Linja nro 10 on ollut minulle yksi vaikuttaja asuinpaikkaa valitessa. Jos se nyt katoaisi, tulisi minusta mitä luultavammin yksityisautoilija. En ole ainut Pispalan alueelta, joka kulkee suurten ja painavien soitinten kanssa konservatoriolle, rautatieasemalle, Tampere-talolle tai yliopistolle. Tämä reitti on mahdollistanut elämän ilman omaa autoa. 10-linjan kuskit avaavat keskiovet ja odottavat aina, että soittimet ovat turvallisesti kasassa ja matkustaja kortin leimaamisen jälkeen niiden luona, ennen kuin kaasuttavat. Näin ei tapahdu millään muulla linjalla, eikä muihin busseihin tavaroineen useimmiten mahdukaan. Ei niiden reittien varrelle kyllä sellaisten kantamusten kanssa pääsekään kuin kesällä ja silloinkin kauniilla ilmalla ja kantoavulla.
Lisäksi kymppiin liittyy se humaani arvo, että sen kuskit tervehtivät ja juttelevat ja ennen kaikkea he odottavat, että vanhukset, joita tällä linjalla kulkee hyvin paljon, ovat saaneet paikkansa. Sekin on tänä päivänä suorastaan harvinaista ja arvo sinänsä. Joukkoliikenteen yksi tärkeimpiä tavoitteita on yksityisautoilun vähentäminen. Toivon, että se seikka muistettaisiin tätä päätöstä tehdessä sekä se, että ne vanhukset, jotka nyt kiipeävät yhdenkin pysäkinvälin ajaksi kyytiin, kulkevat mahdollisesti ilman tätä linjaa palvelutaksilla, mikä ei varmasti ainakaan säästöä tuo.