Kotihoidon tuen jakaminen perheiden päätettäväksi

Täysin käsittämätöntä tämä hallituksen sanelu- ja määräilypolitiikka..

Asialleen eli kotona tapahtuvalle lastenhoidolle pyhittäytyneitä ja omistautuneita äitejä pitäisi vastoin heidän luontoaan saada pois tästä (kuitenkin hyvin lyhyen aikaa jatkuvasta) tehtävästään. Tilalle sitten hyvin useassa tapauksessa vastaavasti mieluummin työn kautta perhettään elättäviä isiä, samoin vastoin heidän ominta luontoaan. Niissäkin murto-osassa perheitä missä tämä teknisesti kuten rahallisesti tai töiden luonne huomioiden onnistuisi, tuntisivat molemmat osapuolet syyllisyyttä (isi kun ei elätäkään perhettä -tämä kuitenkin kulttuuriimme yleisesti juurtunut ajattelutapa ja vaikeatakin muuttaa)ja äiti kun ei hoidakaan hyvin lapsiaan (myös tämä naisiin aikojen kuluessa juurtunut ajattelumalli eikä hevillä häviä). Jossakin lehtiartikkelissa joku asiantuntijaksi itseään luuleva veti mukaan myös naisten uralla etenemiset ja palkannousut, mutta miksi he eivät voi käsittää että hyvin monien kohdalla asioiden arvojärjestys voi olla aivan toinen. Jokin asia voi todellakin mennä ohi jopa tuon uralla etenemisen. Eiköhän nyky-yhteiskunnassa ole noita paineita jo aivan omasta takaa, ettei niitä hallituksen tarvitsisi aivan asiasta tehden alkaa enää lisää vääntämään. Tarpeetontakinhan tuo on koska eihän tuo mahdollinen muutos toisi säästöjä kuten ei sitä tasa-arvoakaan (perheiden asettaminen eri arvoisiin tilanteisiin koska valinnan mahdollisuutta ei aina ole).

Eiköhän muisteta sitten seuraavissa vaaleissa meni sitten hallituksen tahto läpi tai ei, etteivät sdp, kokoomus, vihreät eivätkä kristillisdemokraatit ole perheiden puolta -sanoivat sitten aikanaan mitä sanovat. Teothan ne puhuvat eivätkä sanat.