Kotihoidon tuen jakaminen perheiden päätettäväksi

Kommenteissa ja julkisessa keskustelussa usein unohtuu, että eihän tämä uudistus koske vain niitä perheitä, joissa äiti "lorvailee" kotona. Uudistus koskettaa myös niitä perheitä, joissa äiti tekee osa-aikaisesti töitä, mutta lapset on silti onnistuttu/haluttu pitää kotihoidossa joko tukiverkkojen avulla (esim. isovanhemmilta lastenhoitoapua) tai työvuoroja sumplimalla. Monesti nämä perheet ovat juuri niitä pienituloisimpia, joissa kotihoidontuki on mahdollistanut sen, ettei äidinkin tarvitse mennä täydellä työajalla töihin, joka monesti myös tarkoittaa lasten kotihoidon loppumista, koska ei tukiverkkojakaan voi täyden työviikon edestä hyödyntää lastenhoidossa.

Omasta mielestäni uudistuksessa ei todellakaan ajeta lapsen parasta ja etua. Budjettiriihestä säätösyistä esitetylle tukien karsinnalle on vain keksitty päälleliimattu ulkokultainen tekosyy: isien hoitovastuun tasa-arvoistaminen. Todellisuudessa isien tasa-arvoa ja hoitovastuun tasaista jakautumista edistettäisiin jyvittämällä isille nimettyjä osuuksia vanhempainvapaasta. Tähän tukisi esim. 6+6+6 -malli, jossa kaikki voittaisivat: Isille on taattu oma 6kk vanhempainvapaa paremmalla tuella kuin kotihoidontuki, joten tämän käyttämättä jättäminen ei perustuisi vahvasti perheen talouden kuralle menemiseen. Silti niissäkin perheissä, joissa isä ei käyttäisi omaa 6kk vapaataan, tilanne olisi parempi kuin nykytilanne, koska äitikin  voisi hoitaa lasta vanhempainvapaalla kotona paremmalla tuella 1-vuotiaaksi asti, kun taas nykyisin vanhempainvapaa päättyy lapsen ollessa noin 10kk ikäinen. Win-win tilanne mielestäni perheessä kuin perheessä ja todellista hoitovastuun jakamista sekä tasa-arvoistamista! Mutta eihän tämä valtiolle kannata, koska tulisi kalliimmaksi.

Sen sijaan tämä nykyinen kotihoidontuen uudistusehdotus tuntuu rankaisevan eniten juuri niitä, keille tuo tuki tulee eniten tarpeeseen: pienituloisia, yrittäjäperheitä, onhan näitä monia monia... Mikäli uudistus toteutetaan tällaisenaan, jatkossa pienten lasten kotihoito ei ole enää perheen oma ja yksityinen arvovalinta, vaan yhteiskunnan sanelema hyvätuloisten etuoikeus. Se jos mikä takaa epätasa-arvoisuutta!

(Itse olen hoitanut lapsia kotona noin 1v 3kk ikäisiksi asti, jonka jälkeen he ovat aloittaneet osa-aikaisesti kunnallisessa päivähoidossa äidin palatessa töihin. Tässä ei siis ole edes ns. oma lehmä ojassa, vaan koen uudistuksen kovana keppinä lapsiperheille. Ylevät on puheet isien tasa-arvosta, mutta keinot ovat kyseenalaiset ja unohtavat lapsen edun.)