IRTI TURVEVESIPÄÄSTÖISTÄ

Ote kansanedustaja Markku Eestilän kirjoittamasta kannanotosta turpeeseen blogissaan. Eestilä on Kokoomuksen kansanedustaja Iisalmesta. Hän kuuluu turpeen energiakäytön puolustajiin, joita enemmistö Suomessa on.

Markku tuo esiin hienosti sen tosiasian, mitä monet ovat tuoneet esiin kirjoituksissaan, että Suomen kauppatasetta rasittaa eniten valtava energian tuonti ulkomailta. Tuo summa on 13 500 000 000 euroa. Aivan järisyttävän suuri summa!!

Kotimaisilla energialähteillä, turpeella ja puulla, tuota summaa saataisiin pienennettyä todella paljon jos vain halua siihen löytyy. Poliitikkojen keskuudessa asia ymmärretään ( paitsi ehkä vihreiden poliitikkojen ), mutta monien muiden tavallisten kansalaisten kyky hahmottaa Suomen kansantalouden synkkiä nykyisiä lukuja, on liian vaikeaa. Valitettava tosiasia. Keskustelu menee useimmiten liikaa tunnepuolelle. Täälläkin keskusteluissa ja mielipiteissä tuo seikka korostuu aivan liian usein.



"Valtion omistajaohjauksesta vastaava ministeri Heidi Hautala kehotti Vapoa irrottautumaan turvetuotannosta, koska turve on fossiilinen polttoaine ja sillä ei ministerin mukaan ole valoisaa tulevaisuutta.

Vapo Oy on valtioenemmistöinen yhtiö, joka on markkinajohtaja Suomen turvetuotannossa. Sillä on yli 400 tuotantosuota ja se vastaa tuotantoalueiden hankinnasta, luvituksesta ja omaehtoisesta ympäristövalvonnasta. Varsinainen turvetuotanto on ulkoistettu aliurakoitsijoille.

Entisinä aikoina turvesoiden lupaprosessit olivat löysiä ja turvetuotanto aiheutti tietyillä alueilla selviä ympäristöongelmia. Pahin virhe tehtiin kuitenkin tiedotuksessa tai paremminkin tiedotussodassa, jonka avulla ongelmia vähäteltiin ja tosiasioita ei tunnustettu.

Tänä päivänä tiedotus on asiallista ja yli sadan ongelmasuon olemassaolo tunnustetaan ja niiden tilaa yritetään parantaa koko ajan. Turvesoita ei nykyaikana ja nykyarvojen vallitessa pidä perustaa liian lähelle asutusta ja arkoja vesialueita. Tosin aluehallintoviranomaiset eivät enää myönnäkään lupia luontoarvoiltaan arvokkaille alueille.

Olemme usein kateellisia rikkaille norjalaisille, joilla on öljyä. Norjan öljyvarojen on arvioitu olevan 600 miljardin euron arvoiset. Niistä on käytetty jo reilu kolmannes. Suomen turvevarojen arvioidaan vastaavasti olevan 850 miljardin arvoiset ja ne eivät lopu, sillä turvetuotannossa on tällä hetkellä vain yksi prosentti turvealasta. Luonnonrikkauksia löytyy siis Suomestakin ja lisäksi turvetuotanto työllistää 12000 ihmistä Suomessa.

Hallitusohjelmassa sanotaan, että turpeen käyttöä vähennetään suunnitelmallisesti sen aiheuttamien päästöjen ja muiden ympäristöhaittojen vuoksi siten, ettei turve korvaudu hiilellä. Valitettavasti nyt näyttää korvautuvan, koska muuta vaihtoehtoa ei teknisistä syistä johtuen ole tarjolla.

Turvetta joudutaan korvaamaan kivihiilellä, koska turvetta ei kosteiden säiden ja lupaprosessien hitauden vuoksi ole riittävästi saatavilla ja kaukolämpöä on pakko tuottaa. Isot kaupungit kuten Kuopio, Jyväskylä ja Oulu ovat vaikeuksissa. Ne ovat tehneet pitkäaikaiset laitosinvestointinsa turpeen ja puun varaan.

Pääkaupunkiseudulla ongelmaa ei ole, sillä siellä lämpö ja sähkö tuotetaan lähes kokonaan kivihiilellä ja maakaasulla. Suomi toi viime vuonna erilaisia energiatuotteita ulkomailta 13,5 miljardin arvosta. Tämä energiatuonti koko ajan kallistuvilla hinnoilla on yksi keskeinen syy Suomen kauppataseen alijäämään. Sen takia turvetta ei pitäisi syrjiä, varsinkin kun suomalaisten ainutlaatuinen ja hyötysuhteeltaan erinomainen keksintö - turpeen ja puun avulla tuotettu lämpö ja sähkö - ei ole nopeasti miksikään muutettavissa.

Markkinat reagoivat aina yli ja samaa voi sanoa ministeri Hautalan kommenteista. Vapoa ja muita turpeen tuottajia tarvitaan jatkossakin. Turpeen kimppuun on käyty liian aggressiivisesti, varsinkin kun uudet tuotantoalueet keskittyvät jo ojitetuille soille ja niiden ympäristöongelmat ovat oleellisesti paremmin hallinnassa.

Turpeen puolustaminen - tietysti nykyisten tiukkojen lupaehtojen puitteissa - ei tarkoita sitä, että estettäisiin hakkeen lisääntyvä hyötykäyttö. Päinvastoin. Metsähakkeen käyttö Suomessa on kasvanut tasaisesti koko 2000-luvun. Tavoitteena on edelleen käytön kaksinkertaistaminen vuoteen 2020 mennessä. Näin lisätään Suomen energiaomavaraisuutta ja vähennetään riippuvuutta tuontienergiasta."