Sairaallakin on oikeus ihmisarvoiseen elämään

allekirjoitin - tämä pitäisi olla myös Ruotsissa!

Olen samaa mieltä asioissa. Ensinnäkin monet ovat uurastaneet elämänsä työlle perheelle kodille koko elmälle, kun aika koittaa näistä vapauteen, niin eiköhän sairaus iske iän myötä sitää jää kuin heitteille koko yhteiskunnasta kukaan ei oikiastaan välitä miten toipua näistä, että hieman sais ihmisarvoista elämää. Sä kuljet vailla pohjaa,haluttomuus on kasvanut itsekyyden maaperästä.Sydän on menettänyt yhteisyyden tunteensa.Valistuksellinen näköpiiri on supistunut ja himmentynyt, itsekäs oma-etu jäljellä oleva voimakas vaikuttaja,raaemmat vaistot saavat nyt kaikkeen vaikutusvallan ellemme ala vastahyökkäykseen heikkojen ihmisarvojen puolesta, yhteiskunnallisen taistojen kilpakentillä.

#3: -  

 

Sairastaessa ihmisarvoisen elämän edellytykset saisivat edes talouden puolesta olla kunnolliset. Kokemusta on. Kurjimpia tilanteita on putoaminen peruspäivärahalle/työmarkkinatuelle ansiopäivärahan tai sairauspäivärahan jälkeen esimerkiksi työkyvyttömyyseläkepäätöstä odotellessa. Joitakin pienimpiä etuuksia nostetaan 100 eurolla per kuukausi ensi vuoden alusta, mutta jälleen kerran: Ei riitä! Suosittelen www.adressit.com/heti_koyhyysvajetta_poistamaan. Täydentää tätä ja päinvastoin. Huom myös adressi jonka otsikko taitaa olla "Terveydellä ei ole hintalaååua".

Täyttä asiaa! Toivotaan että mahdollisimman moni löytää tänne.

Miksihän Kelan ruokavaliokorvaus meille keliaakikoille on pysynyt samana vuosia vain 21 euroa/kk??
- Gluteenittomien tuotteiden hinnat ovat nousseet - mutta korvaus on pysynyt samana.

Kataisen hallitus syyllistää työkyvyttömiä, vaikka heille elämä ei taatusti ole helpoimmasta päästä! Nyt työkyvyttömyyseläkkeelle ei varmaan pääse enää millään, kun oman maamme hallituskin (Katainen etupäässä) on sitä mieltä, että työkyvyttömät töihin ja kynnystä päästä työkyvyttömyyseläkkeelle vaikeutetaan. Tähänkään saakka tie sinne ei ole ollut helppo, vaikka olisi kuinka monta lääkärintodistusta yms. Työkyvytön on mielummin työssä ja terve, kuin sairas pienin eläkkein ja isoin sairauskuluin. Näillä pakkotoimenpiteillä vaikeutetaan vain sairaan elämää. Jotain tolkkua tähänkin - mekin olemme ihmisiä emmekä voi sairauksillemme mitään!

Lähtökohtana on omakohtaiset tiedot asioiden pompottelusta ja hakemuksen laatimisen vaikeudesta, sekä indeksin vaikutuksesta korvauksen määrään. En tiedä miten kuluttajaindeksillä voidaan mitata sairauskulujen hintojen nousua ja sitä että kaiken aikaa reseptilääkkeitä putoaa Kela -korvauksen ulkopuolelle. Kuitenkin lääke on jatkuvassa käytössä ja lääkärin määräämänä. Myöskin tarve mennä yksityislääkärille, kun terveyskeskuksiin ei saa aikaa, on täysin huomioimatta korvauksen määrissä.

On paljon vähävaraisia sairaita, joihin olen ollut yhteydessä. Heistä eräskin kertoo, että kun hän mainitsee sosiaalitoimistossa lääkkeiden ostotarpeen, hänelle sanotaan, että säästä lääkkeitä varten! Voiko sellainen ihminen säästää, jolle rahat eivät riitä edes normaalin arjen/elämisen kustannuksiin - ylellisyyksistä puhumattakaan. 

