Pakkoruotsi säilytettävä! HUOM! Päättyy 31.1.2007

Pakkoruotsia poistavia kansanedustajahdokkaita mm
- Timo Juurikkala ( Vantaan Kaupungin hallituksen jäsen

Ja sitten ohessa suoraan yhden ehdokkaan ERINOMAINEN nettisivu:

http://johannarossi.fi/articles.asp?LinkId=1

Kieli kylvyssä?
Kansalaisia tuntuu askarruttavan kielikysymys ja mielipidettäni asiasta on kysytty muutamaan otteeseen. Perussuomalaisena minulta kysytään, olenko puolueen linjoilla pakkoruotsi-kysymyksessä ja ajaisinko aktiivisesti yksikielisyysmallia. Molempiin on helppo vastata kyllä, mutta entäpä käytännössä? Ruotsin kielen ja sitä puhuvan suomenruotsalaisen väestöryhmän asema suomessa on vankasti juurtuneena maamme poliittiseen ja taloudelliseen elämään

Ruotsin kielen status yhteiskunnassamme on pyhäinjäänne ajoilta jolloin varsinaista suomalaista identiteettiä ei vielä ollut. Suomen kielen ja kulttuurin kehittyessä ruotsin kielen rooli on menettänyt asemaansa, tästä kuuluu kiitos erityisesti Aleksis Kivelle joka aikanaan toimi aktiivisesti yksikielisyysmallin edistäjänä. Nyt esiin nostettu kielikysymys ei siis ole aivan uusi asia maassamme.

Aleksis Kiven ajoista on vierähtänyt jo tovi, mutta peruskouluissamme painiskellaan vielä pakollisen ruotsinkielen opetuksen kanssa. Asia vaikuttaa käytännössä hassulta, sillä tuskin kenestäkään tulee virtuoosia kielenopetuksen viikkotuntimäärillä. Suomi on kaksikielinen käytännössä vain niillä alueilla jossa asuu suomenruotsalaista väestöä. Pohjois-Savosta taikka Keski-Suomesta et saa palvelua ruotsiksi, sieltä puuttuvat myös kaksikieliset opasteet. Eivät palvelut täällä Helsingissäkään välttämättä luonnistu toisella kotimaisella. Hiljattain Helsingin Sanomissa julkaistussa artikkelissa toimittaja yritti asioida erilaisissa palvelupisteissä ruotsin kielellä. Yritystä asiakaspalvelijoilla oli, mutta yritykseksi se enimmäkseen jäikin. Pakko on äärimmäisen huono motivaattori. Tässä muuttuvassa ja alati kehittyvässä maailmassamme opetusresurssit olisikin syytä suunnata tähdellisempiin kokonaisuuksiin.

Onko kyse heikosta suomalaisesta itsetunnostamme vai olemmeko liian kilttejä poistaaksemme kaksikieliset kaavakkeet? Tuplabyrokratia on huomattava kuluerä kansantaloudessamme. Tuotammeko todellista hyötyä ylläpitämällä kahta virallista kieltä yhteiskunnassamme jossa ruotsia äidinkielenään puhuvia asukkaita on vain murto-osa? Tämä 5% osaa pitää kiinni oikeuksistaan. Luulenkin että useampi heistä haluaisi kylvettää kieleni saippualla uskaltaessani sanoa ääneen sen mitä monet ajattelevat. Kielen statukseen puuttuminen on asia josta ei haluta puhua.

Luonnollisin rooli suomenruotsalaisille ja ruotsin kielelle maassamme olisi vähemmistökielen asema. Meillä on kokemusta saamen kielestä samaisessa roolissa. Kulttuurin ja perinteiden vaalimisen jättäisin myös väestöryhmälle itselleen.

Annetaan luonnollisen kehityksen viedä maatamme eteenpäin ja edistetään siirtymää kohti yksikielisyyttä keskittymällä olennaiseen niin opetuksessa, nimityksissä, henkilöstön palkkaamisessa kuin aluepolitiikassakin. Ennen oli ennen, nyt on nyt.

Kerrassaan upeaa tekstiä.
Näitä vain lisää.