttanut monen ihmisen pitkäaikainen työ ja se, että yhdistyksellä on ollut luottamusta ja lahjoituksia sekä testamentteja.