Onkemäen koulu

Outi Autti & Eeva Kaisa Hyry-Beihammer

"Ovatko kyläkoulujen lakkauttamiset perusteltuja?

Kouluverkon rakenne heijastaa yhteiskunnan muutoksia. Koulujen lakkauttamisen takana ovat perinteisesti olleet kansatalouden heikkeneminen ja ikäluokkien pieneneminen. Perustelut koulujen lakkauttamisille ovat pysyneet samoina jo vuosikymmenien ajan.

Nyt on kuitenkin tultu uuteen tilanteeseen, jossa oppilasmäärä ei enää ole ratkaiseva lakkauttamisen peruste. Valtion pienkoululisä lopetettiin vuonna 2006, mikä on osaltaan johtanut siihen, että kunnat lakkauttavat elinvoimaisia kyläkouluja ratkaistakseen taloudellisia ongelmiaan. Tämä mahdollistui, kun kuntien omaa harkintavaltaa valtionavustusten käytössä lisättiin. Enää avustuksia ei korvamerkitä, vaikka valtio maksaakin kunnille opetuspalvelujen järjestämisestä aiheutuviin käyttökustannuksiin valtionosuuksia laissa säädettyjen laskennallisten perusteiden mukaan. Jos kunta pystyy järjestämään perusopetuksen sen perusteena olevaa yksikköhintaa edullisemmin, kunnan saama valtionrahoitus ei vähene. Jos opetuskustannukset ylittävät yksikköhintojen mukaisen tason, kunta vastaa ylimenevistä kustannuksista itse. Tällaisessa tilanteessa pienen koulun lakkauttamista ja opetuksen keskittämistä suurempiin yksiköihin voidaan perustella merkittävänä säästökohteena. (OPM 2010.)

Opetusneuvos Esko Korkeakoski (2000) kritisoi kirjoituksessaan koulujen lakkauttamisen perusteita. Perusteluina käytetään kuntien taloudellista ahdinkoa, jota koulumenojen vähentämisellä pyritään lievittämään. Lisäksi korostetaan isompien koulujen parempia olosuhteita, jotka tukevat tehokasta ja motivoitua opiskelua. On selvää, että jotkin kustannuserät, kuten kiinteistöön ylläpitoon liittyvät käyttömenot, vähenevät. Yllätyksenä voi kuitenkin tulla koulurakennuksen rakentamiseen tai korjaamiseen saadun valtionavustuksen palautus. Myös opettajien ja muun henkilökunnan palkkausmenojen oletetaan vähenevän. Useimmiten henkilökunta siirretään kuitenkin niihin kouluihin, joihin oppilaatkin siirretään. Varmaa on ainakin se, että kuljetus- ja matkakustannukset lisääntyvät. Samoin kasvavat uuteen kouluun kohdistuvat investointimenot, sillä uusia oppilaita varten joudutaan rakentamaan uusia tiloja tai muuttamaan jo olemassa olevien tilojen käyttötarkoitusta. Vähintäänkin joudutaan remontoimaan vanhat tilat asianmukaiseen kuntoon.

Joissakin tapauksissa säästöt jäävät huomattavasti odotettua vaatimattomammiksi. Esimerkiksi Pudasjärvellä kuuden koulun lakkauttaminen vuonna 2009 ei johtanut toivottuihin säästöihin, sillä oppilaiden kuljetus uuteen kouluun tuli oletettua kalliimmaksi. Henkilöstökuluissa säästettiin vajaat 100 000 euroa, mutta oppilaiden kyyditys kulutti 93 000 euroa. Sisäisiä vuokria maksettiin 77 000 euroa ennakoitua enemmän. (Iijokiseutu 8.3.2010; Pudasjärven koulutuslautakunnan pöytäkirja 3.3.2010). Lakkauttamisen aiheuttamia pitempiaikaisia talousvaikutuksia tai kerrannaisvaikutuksia on puolestaan vaikea laskea. Kouluverkkokysymys on kokonaisuutena kunnille pieni rakenteellinen säästökohde, eikä suinkaan ratkaisu kunnallistalouden perusongelmiin. Kouluverkon supistuksista tuleva säästö jää myös valtion osalta vähäiseksi.

