Lempäälän Rauhanyhdistyksen tutkintaa jatkettava

Miksi? En ole millään tavalla mukana tämän, tai minkään muunkaan uskonnollisen lahkon toiminnassa. Omissa arvoissani yksilön, ja hänen ajatustensa, näkemystensä ja mielipiteidensä kunnioittaminen on hyvin korkealla. Jokainen saa toimia, ajatella ja uskoa (tai olla uskomatta) niin kuin itse itselleen parhaaksi näkee, kunhan antaa myös muiden tehdä niin, käyttäytyy yleisesti hyväksyttyjen normien rajoissa eikä aiheuta muille vahinkoa. Mutta jos jollakulla on pakonomainen tarve käännyttää muut ajattelemaan ja toimimaan täsmälleen niin kuin hän itsekin, se on mielestäni lähinnä osoitus ko. henkilön, tai ryhmän, heikosta itsetunnosta ja keinotekoisesta oman arvon tai aseman pönkittämisestä. Jos näin tapahtuu toistuvasti, ja vieläpä niin että mukaan agitoituu, tai jopa tietoisesti agitoidaan, isompi ryhmä yksittäistä ihmistä vastaan, niin silloin puhutaan mielestäni selkeästi kyseiseen yksilöön kohdistuvasta henkisestä väkivallasta.

Kuten yllä kirjoitin, minulla ei ole minkäänlaista ensikäden tietoa tästä nimenomaisesta kiusaamistapauksesta. Mutta uskon että on perusteltua epäillä että uskonnollisissa (ja myös muissa), etenkin sisäänpäin lämpiävissä, tiiviisti johonkin tiettyyn ajatusrakennelmaan tai ismiin sitoutuneissa yhteisöissä tällaista tai jopa pahempaakin väkivallan käyttöä tapahtuu, ja samalla kuvitellaan että juuri kyseinen yhteisö on jostakin itse määrittelemästään syystä yhteiskunnan normaalien lakien yläpuolella.

Niinpä, jos tätä esitutkintaa ei jatketa, se saatetaan tulkita hiljaiseksi hyväksynnäksi ja pahimmillaan ennakkotapaukseksi sille että tällainen käyttäytyminen on jotenkin hyväksyttävää.

Vesa Lunden