Missä menet Suomi?

Osa I

Missä menet Suomi?
Sinä oikeusvaltion pintaa kiillotat - heikot ja köyhät riistät ja surmaat.

Jätät hiljaiset vaille oikeutta ja tukea,
vain vahvat saisivat kirjoittaa ja lukea?
Missä oikeudet heikkojen, äänettömien kansalaisten?

Suomen koululaitos saa kiitosta maailmalla.
Tähän tuuditat itsesi, etkä tahdo nähdä: - on väkivallan aseita pinnan alla!
Moni koulukiusattu masentuneena makaa, tämä on faktaa – kulissien takaa.

Sinä velkarahalla kasvatat velkataakkaa - köyhien maksettavaksi.
Mutta valheiden liturgiaa toistat: - muuten kaatuu euro-taksi!
Sinä säästät rahaa, aina vain säästät – vanhustyöstä , tästä ja tuosta...
Mutta pelastat rahamafian roistoja - velkarahalla – ahneuden suosta!

Suomi ahkeroi oikeusvaltion fasadin kultaamisessa.
Oikeusvallan kalmistoissa - oikeusmurhattujen luurangot haalistumassa...
Hyvinvoinnin faktaa hehkutetaan, pahoinvointi huutaa mutakuopissaan!

Ja media? Tuo valtamafian sylikoira murisee.
Laiton, likainen Ratkaisu-Areena - omin luvin tuomioita tehtailee!
Toisinajattelijat leimaa, Rahan Vallan välineenä kukkoilee...

Ja nyt?
Ovat nousseet sorrettujen huudot universumin ääriin!
On kypsynyt pahuus – selvitystilan alle – finaaliin, maksimimääriin!
On kasvanut tallattujen ihmisten määrä, on syyttömiä uhreja finaalissa,
On kumuloitunut ratkaisujen aika,
sitä ei estä mikään,
ei onnistu mediavalheen, ei virkavallan selitysten ja vallankäytön taika.

Missä menet, Suomi?

Osa II

Joka vielä kestää ja lukea jaksaa?
Se hiukan vaivaa maksaa...

Teille jokaiselle - suomalaiselle ihmiselle
sanotaan:
Katukaa kaikki, jokainen omaa pahuuttanne ja laittomuutta!
Jos jatkatte surutta, pilkaten?
- Ei tule parempaa, turhaan toivotte aikaa uutta!

Te katoatte – kuin muinainen Atlantis!
Syvimpään pohjaan – sinne hukkuu kerska ja ahneus!

Copyright © Maijaliisa Hiekkanen, 1.8.2012
http://www.hopedoor-fin.vuodatus.net/page/AjanKuvat

 

 

IN MEMORIAM

Enkeli-Elisalle ja toisille...

Sinä pois mennyt tyttö – te kaikki kiusatut tytöt, te jotka Kiusaamisen Käsi rikkoi ja löi,
teidän elämänhalunne nakersi ja söi...
Te ette jaksaneet katsoa tulevaan.Teidät tallattiin murskaksi maahan, kuin kukka parhaassa kauneudessaan...

Ette saaneet kohdata päivää morsiamen,
ette saaneet kuulla sanaa ”äiti”, tuntea vauva pehmoinen. ..

Teidät surmattiin, ei annettu kasvulle tilaa ja oikeutusta -
vain painajainen, musta!
Ei yhdenvertaista asemaa, koulurauhaa...

Oli kiusaajilla Valta, kovia aseita.
Likaisia sanoja ja kuvia, murhaavia tekstareita...
Te menehdyitte olemassaolon taistelussa,
kouluväkivallan viidakossa. Oikeusvaltiossa?
Teistä tuli uhreja, muistomerkkejä pahuuden vallasta.

Liian kallista on hinta - alkavan ihmiselämän tahallinen tuho!
Sitä kuoleman kylvöä ja satoa ylläpitää kouluväkivallan uho!
Se elää ja kukoistaa – brutaali rikollinen – aate!
Ihmisoikeuksien murhamies, tukenaan usein virkavallan vaate!

Missä uhrien oikeudet ja suoja? Kivitetään kohta suruviestin tuoja?
Pois silmistä tuo kiusallinen tuote! Ei oikeusvaltiossa sovi tabuja esille nostaa!
Ei noin saa kirjoittaa! Hiljaa! -kirjoittaja,
ei haudattuja virheitä saa haudoista nostattaa...

(Se on niin hävettävää? Oikeusvaltiossa? Lapsia ja nuoria – kouluissa – sanoilla murskataan ja murhataan, tunnevammaisiksi manipuloidaan... Siitä ei saa kirjoittaa! Kun virkavalta ei sitä kuriin saa...)

Teitä oli satoja, jotka kuolitte? Turhaanko? Ei!
Vaikka Kiusaamisen Käsi teidät hautaan vei...
Te tosielämän sankarit, te oikeusvaltion (?) julmuuden uhrit!
Ei tuskanne ollut mitätön.
Te kerrotte faktoja. Kannatte traagisen taistelun ääntä!

Te puhutte eläville – kuolleiden maailmasta.
Te elävät puhutte ”elävältä kuolleille” - kivisydämille,
ihmisarvon vihaajille!
Vaikka he korvansa kovettavat, sydämensä kivettävät, eivät he voi ääntänne vaientaa!
Te puhutte, teistä puhutaan, yhä voimallisemmin, uudestaan!
Eivät sammu kynttilät muistollenne, ne jäävät palamaan!Me huolehdimme siitä! Me nousemme, emme vaikene.

Me taistelemme elämän ja ihmisarvon puolesta,
otamme haasteen lasten ja nuorten, kiusattujen rintamasta!
Me huudamme länteen ja itään! Me muistamme liian kalliit uhrit, tuhotut elämät.
Keskellämme edelleen elävät, kiusatut, särjetyt, itkevät...

Levätkää rauhassa! Murenee vielä pahuuden ja kiusaamisen valta!
Moni nousee, saa vapauden sorron alta!

(Uhrien vaiennettu pianissimo kuuluu yli pahuuden ja kiusaamisen infernaalisen; kakofonisen fortissimon..)

 

Copyright © Maijaliisa Hiekkanen 2012

____________________________________

http://www.hopedoor-fin.vuodatus.net/page/AjanKuvat