Näyttää siltä, että kouluverkkoa on harvennettu ilman minkäänlaista arvokeskustelua. Lyhytnäköinen suunnittelu ja kuntien talousongelmien pikaratkaisuyritykset ovat huonoja tapoja vastata niinkin pitkäjänteisiin asioihin kuin kasvatus ja uusien sukupolvien koulutus. Olisi hyvä pohtia lapsen kasvua ja kasvatusta yleisemmin sekä sitä, millaisessa ympäristössä ja millaisissa puitteissa ihmisen on hyvä kasvaa ja oppia. Kouluverkon kehittämistyössä tulisi ottaa yhdeksi vaihtoehdoksi pienten kyläkoulujen säilyttäminen, jopa niiden lisääminen. Lakkauttaminen tulisi olla ensisijainen vaihtoehto vain silloin, kun koulun oppilasmäärän väheneminen on jatkuvaa, kun puutteellisten opiskeluolosuhteiden korjaaminen vaatii huomattavia investointeja, ja kun koulun jatkolla ei ole hajanaiselle kyläyhteisölle juurikaan merkitystä.

Koulun lakkauttamista pohdittaessa pitäisi ottaa huomioon koulun historia sekä ainutlaatuinen maaseutukouluverkoston erityispiirteet ja tulevaisuudennäkymät. Kantaa olisi otettava ihmisen hyvinvointiin kokonaisuudessaan ja nähtävä kouluun liittyvä laajempi kulttuurinen konteksti. Pienten koulujen verkostoa ei saisi tuhota lyhytnäköisellä koulutuspoliittisella ja taloudellisella suunnittelulla. (Linnilä, 1996.) Kyläkoulujen lopettaminen jouduttaa maaseudun elämän alasajoa. Koulun lakkauttaminen vähentää kylän vetovoimaa, minkä seurauksena poismuutto voi lisääntyä ja tulomuutto vähentyä. Usein lakkautusta seuraakin kierre, jonka myötä muutkin kylällä olevat palvelut siirtyvät muualle tai ne lopetetaan. Näin ajateltuna kyläkoulu on sijoitus tulevaisuuteen, ei pelkkä menoerä.

Jos Suomen kouluverkko halutaan säilyttää toimivana ja lasten koulumatkojen pituus kohtuullisena, kyläkoulujen lakkauttamisen sijaan on kehitettävä niiden toimintaa. Tässä yhteistyö on avainasemassa. Muun muassa Purokuru (1997) on pohtinut menestyvän kyläkoulun strategioita. Koulurakennuksen ja ympäröivän yhteisön välisiä säikeitä on tarpeen ylläpitää ja vahvistaa toistuvasti molempiin suuntiin. Yhteistyökumppaneita voivat olla esimerkiksi päiväkoti, harrastusseurat, vanhemmat, kylän yritykset ja maatilat, seurakunta, paikallisyhdistykset, entiset oppilaat ja muut koulut. Esimerkiksi kielten tai musiikin opetuksessa voitaisiin tehdä yhteistyötä, jolloin opettaja voi käydä useammalla koululla opettamassa. Myös kansainväliset kontaktit voivat elävöittää koulutyötä.

Tietotekniikka voi olla merkittävä apu kyläkoulun säilyttämisessä, koska sen avulla voidaan esimerkiksi vastaanottaa opetusta ulkopuolelta tai lähettää opetusta ulkopuolelle. Lisäksi sen avulla voidaan pitää yhteyttä esimerkiksi kansainvälisiin ystäväkouluihin. Kyläkoulun roolia koko kylän kokoontumispaikkana voitaisiin kehittää edelleen. Siitä voisi esimerkiksi muodostaa kyläpalvelukeskuksen, johon kunta voi keskittää koulutoimen lisäksi muutakin palvelutarjontaa. Jos suomalainen maaseutu halutaan säilyttää asuttuna ja elinvoimaisena, kyläkoulujen säilyttämisellä ja kehittämisellä on siinä hyvin tärkeä rooli."

Lue lisää http://www.kasvatus-ja-aika.fi/site/?lan=1&page_id=318