Sain myös apua toiselta, joka on taistellut "tuulimyllyjä vastaan", kuten hän kertoo.
Laitan hänen kommenttinsa asiasta ja uskon tässä jo olevan aika tarkat perustelutkin:
1. KELA tuntuu sisäisissä ohjeistuksissaan unohtaneen lain perimmäisen tarkoituksen (löytyy HE:stä): edesauttaa sairaan kotona selviytymistä! Korvauksen ehdoksi on jostain syystä muodostunut "vuodepotilas", vaikka laki ei missään kohtaa moista edellytä. Laki vammaisetuuksista (11.5.2007/570, 1 §) kiteyttää lain tarkoituksen seuraavanlaisesti: ”Tämän lain tarkoituksena on tukea Suomessa asuvan vammaisen tai pitkäaikaisesti sairaan henkilön selviytymistä jokapäiväisessä elämässä, osallistumista työhön tai opiskeluun sekä hänen toimintakykynsä ylläpitämistä, hänen kotona asumistaan, kuntoutustaan ja hoitoaan.”
2. Jatkuvien hakemusten täyttäminen vaatii sairaalta kohtuutonta vaivaa, etenkin kun kela useimmiten haluaa laskelmat syntyneistä kuluista, joita ei kuitenkaan huomioi tai huomioi erittäin mielivaltaisesti. 3. Turvatakseen oikeutensa on käytävä pääsääntöisesti koko valituskoneisto läpi - niukkojen resurssien tuhlaamista niin hakijan kuin kelan näkökulmasta. Säästöä syntyy kun pääsääntöisesti annetaan hylkypäätös ja vain harvat siitä valittavat. 4. Jatkuvien määräaikaisuuksien jatkoajan hakeminen on aikaavievää, niin hakemusten täyttäminen kuin niiden käsittely. Käykö nyt niin, että sairaille varatut varat kuluvatkin kalliin koneiston pyörittämiseen? Sairas joutuu usein päätöstä odottamaan siten, että tulonlähde on katkennut, vaikka menot jatkuvat entiseen tahtiin - tai sairauden edetessä jopa lisääntyvät.
5. KELA jättää huomattavan määrän kustannuksia huomioimatta, esim. sairaalamaksut, fysioterapiakulut, lääkärin määrämiä lääkekuluja ym. vedoten siihen, että ne eivät ole säännöllisiä. Laki vammaisetuuksista (11.5.2007/570, 5 §) määrittelee erityiskustannuksilla tarkoitettavan toimintakyvyn heikentymisestä aiheutuvia tarpeellisia, ylimääräisiä ja jatkuvia kustannuksia siltä osin kuin henkilö vastaa niistä itse. Vaatimusta säännöllisyydestä ei ole erityiskustannusten yhteydessä mainittu. Erityiskustannusten syntyminen voi olla jatkuvaa ilman, että sama kustannus toistuu säännöllisenä. Lain 11 § käsittelee kokonaisharkintaa mainiten nimenomaan, että hoitotuen määrää harkittaessa eri tekijöiden yhteisvaikutus arvioidaan kokonaisuutena. 6. Erikoisruokavalion kustannuksia ei hyvitetä mitenkään. Laktoosi-intoleranssi on hyvä esimerkki, mutta ruoka-aineallergioiden suhteen voi asia olla vielä kinkkisempi. Mikäli sairas ei esim. vakavien, henkeäuhkaavien allergioiden vuoksi voi käyttää ruokailupalveluita tai valmisruokia, on kyllä aika heitteillä suurimman osan tuloista mennessä paitsi kohonneiden ruoka-ainekulujen, myös ruoanvalmistuskulujen kattamiseen.
7. Myöntämällä etuudet määräaikaisina KELA pakottaa kalliiden lääkärinlausuntojen toistuvaan hankkimiseen. Näitä kuluja hakemuksen liitteeksi vaadittavasta lausunnosta ei KELA korvaa eikä niitä myöskään huomioida laskelmassa silloin, kun eläkkeensaajan hoitotukea haetaan kulujen perusteella.

Olkoon sairaan elämä kuinka pahaa tahansa, en hyväksy varastamista. Eli toisin sanottuna yksityistetään eläkkeet. Olen siis minarkisti.

Mielestäni sairaallakin ihmisellä kuuluu oikeus ihmisarvoiseen elämään.

Ja, jos krooniseen sairauteen ei löydy enää käypä hoitoa tai elimistö ei kestä kovia lääkkeitä, niin kukaan ei korvaa ravitsemushoitoja ja muita hoitoja, jotka joskus on parempiakin kuin sivuvaikutuksia tuottavat kovat lääkkeet. Jokaisen sairaan on perustuslain mukaan saatava tukea ja apua tarvittaessa. Ketään ei saa kiduttaa!

kyllä niin paljon olisi asioita Suomessa hoidettavana, mutta välillä turhautuu kun toi yksin touhuava paholaisen lähettiläs vipeltää ja tuhoaa koko Suomen ja sen elikeino mahdollisuudet.
Aivan oikein, puhun KYRKI KATAISESTA. Enkä peru sanojani vaikka syytteen saisin "Kunnian" loukkauksesta. Jämpti on niin.

Osalla lääkkeistä on myös kela-korvaus vain tietyillä vahvuuksilla. Lasten ja nuoren tarvitsemat pienemmät vahvuudet ovat useissa lääkkeissä jätetty korvausten ulkopuolelle.

Sairaallakin on elämä ,oikeus ihmisarvoinen !!! oikeus elämään ihmisarvoisena ..sairaanakin.. .

#8: Sini Hirvonen - Sairaita syyllistetään ja syrjitään

Miten ne vuode ja kroonikko sänky työkyvyttömät työllistettäis ja neliraaja halvatut ? kyllä katainen nekin hoitais ,vähintään jollakin konstilla .. nälkä se maatessaki tullee .. ja hoidon puuttees kualee .. ei köyhäll oo varaa elää .. lääkärin todistuksiin voi pyyhkii ettei mee paperi hukkaa. Nykyisin ei kannata enää hyvää odottaa . Ihan sama syyllistäkkööt .

Koskee useita suomalaisia. Adressi hyvän asian puolesta. Toivottavasti epäkohtaan saadaan parannus !!

Kelassa ne päätökset todella viipyy...